"Do you know what is the difference between a problem and a challenge?"

Vastaus otsikon kysymykseen tulee tekstin loppuun. 

En voi olla mainitsematta ohi blogin aiheen muutamalla sanalla erästä mahtavaa tapahtumaa, nimittäin Nordic Business Forumia! Ihan mieletön kokemus, jota ei voi sanoin tarpeeksi ylistää! Sieltä sai virtaa, uusia näkökulmia ja kaikkea muuta mahdollista, jota voi hyödyntää vaikka arkielämässäkin. Tuon kokemuksen jokainen ansaitsisi!
NBForumissa vietettiin viime viikko aina tiistaista perjantaihin. Siitä sitten lähdettiin koirien kanssa perjantaina köröttämään jälleen kohti Eristä ja vkonlopunviettoa!

Perjantai-ilta sujui nopeasti, koirille varsin tylsästi, kun mitään ei sinällään tehty. Lauantai kuitenkin saapui ja ennätysmäisesti saatiin Annan kanssa itsemme kangettua ylös ihmeenkin hyvissä ajoin ja päätettiin ottaa paimennustreeni. Itse päätin treenata Double T:t eli Taiston ja Torrin. Taistolla sujui asiat varsin mallikkaasti, poispäinajoon pikkumies on saanut varsin mukiinmenevän draivin ja kaaret alkaa olla kivat. Lisäksi poika on kesän aikana saanut aimoannoksen itseluottamusta, joka huokuu sen yleisasenteesta tekemisessä. Se on hauska kundi kaikkineen! Torrin kanssa pitää ensi kerralla miettiä kahdesti, kannattaako aamulla ottaa treeniä -  siinä kun kaksi aamutorkkua narttua laitetaan samalle pellolle samaan aikaan, joista molemmat tietävät mielestään toistaan paremmin, niin eihän siitä tule muuta kuin rakentava keskustelu, kuka tietää parhaiten. Pienen neuvottelutuokion jälkeen oltiin sitten sitä mieltä, että minä tiedän ja näin oli problem solved ja treeni saateltiin päätökseen hyvällä onnistumisella. Voi nartut... must say! Miten ihmeessä voi pienessä koirassa olla noin jumalattoman runsas OMATAHTO? Ja muka ohjaajapehmeitä... Paskan marjat ja muut sekahedelmät. ;) Muistetaan kuitenkin, että nyt puhun vain tästä omasta rakkaasta naarasyksilöstäni. 

Likkojen lenkillä Eräjärven tapaan!

Treenin jälkeen oli aika lähteä hieromaan asiakas, jonka jälkeen tehtiin pieni likkojen lenkki Eriksen mettiköissä. Ja raikkaasta lenkistä kumpuaa raikkaat ideat: tullaan treenaamaan lampaat taas eri maisemiin pienen metsäosuuden taakse. Samalla saadaan vaihtelevuutta niin koirille, lampaille kuin ohjaajillekin. Siitä sitten tuumasta toimeen, lampaat matkaan ja mars kohti metsää. Mukana joukoissa siis Anna Nastan kera ja minun tovereina toimi Flint & Torri.
Meidän retkitreeni otti kestääkseen noin kaksi tuntia ja niihin tunteihin mahtu todella monipuolista harjottelua pitkistä hauista ja kuljetuksista aina lampaiden jakoon, singleen, pitoharjoituksiin ja tuplahakuun. Se oli hyvin intensiivinen lataus kaikkea paimennukseen liittyvää. Annoimme kaikki kaikkemme!
Hatunnoston arvoisia asioita:
Torrin erittäin pitkä haku, jossa lampailla oli karkusuunnitelma jo selvillä. Erityisen hatunnoston arvoisen suorituksen tästä teki kaaren loppuosassa tapahtunut Torrin omasta toimesta tehty kaaren oppikirjamainen laajentaminen, jolloin kokonaisuus oli täydellisyyttä hipova. Olin pakahtua onnesta, enkä saanut oikein riemultani ja kehuiltani kunnon ajokäskyjä edes annettua! Toinen hattujumppa Torrille oli jaetun lammaslauman itsenäinen pito noin 120+ metrin päässä, vaikka samalla ohjasin Flinttiä. Aamun keskustelutreeneistä huolimatta koin nyt samaa rakasta naarasyksilöä kohtaan niin suurta ylpeyttä, ettei moni osaa edes kuvitella. Niin se muuttuu, kun asioita potkii haluamaansa suuntaan.
Flintille suuri kiitos asenteikkaasta singlen pidosta sekä pitkän treenin jälkeen läpitaaplatusta tuplahausta, joka oli herran elämän toinen. Se ei mennyt oppikirjan mukaan, mutta yritys oli tärkein ja lopputulema oli onnistunut. 
Nasta ansaitsee mielestäni kiitokset hienosta pidennetystä hausta sekä niin ikään jaetun lauman pidosta ja hyvästä asenteesta koko treenin ajan.
Ja kerrankin me ohjaajat ansaitsemme kiitosta, että tulimme ja toteutimme ko. treenin. Ties mitä talentteja koiramme piilottelisi meiltä edelleen, ellei niille oltaisi annettu mahdollisuutta tulla esiin. Jäi hyvä mieli, joka kantaa läpi seuraavienkin epäonnistumisien.

You stay here, ok?!

Ja, jotta ei jäisi epäselväksi, mitä lajia oikeastaan hyvin pitkälti treenaamme, kävimme vielä Virpin kanssa ottamassa kahteen pekkaan muutaman haun isolla pellolla. Tai no, onneksi meillä oli koirat matkassa, muuten hakisimme niitä lampahia siellä varmaan vieläkin. Oli siis omista treenikamuistani Taiston vuoro päästä kehiin vielä. Se teki pääpiirteittäin hyvät haut, kuljetuksissa olen antanut sille hiukan siimaa, jotta se saa oman asenteensa puhkeamaan oikein kunnolla kukkaan. Harmittavasti Taisto keksi pari kertaa pienen jekkujekun, että se päättikin vaihtaa puolta minun ja lammaslauman välillä ja niin lähellä lammaslaumaa, ettei oma vaikutusalueeni riittänyt läheskään sinne saakka. Näinpä tiedämme, mitä me treenataan vielä ensi vkonloppuna. :)

Treenituokion jälkeen kutsuikin sitten synnytystoimet, kun oli aika saattaa Jerryn tyttären, Beckyn, elämän toiset pennut maailmaan. Yö meni valvoessa, mutta lopputuloksena toivotettiin Anne-Marin kanssa tervetulleeksi maailmaan kolme potraa soopelipoikaa sekä kaksi soopelityttöä. Ja mammakoira hoiti hommansa hyvin! Samalla näki minun Tomppani kolmas pesue päivänvalon. 1+1=paljon ja kuten arvata saattaa, pentue on myös minulle tunteisiinvetoava, kun siinä yhdistyy mielenkiintoisella tavalla omat koirani niin kuin se on fysiologisesti mahdollista - Tom & Jerry. Jään ilolla odottamaan tulevia viikkoja ja pentujen kehitystä!

Jottei asia olisi niin yksinkertainen, niin katsotaanpa ensimmäistä aikaansaannosta vähän päät kenossa.. (Terv. tietotekniikan ihmelapsi...)

Omia suunnitelmiani haluaisin myös päästä jo kovasti toteuttamaan, jotka koskevat Rhedaa ja sen siskoa, Sidiä. Ensi vuoden suunnitelmista maltan hädin tuskin pysytellä hiljaa!

Sunnuntaina palasin Erikselle sitten puolenpäivän jälkeen ja vuorossa olikin toimintaa sitten Saimin muutaman lapsen kanssa. Sain nähdä Vendin, Geron ja Ebban ja kyllä olikin mukavaa! Virpi piti pennuille toko- ja jälkituokion. :) Jälkituokion aikana koin itse tunnin mittaisen välikuoleman, kun tajusin, että peilikuvasta katseleekin minun kohdallani elävä zombie... Tämän jälkeen oli taas akut ladattu ja suunta otettiin vaihtelun vuoksi kohti paimennuspeltoa. ;) Torri, Flint ja Nasta näytti jälleen elämän tosiasoita, kuten että miten kuuluu olla menemättä maahan ohjaajan useista kehoituksista huolimatta, kuinka laumaa voi tuoda laukka-askelein ottamatta vastaan yhtään hidastuskäskyä ja kuinka suuntakäskyjä ei tarvitse totella, kun ollaan lauman takana. Ja niin edelleen. Flint oli kylläkin porukan kiltein, mutta hiukan meinasi senkin pysähdyksen kokea valumista. Edellämainituista asioista huolimatta treenit päätettiin jälleen hyviin onnistumisiin kaikkien kanssa. 

Nastan ja Torrin leveät perseet. Kuvakulmalla ei ollut osuutta asiaan.. Vkonlopun viimeinen treeni pian taputeltu.

Toiminnantäyteisen viikonlopun jälkeen oli aika pakata romut läjään, koirat takaloosteriin ja ottaa suunnaksi Jyväskylä ja asennoitua jälleen oppivaisin mielin uuteen kouluviikkoon!

Kiitos ihmisille kivasta vkonlopusta kaikkineen!


 By the way the answer is: Your attitude. ;)

Timantit on ikuisia.

Kiva ja kiitos Cheek tästä biisistä, joka soi radiosta yötä päivää ja näin ollen myös päässä yötä päivää. Jotenkin ne timantit vaan tahtoo yhdistää noihin omiin karvanaamoihin, vaikkei ne ikuisesti tässä fyysisesti läsnä valitettavasti olekaan, mutta muistoissa aina. Tarkoitus ei ollut kuitenkaan tehdä mitään nyyhkytarinaa tästä - tuli vaan mieleen.

Tässä nähtiin taas tämä mun "kirjoitan blogiin ahkerasti" -lupaus. Heti, kun arkeen sujahti perusmössön lisäksi vähän jotain muuta, kuten esim. muutto tänne "Valon kaupunkiin", jäi blogi rannalle ruikuttamaan. Vaikkei muutto olekaan vielä tyystin taputeltu, niin saattaa jo sanoa, että voitolla ollaan. Henkilökohtaisia erävoittoja olen tässä ottanut useamman peräjälkeen, kun Längelmäki-Jyväskylä-Längelmäki-Jyväskylä-Längelmäki-Jyväskylä -väliä vedin muutamaan kertaan eestaas. Nyt se varmaan luonnistuisi jo silmät kii ja peruutusvaihteella, unohtamatta niitä ihania kameroita, joita matkalle on myös muistettu sijoittaa noin kymmenkunta. Muutama tarjoutui jo ennen asunnon varmistumista muuttoavuksi (iso kiitos siitä!), mutta en ketään tähän juttuun värvännyt. Ja veikkaan, että vapaaehtoiset olisivat hiipineet vähin äänin pois, kun olisin ilmoittanut, että kuorma on Jkl:ssä aina noin klo 22-00 välisenä aikana. Sainpahan itse hyväksiluettua pari puntilla käyntiä ;)
Olemme kuitenkin tykänneet rekkujen kanssa täällä asustaa. Metsä on lähellä, on eri pituisia vaihtoehtoja, ei tarvitse itse tallata ja ylläpitää polkuja.. Mutta ihmiset on toki miinuspuoli. Ei siis muuten, mutta eksyvät samoille huudeille lenkkeilemään mun kanssa - siihen ei meinaa maalainen tottua. :) Mutta pelastus on siinäkin, että mitä syvemmälle metsään menee, sen vähemmän on vastaantulijoita. 
Viimeksi tänään eräs humalainen mieshenkilö jostain lähitalosta jäi kohdalleni änkyttämään ja päästämään viinalla höystettyjä sanoja peräkkäin ulos suusta typerässä järjestyksessä, kun olin lähdössä karvalasteni kanssa lenkille. Jonkin sortin itsehillinnän siemen on alkanut tekemään juurakkoa sisuksiini, koska toteamalla vain hiljaa itsekseni "älä provosoidu, ole tilanteen yläpuolella" sain tilanteen hoidettua win-win kaupoilla. Känniääliö hoippui paikalta pois luullen, että sanavalinnat osuivat täysin nappiin ja minä talsin toiseen suuntaan ilman suuttumista, huutamista (tai edes peräänhuutelua, johon usein alennun). Tämä oli kuitenkin sellainen saavutus, että kyllähän siitä nyt blogiin pitää kirjoittaa. ;)

Viime viikonloppuna treffattiin muutaman Päättymätön P-pennun kanssa. Ensin hiukan agilityn merkeissä ja sitten lauantaina paimennuksen merkeissä, kuten asiaan kuuluu. Agilityssä nähtiin huimia suorituksia, hienoja koiria sekä mahtiohjaajia. Pääasia on, että koira tietää, että siihen ollaan aina tyytyväisiä. Siihen on syytä ollakin, itseensä saa sättiä. ;) Olen ylpeä, mitä olette saaneet aikaan pentujenne kanssa!
Lauantaina kaksi viimeistäkin pentua syttyi lampaille, ketkä eivät siis ennen oleet syttyneet eli Mette (P. Puuska), joka oli nähnyt lampaat viimeksi vuosi sitten samoilla treffeillä vasta muutaman kk:n ikäisenä. Sekä Pimu (P. Puuha), jonka syttymistä ollaan tämä kesä toivottu ja odotettu. :) Kumpikin esitti mainioita luontaisia ominaisuuksia, erittäin hienoa tasapainoa, hyvää eläintenkäsittelytaitoa ja muutenkin fiksua asennetta. Unohtamatta muita paikallaolijoita, Pilkettä, Penniä ja Piitä, jotka ovat taipumuksensa jo aiemmin osoittaneet. Pilkkeellä riittää Pilkettä silmäkulmassa paimennuksessakin ;) Pennillä saattiin useiden poispäinajoa vahvistaneiden tehtävien jälkeen tasapaino kaivettua esiin, kunhan siihen saatiin mahdollisuus sekä Pii, joka jaksaa nuoresta iästään huolimatta yrittää koko ajan tehdä, kuten halutaan, kuitenkaan kohdistamatta eläimiin minkäänlaista negatiivista voimaa. Nyt on 8/8 pennuista syttynyt ja palikat vielä kaiken lisäksi oikeassa järjestyksessä pään sisällä. Hienoa!

Lauantaina lähdettiin vielä Annan ja kolmen koiran (Torri, Nasta, Säm) kanssa Kuopioon kohti Sarin täysipalveluita ja siitä sitten aikaisin aamulla vielä puolentoista tunnin rutistukselle kohti Rantasalmea ja paimennuksen Junnumestaruuksia. Säm oli neljäs radan suorittaja ja ottaen huomioon meidän huiman kisatahdin tänä kesänä (= nolla starttia plakkarissa ja viimeisin startti yli vuoden takaa), niin radan läpäisy oli sinällään jo WOW:n arvoinen saavutus. Kaiken kruunasi, kun meidät huudeltiin loppujenlopuksi sijalle kuusi, koirakoita kun oli sen kolmisenkymmentä. Jännä juttu, mitä treenaaminen saakaan aikaan ;) Mahtava fiilis. Sannalle kiitos koiran lainasta!
Torriin kohdistin ehkä turhan suuria odotuksia, vaikkakin avoimin mielin sen kanssa pellolle lompsin. Eipä ladyllekään ole suotta kisakokemusta karttunut tässä menneen kesän aikana ja viime junnumestiksissä se oli todellakin nuori tyttö, joka otti kiltisti ohjaajan avut vastaan. Nyt se oli tyttö, joka tiesi liikaa ja ohjaajan avut olivat täysin toissijaisia koko alkuradan. Suunnat oli käskytyksistä huolimatta neidin mielestä aina se, joka parhaiten tilanteeseen (hänen mielestään) sopi. Kävi mielessä, että tänkö takia me oikeasti treenataan ahkerasti? Että voidaan tulla kokeeseen toteemaan, että "ole sinä ohjaaja-akka hiljaa, kun minä tiedän kuitennii paremmin!" Tulin kuitenkin tulokseen, että kyllä siinä oli joku muu tarkoitus.. nimittäin se, että voidaan treenata vielä kauaskantoisemmin sekä intensiivisemmin. Ja jossainhan se pitää käydä mittaamassa, mitä treenattavaa sitä keksiikään. Saatiin tänäkin vuonna kuitenkin rata läpi ja tyytyväinen saan olla erityisesti meidän viimeseen kuljetusosuuteen ja häkkiin. Sitten, kun neiti ottaa käskyt vastaan, niin eihän meillä sitten ole mitään ongelmaa! Maltillinen walk-on löytyi myös ja tilanne näytti kokolailla ihan hallitulta. En jaksa väittää, että alkupätkä olisi mennyt sen enempää tunteisiin. Torri vaan päätti omaan tyypilliseen tapaansa laittaa törinää pönttöön ja sillä mentiin. Ensi kuussa uudet kujeet, sitä ennen treenaamme vielä vähän lisää nyt hiukan enemmän avatuin silmin. ;)

Tuli taas tarinoitua ihan olan takaa. Nukkumaanmenoaika on jo ohitettu tovi sitten myös.. Kääräisenpä Timanttini kainaloon ja painun pehkuihin. Hyvää yötä! Ja muistakaa kertoa myös omille timanteillenne, että tykkäätte niistä - joka päivä - monta kertaa. 

What do you want a meaning for? Life is a desire, not a meaning.

On aika alkaa lunastamaan lupauksia aktiivisemmasta blogielämästä. Miksi en siis pitkästä aikaa kirjottaisi ihan vain treenaamisesta? Sitä tehdään viikonloput läpeensä ja viikolla aina, kun aikaa on. Nyt on takana taas yksi viikonloppu ja monta treeniä.

Perjantaina koulun jälkeen pakkasin vkonloppuvarustuksen sekä koirat kyytiin ja suuntasin nokan Oriveden kautta Erikselle. Kävin noukkimassa Ebonyn treenihoitoon vkonlopuksi, kun lokakuussa mennään pitkästä aikaa yhdessä kokeeseen. Tästä innoitteen sain, kun muutama vko takaperin otin Ebsalla pienen paimennustreenin ihan vain "vanhoja muistellen". Siinä huomasin, että sehän toimii - edelleen - kuin ihmisen mieli.

Lisäksi Sanna kyyditsi Sämin ja Piin vkonloppuhoitoon ja samalla se oli Sämille treenihoitoa, koska myös meillä on edessämme koe pian. ;)

Anna ja Nasta kuuluu siis vkonlopun vakiovarusteisiin, ellen heitä muista aina kirjoituksissani mainita.
Lähdettiin siis likkavoimin naapurin isolle pellolle ottamaan treeniä. Ja siis olihan siellä sukupuolijakaumaa pitämässä balanssissa Flindeman. Torrille kaaria kumminkin puolin, hiukan ajoa, poispäinajoa ja tätä rataa. Maahanmenoista halusi kovasti tulla läpi - on nimittäin ladya paiskattu sellaisella itseluottamuksella, että siinä ei välissä ohjaajan piipitykset juuri auta. ;) Sen itseluottamuksesta on kyllä hirmuisesti myös hyötyä, sillä viimeisen treenin aikana sen piti käyä pysäyttämässä karanneet lampaat, jotka siis päätti ottaa hatkat kohti kotia. Oli vähän jännittävää lähettää juuri Torri hoitamaan aika tärkeä ja voimaa vaativa tehtävä, mutta Flint oli silloin hoitamassa taas toista tehtävää, joten vaihtoehtoja ei ollut. Hyvä näin, koska Torri hoiti homman mielettömällä vauhdilla, loistavalla pysäytysmuuvilla ja tiukalla asenteella! Lampaille ei jäänyt kahta vaihtoehtoa suuntavalinnan suhteen. Ja minun oma pikkutyttö kykeni jo isojen koirien tehtävään. 

Flint otti taas pari kunnon pitkää hakua, pitkiä poispäinajoja sekä ohjautuvuutta kaarilla. Lisäksi halusimme vaihtelevuutta joka koiran treeniin, niin Flint sai tehdä jakoa ja viedä toisen jaetun ryhmän toiselle puolen peltoa, kun Nastalle jäi treeniin toinen puolisko. Oli siinä sitten pari aputyttöä Flintillä lopputreenissä, kun Ebsa ja Torri päätti laittaa lusikkansa soppaan. Mutta hyvä soppa siitä tuli kaikkineen! Jokainen hoiti omaa sivuansa kuljetuksessa jne. ja oli kivvaa.

Ebony muisteli lähinnä kisamuuveja, kaaret kumminkin puolen, ajo, poispäinajo, tolpankierto ja peruskuljetus. Maailman hyväntahtoisin koira, joka kuitenkin saa lampaat liikkumaan, mutta osaa liikuttaa niitä nätisti, eikä ryntäile ja paimennettavat eläimet pysyy koko ajan rauhallisina. :)

Säm sai pikatreenin, joka sisälsi haun kumminkin puolin, ajon ja poispäinajon. Säm se vaan paranee vanhetessaan :)

Pikkutyttöni Torri, joka onkin jo aika iso tyttö ja ainakin omasta mielestään hyvinkin aikuinen

Äiti ja poika (= Raki). Yhdennäköisyys oli kuvaakin selkeämpi, kun ne viuhahti ohitse. Jopa itse kehaisin Rakia Ebsana ohimennen... ;)

Lauantai oli aikamoista haipakkaa. Aamulla tuli bernit (ja pari muuta vastaavaa koiraa) paimentamaan ja Flint & Nasta toimi apareina siinä aamupäivän tunnit. Hirveästi ei apukoiran tarpeita ollut, mutta joitakin pieniä tehtäviä sillon tällön.

Sen jälkeen tuli kuvaaja ja jatkettiin saman lajin parissa ja saatiin monipuolista matskua purkitettua. Myös Saimin pennut sai oman roolinsa, se oli söpöä :)

Sitten pääsi duunarit viimein levolle, kun saatiin ihmetellä pentutestausta, jonka jälkeen tulikin Suvi ja Anne-Mari Rakin ja Pilkkeen kanssa lammastelemaan. Ebony sai päiväannoksensa myös siinä samalla ja toimi taas kuin junan vessa. (Olikohan maarittelevin vertauskuva hyvälle paimenelle?!)

Iltahämärän saapuessa oli vielä Sämin vuoro näyttää taitonsa kaaritreenien merkeissä ja kyllähän ne kaaret vain joka treenin myötä paranee. On se vaan jännä, mitä se treenaaminen saakaan aikaan ;)!

Siinä ei tarvinnut illalla kitata kuin pari lasillista kuplivaa kurkkuun ja ruokkia lauma, niin jo se unikin maittoi. Nämä päivät on mielestäni varsin hauskoja, kun on aamusta iltaan kaikenlaista erilaista toimintaa!

Isä & poika 

Sunnuntaina otettiin rennommin, vaikka koirat tuli siitä huolimatta treenattua suhteellisen pitkän kaavan mukaan. Säm pääsi jälleen kaaritreeniin ja teki vallan hyvää työtä, once again. Säm on ollut yksi haastavimmista treenattavista, mutta onnistumiset sen kanssa on sitäkin palkitsevimpia. Ja tämän kesän treenit ovat hyvin rentoja ja pystyn luottamaan siihen kuin omaan koiraani. Sämpylä on intensiivinen ja näyttävä paimen sekä vahva - niin fyysisesti, henkisesti kuin psyykkisestikin, jos näin voidaan sanoa :) Hyvä koira, josta tulee vielä parempi. Pian oli taas laumakokoonpano pienentynyt, kun kaikki treenihoitolaiset olivat lähteneet omiin koteihinsa. Lähdettiin vielä Torrin, Flintin ja Nastan kanssa isolle pellolle treenailemaan. Jaettiin heti alussa lammaslauma ja vietiin F:n ja T:n kanssa eka satsi edellä ja Nasta toi loput perässä. Torri sai taas näyttää muuvinsa meidän lauman pysäytyksessä, kun rouvat halusi kovasti rynniä toisen lauman sekaan. Tortilla sai myöskin hiukan maahanmenotreeniä ja on se vaan viisas eläin. Aina, kun etukäteen ilmoitan sille, mitä meinataan treenata, niin se onnistuu suorituksessa erinomaisesti ja ottaa joka ainoan käskyn. Siispä seuraaviin kisoihin mentäessä mun pitää varmaan kertoa sille koko kokeen kulku, niin ehkä se ei keksi mitään konnankoukkuja siinä suorituksen ohella silloin ;)

Flint oli jo vkonlopun monista treeneistä selkeästi hiukan väsynyt. Eipä se muuten siitä näy, mutta se alkaa enemmän arpomaan suuntia silloin, kun käskyt eivät ole loogisia lammaslauman sijaintiin nähden. Eli jos sille olisi loogista mennä vasemmalle, jotta saisi lampaat luokseni ja vihellänkin oikealle (tällä erää varsin suunnitellusti), niin se haluaa ymmärtää väsyneempänä useammin väärin. Näin ollen on hyvä lopettaa treeni silloin, kun olen saanut sen ymmärtämään haluamani ja saan sen kehuttua onnistumisesta. 

Sitten vielä lampaiden siirto omalle pellolle ja homma hanskassa tältäkin erää. Kevennyksenä pääsi vielä Tempo heittämään paimennuskierroksen ja tehtiin ihan ehtaa tasapainotreeniä kevyessä ravissa. Tässä kohtaa liene aiheellista ilmoittaa, että sitä kevyttä ravia harrastin minä, kun Tempo painoi lampaita luokseni pentumaisella elämänilolla. ;)

Flint esittelee kivoja lenkkimaisemiaan jälleen Längelmäellä.. tuolta vain löysimme laittoman monta hirvikärpästä. Palaamme ehkä noihin maisemiin, kun hirvikset ovat talviunilla :D

Rankat työt vaatii kunnon yöunet. Täällä on eläimet nyt ketarat kohti kattoa ja taidan itsekin ottaa niistä mallia nyt ja alkaa valmistautumaan tulevaan kouluviikkoon makeilla yöunilla.
Palataan asiaan! :)

Tervetuloa opiskeluelämä

En nyt ihan vielä tovikaan sitten olisi uskonut, että minusta tosiaan tulisi opiskelija. Näin kuitenkin kävi, ja opinnot Jyväskylän ammattikorkeakoulussa starttasi reipas viikko takaperin.
Käytännössä se tarkoittaa koko elämän heittämistä taas ylösalaisin. Suurimpana ja v-mäisimpänä varmasti on muutto. TAAS. Ja koirien totuttaminen tällä erää ihan oikeasti suuren kaupungin elämään. Vaikka tällä hetkellä lupaavasti näyttääkin siltä, että saamme kämpän sopivasti kaupungin laidalta, hyvien lenkkimaastojen keskeltä. Toivotaan, että kaikki menee nappiin!

Kesällä ollaan oltu ihan mukavan aktiivisia, Torri on tottistellut, paimentanut ja hiukan agiliidellyt. Flint myös, mutta siltä vain uupu se tottispuoli. Sydney on opetellut keppejä, kontakteja ja pientä rataa. Ladylla on paras mahdollinen asenne tekemisessä - mennään niin p*rkeleesti ja palkaksi purraan ohjaajaa! ;) Sitä saa, mitä vahvistaa. Amen. Tempo, Rheda, Martta ja Tom ovat jatkaneet agsailua tuttuun tapaan. Tompan kanssa saatiin kehitettyä pieni kontaktidilemma. Treeneissä, vierailla esteillä, kaikkialla muualla kuin kisatilanteissa kontaktit onnistuu 100%:sesti. Mutta kisatilanteissa ihan suvereenisti tapahtuu BOJOING! Ei voi kuin todeta, "Houston, we've a problem!" Huoh. Korjaussarjaa siis tekemään, joka on tässä tapauksessa helpommin sanottu kuin kuitattu tehdyksi. 

Aika menee ihan tajuttoman hurjaa tahtia, Ingrid ja Sydney täyttivät kuukausi sitten jo vuoden! Siis ne pienet apinat, jotka vasta ihan tovi takaperin olivat sellaisia pieniä karvapalloja. Nyt ne on edelleen niitä pieniä apinoita, muttei enää niin karvapalloja, vaan sopusuhtaisia likkoja kera reippaan ja äänekkään elämänasenteen. Vielä tänäkään päivänä en osaisi valita niistä sitä, kumpi lähtisi sijoitukseen ja kumpi jäisi itselle. 

Pitäisi alkaa kirjailemaan taas tapahtumien jälkeen heti, koska jos näin kuukauden (tai kaksikin) takaperin alkaa käymään läpi, niin ei siinä ehkä enää ole itua. Eikä intoa. Sitten näistä päivityksistäkin tulee vain tällasia jaaritteluja sieltä täältä ja tuolta. Taidanpa siis taas huitasta tällaisen pölötyksen ja yritän skarpata. Niin ja yritän olla myös hyvä opiskelija. ;)

Kulmakunnan komeimmat jäbät! ;)

Long time no see.. long time no ABC.

Kuukaudet ovat vierineet kovaa. Ja liiallista kiirettä on pitänyt, joten siitä kärsii lähinnä blogi, joka ei saa päivityksiä osakseen.

Pikaisesti siis heivaamme itsemme ajan tasalle:
Torri suoritti taannoin BH-kokeen hyväksytysti ja teki tottiksensa hyvässä vireessä :) Hieno flikka!
Torri aloitti myös agilityuransa kahdella varsin hauskalla radalla. Ensimmäinen rata oli sellainen tutustutaan vähän kisapaikkaan ja esteisiin ja tokalla radalla tehtiin kelpotulosta viime metreille! :) Jäi hyvä fiilis!
Torri on <3

Paimennettu ollaan myös ahkerasti ja olen saanut myös kasvatteja ja kavereita omaan sakkiini treenimään! Se on aina niin palkitsevaa! :)

Tän pidemmäksi ei päivitys ikävä kyllä ehdi. Palataan toivottavasti asiaan nopeammin kuin kolmen kuukauden päästä. 

What a great weekend!

Koirajutuille tyypilliseen tapaan ei tänäkään viikonloppuna hellitelty myöhäisillä heräämisillä, vaan lauantaina reippaasti oltiin viideltä ylhäällä ja sunnuntaina ennen seitsemää. Vaan vallanhan sitä laiskistuisi, jos pitäisi myöhään nukkua ja meneehän siinä melkoinen siivu päivääkin ihan "hukkaan".

Lauantaina lähdettiin Tanjan kanssa kohti Harjavallan vuotuista näyttelyä varsinaisen "luuseriporukan" kanssa. Eli näyttelyyn lähdettiin vain vaatimattomat haaveet H:n arvoisista koirista. Eka kerta pitkästä aikaa minulla, että lähden näyttelyyn pelkästään niin, että jo H:sta tulee aivan voittajafiilis. Mukana siis 2 x työlinjainen bc (Flint ja Tanjan Nuka) ja 1 x suuri, korvavammainen shelttinarttu (Rheda).
Päivän aloitti bortsut. Näin ollen Flintin kanssa päädyttiin ensimmäisenä kehään (ihan jopa muistin edeltävänä iltana sen kanssa treenata tuota näyttelyseisontaa ja remmissä ravaamista..). F esiintyi hyvin ollakseen tuollainen duunarimies :) Esiintyi itseasiassa EH:n arvoisesti!! Ei meinannut hymystä tulla loppua siinä kohtaa, kun kehäsihteeri ojensi nauhan kätöseen! Flintin elämän toinen ja VIIMEINEN näyttely IKINÄ!! Minun pieni murmelimies - olen siis enemmän kuin tyytyväinen!
Seuraavana kehään asteltiin Nukan kanssa. Se oli Nukan ensimmäinen näyttely ja tästä huolimatta se esiintyi kuin konkari! Oli aivan mahtavaa olla sen hihnan päässä, se olisi jokaisen näytteilleasettajan unelmakoira. Seisoo vain tanakasti paikallaan koko tuomarin kopeloinnin ajan, ottaa erinomaisen asennon ja ravaa nätisti! Nuka ravasi itselleen sen tarvittavan H:n ja näin oli jo päivän toinen mahtavuus saavutettu! 
Viimeisenä pääsi sitten viimein shelttikehään Ritvis. Pienen palaverin jälkeen päädyttiin, että esitän myös Rhedan siskon Sidin, joka oli siis kehässä juuri ennen meitä. Sidi tienasi itselleen ansaitun ERI:n. Se on oikeasti kaunis ja ihannekokoinen narttu. Siinä kohtaa, kun tuomarinsihteeri ojensi kätöseeni myös Rhedalle osoitetun ERI:n, niin meinasin tukehtua yleiseen ihmetykseeni. Wtf oli aika osuva ensireaktio! ;) Mutta en valita tokikaan. Kilpailuluokassa ei sisaruksille tullut sijoituksia, mutta hyvillä mielin lähdettiin nlypaikalta syömään! Miten onnistunut päivä!

Isukku ja tytär (ja kannustaja-Nano taustalla)

Nukan kanssa hiuka otetaan näyttelytuntumaa

Ja miten mukavasti se vielä jatkuikaan, kun päätettiin lähteä pienellä porukalla uittamaan koirat Yyterin koirarannalle! Miten voi joku paikka olla niin kaunis?! Siellä viihdyttiin tunnin verran ja näyttelyporsaat sai kaikista parhaimman palkinnon ja pääsivät sotkemaan itsensä aivan vapaasti. Pisteenä I:n päälle sain nähdä vielä 3/5 Tempon pennuista! Niiiiin söpöjä karvapäitä oli kaikki, kuten arvata saattaa! :) 
IHANA PÄIVÄ KAIKKINEEN!

Yyterin beachilla gangstan kera!

Tempon pennuista Tarmo, Loru ja Mini :)

Sitten sunnuntaille olikin luvassa vaihtelun vuoksi tokokoe. Pieni tovi oli vierähtänyt edellisestä koitoksesta, mutta vanhat muuvit oli säilynyt edelleen koesäännöissä, joten no problem. 
Oli Torrin vuoro päästä aktiviteettien pariin. Kokeeseen lähdettiin tällä meidän jo tunnetulla "hälläväliä" -asenteella ja sellainen tuloskin saatiin. Lähdettiin aidosti ja rehellisesti kokeilemaan. :)

Luoksepäästävyys 10: istui perusasennossa koko toimituksen ajan, no problemos.

Paikkamakuu 7: suoritettiin vasta yksilöliikkeiden jälkeen. Se ei kuitenkaan ollut syy meidän huonohkoon numeroon, vaan Torrin mielestä oli ihan saakelin tylsää vaan maata, joten hän siinä makailun ohella hiukan tutkiskeli maan antimia, nuuski ja nuuhkutteli ja vaihtoi tämän ansiosta sitten asentoakin. Pysyi sentäs maassa :D Oma vika pikkusika, kun en ole tuota tarpeeksi ahkerasti treenannut. Ai niin, ei unohdeta mainita perusasennon ennakointia ;) Heh!

Seuraaminen taluttimessa 9: oli perusTorria. Vire säilyi ja käännökset juuri sellaiset kuin oli opetettu. Eli ei mitkään järin näyttävät :D

Seuraaminen taluttimetta 10: oli perusTorria myös. Vire säilyi ja kaikki hyvin.

Liikkeestä maahanmeno 10: ei ongelmia. 

Luoksetulo 9: jäiköhän perusasento vajaaksi?

Liikkeestä seisominen 0: teki makuun, kun oli hiukka epävarma (+ liian painotettu käsky minulta)

Hyppy 8: valahti loppujenlopuksi maahan, mutta muuten ok.

Kok.vaik. 10

Pisteet riitti juuri ALO1 -tulokseen ja saatiin mielestäni sellainen tulos kuin ansaittiin. Meidän tekemisessä näkyy minun oma laiskuus, jota ei voi korjata kuin olemalla reippaampi ja ottamalla sellaisen "totisemman" asenteen. Tuonne lähdettiin Torrin kanssa treenaamaan (koska siitä nyt ei kenellekään koidu harmia, se ei pilaa kenenkään muiden koirakoiden suorituksia toiminnallaan). Olihan se eka kerta, kun vieras ihminen teki luoksepäästävyyden, eka kerta, kun paikallamakuussa oli useempi kuin Torri + yksi (tuttu) koira, eka kerta vieraassa paikassa, toka kerta kun suoritettiin taluttimessa seuraamista ikinä ... lista jatkuu ehkä turhankin pitkään.. olen enemmän kuin tyytyväinen Torriin - sillä vire säilyi koko suorituksen ajan. Ja se teki juuri niin kuin tilanteet antoi myöden! Mahtista. :) Ja eihän me tuonne lähdetty täysiä pisteitä hakemaankaan - siihen meidän treenaamiseen käytetty aika ei olisi riittänyt ensinkään. Mentiin justiin tyypilliseen tapaamme siitä, mistä se aita on matalin. 
Kohti avointa luokkaa matka käy sitten joskus aikanaan, kun ollaan opiskeltu lisää liikkeitä sitä varten!

Kiitos kaikille ihmisille tästäkin viikonlopusta! 

Paratiisin peruselementit

"Länkky - tuhansien lenkkimahdollisuuksien kylä".
Eli ihan parasta tässä koko kärpäsen p*skan kokoisessa kylässä on sanalla sanoen mielettömät lenkkimaastot!
Toki päästäkseen niiden monimuotoisten maastojen pariin on luonnollisesti koirien kuljettava ensin pieni tovi remmissä, kuten "normaalit" koirat (ellei sitten ajoita lenkillelähtöä ennen klo seitsemää aamulla ja kympin jälkeen illalla) tai sitten kyyditämme itsemme maastojen välittömään läheisyyteen tuolla alati palvelella pakettiautollamme. Miten vaan - kaikki on niin sanotusti käden ulottuvilla ja alle viiden minuutin matkan päässä.
Monipuoliseen maastoon lukeutuu mahtavia kallioita, erilaisia metsätaipaleita, metsäautoteitä, järviä, suoalueita, hakkuualueita ym. mukavuuksia. Kaiken kruunaa kansallispuisto, joka sijaitsee aivan kivenheiton päässä. Tosin kyllä saa olla aikamoinen kivenviskelijä, että saa irroittettua sellaisen kevyen 14 km:n heiton.. Kesän tavoite onkin nyt sen osalta, että tiedän mahdollisimman monta eri lenkkireittiä (ja sen, mihin mikäkin johtaa - se on ollut tässä nyt eniten ehkä hakusessa näitä reittejä samoillessa) ;) Koiratkaan eivät ole laittaneet yhtään pahakseen meidän tutkimusmatkojamme. Ainoana miinuspuolena mainittakoon punkit, joita tuppaa vierailemaan karvanaamojeni parissa harva se päivä. 

Kesää kohti mennään ja lampaat tulee muutaman päivän päästä!!! Aivan loistavaa!
Myös agilityn parissa häärätään; Tempo kisataukoilee vielä ja keskittyy treenaamiseen. Hän palailee kisahuudeille sitten kesäkuun puolenvälin paikkeilla näillä tietämin. Riitalle ja Martalle pyrin saamaan kesäkaudelle myös riittävästi startteja, ne pääsee taukoilemaan sitten syksyn tullen myös. (Vaan ei nyt ihan vielä hypätä sinne syksyyn, kun vasta ollaan alkukesän makuun päästy!!) Torri pääsisi starttaamaan jo heinäkuussa (miten nopeaa aika oikein juoksee?!) ja todnäk sen silloin johonkin ilmoankin. Se seuraa sikäli isänsä jalanjälkiä, että ihan mitenkään supertavoitteellisesti en ole sille perusopetusta tehnyt; se osaa esteet ja sitten niitä mennään peräkkäin. Jihaa! 

En ole vieläkään korkannut jälkikautta. Jotenkin tarvitsisin siihen sen aloituspotkun, jotta se harrastus lähtisi rullaamaan taas. Vaikka tiedän sen olevan kivaa, kun siihen ryhtyy, mutta se ryhtyminen onkin nyt ollut niinkin pienistä asioista kiinni kuin, että joko koira on väärässä paikassa tai sitten jälkivarusteet on väärässä paikassa. Tälläkin hetkellä tuo viimeksi mainittu on syynä.

Aloituspotkua odotellessa, palataan.