torstai 20. joulukuuta 2012

Kuin kaksi marjaa... Mansikka ja puolukka.

Silmiä avaava kisareissu Hyvinkäällä 15.12. kera Rehdan, Martan, Flintin ja Saimin.

Rheda & Martta, niin samanlaiset, mutta todellakin niin erilaiset! Ikäeroa kaksi kuukautta ja kumpikin kisaa nyt ykkösissä samaan aikaan. Rheda (,joka esiintyy tekstissä välillä lempinimellään, Rii:llä) on kypsempi, joka osaa lukea rataa erinomaisesti - joskus jopa liiankin hyvin. Martta on kakara isolla K:lla, joka jokaisen esteen jälkeen katsoo vain minua. Ja se ei katso minua pyytäkseen lisää ohjeita, vaan tarratakseen kiinni tai pyöriäkseen edessä, VAIKKA sen kanssa on tehty täysin samanlaisia etenemisharjoitteita kuin "sisarpuolensa" Riin kanssa. Kaikki oireet siis allekirjoittavat lauseen: "Martta on blondi". Rii oppii asiat kahden toiston jälkeen, kun taas Martta vaatii toistoja vähintään kaksikymmentä, mieluiten SATAkaksikymmentä. Huomasin tämän piirteen erinomaisesti yksissä treeneissäkin, jossa otin välistävetoja: Ekalla kerralla Rii hieman takelteli ja olin itsekin aavistuksen myöhässä ohjaukseni kera. Toisella toistolla olin ohjauksessa ajoissa ja se sai onnistumisen. Kolmannella kerralla ja siitä eteenpäin Rii teki välistävedot itsenäisesti, riippumatta minun sijainnista. Ystävämme Martta ei vielä kuudenkaan toiston jälkeen ollut ottanut vinkeistä vaareja aivan täysin pistein. Noin kymmenennellä toistolla se suoritti välistävedot LÄHES itsenäisesti ja LÄHES ymmärtäen, mikä siinä on tarkoitus. Kysymys: tuoko muka se maaginen kaksi kuukautta niin suuren aikuistumisen harppausaskeleen, että voin ensi vuonna helmikuussa todeta Martan olevan yhtä fiksu kuin Rii? Vastaus: no ei todellakaan. Martta tulee loppuelämänsä vaatimaan kaikkiin asioihin toistoja paljon ja hartaasti, jonka jälkeen ne pitää kerrata, kerrata ja kerrata kerta toisensa jälkeen, ettei ne livahda blondin aivotuulahduksien mukana leijailemaan ulkoilmoihin. En silti moiti, sillä Martan työmoraali on arviolta 200% Riin vastaavan arvon ollessa jotakuinkin 98,9% ja tämä näkyy taas siinä raivossa, mikä Martasta huokuu tekemisessä. Suomeksi, sen valmiiksi saaminen tulee kestämään ihan kiitettävän kauan, siinä missä Rii on jo loppusilauksia vailla "valmis" (niin valmis, kun nyt kukaan voi koskaan olla eli ei läheskään), mutta lopputulos on näin ollen Martan kanssa palkitsevampi. Kiitos ja Amen.

Ja sitten nämä bordercolliet, niiden samanlaisuudesta ja erilaisuudesta en lähde edes jauhamaan, mutta Saimi teki kisoissa tasaisen varmaa ja hyvää työtä, jolloin ekalta radalta tuli vitonen ja tokalta radalta eka nolla, jolla irtosi kakkossija. Sen voi laittaa tällaisten hieman yllättävien asioiden piikkiin. Flintiltä tuli kaksi rimaa ekalta radalta ja tokalla ohjasin sitä päin hanuria, joten that's it. Onneksi Flintillä on reservissä huomattavasti parempi ohjaaja, joten eihän meillä ole hätäpäivää! :)

TeiniX-Torri

Näin on alkanut Torrille kertymään aikuistumisen kynnyksellä pieniä kasvukipuja - siis henkisellä puolella - josta saakin sitten kärsiä jos jonkinlaiset tavarat. Se on ollut jo pentuna äärettömän kypsän oloinen, mutta olisihan se pitänyt arvata, että eihän se tarkoita muuta kuin tätä: 11 kuukauden iässä aletaan tekemään asioita, jota yleensä tehdään 4-5 kk:n iässä. Ja kaikki, mitä Torri suuhunsa saa, on sen jälkeen tunnistamatonta silppua eli ainakin jätemyllyksi se on erityisen pätevä. Mutta niin kauan kun kaikki vastoinkäymiset on tehty voitettaviksi, niin meillähän on edessä vain yhtä alamäkeä! Ja minkäs neiti sille mahtaa, että on isänsä geeniperimää pöllinyt myös tästä osa-alueesta, Flint oli nimittäin samanlainen ja onneksi se oli nopeesti ohimenevä ajanjakso. Sooner is better on myös näin jälkikasvun kohdalla erittäin hyvä ratkaisu.

Rönsyilevistä aihealueista rönsyileviin hyasintteihin ynnä muihin joulukasveihin - taas se joulu tulee, ei sille mitään voi! Pitää alkaa kehittämään paikkoin taas jonkinasteisia tavotteita yhdessä karvalasten kanssa voitettaviksi! Siihen asti adios! (En halua toivottaa vielä jouluja, koska sehän tarkoittaisi silkkaa luovuttamista, jollon kirjotusta ei ainakaan heru ennen joulua.. Olisiko se sitten karmea menetys?)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti