Lähdettiin tiistaina klo. 05:00 kohti Rantasalmea Jazzin, Sämin ja Torrin kanssa, jotka lähtivät koettamaan perusradan suoritusta. Mukaan lähti myös nuoriso-osastoa eli Pii, Vesa, Sydney ja Ingrid, jotta nekin saa olla reissunteossa läsnä. ;) Ensinnäkin pointsit kaikille nuorukaisille - äärettömän pitkäpinnaista matkantekoa niiltä! Muutaman kerran pysähdyttiin pissitauolle, mutta aina kun volkkarin moottori lähti kehräämään uuden lähdön merkiksi, niin kaikki sammui kuin saunalyhdyt. Juuri näin sen kuuluukin mennä! :)
Rantasalmelle päästiin ja ei mennyt kauaa, kun olikin jo aika startata Sämin kanssa ensimmäisenä koitokseen. Rata suoritettiin ja jäätiin jännäämään, mihin pisteet riitti. Pisteitä tuli 60 ja se riitti hyvin radan läpäisyyn! Erityisen tyytyväinen Sämin työskentelyssä olin sen kaareen, vaikkei se ollutkaan oppikirjamainen, mutta noin intensiiviselle, aavistuksen jumivalle silmätyöskentelijälle kaaren kokoaminen on ollut haaste. Lisäksi sen työskentelyyn häkissä olin hyvin tyytyväinen!
Torrin kanssa päätin startata muutaman koiran jälkeen. Se oli junnumestiksien jälkeen saanut itseensä ripauksen lisää itseluottamusta sekä vauhtia. Nämä kaksi yhdistettynä ei tehnyt kylläkään radanteosta sitä kaikkein kauneinta kuunneltavaa. Neiti mielestään tiesi huomattavasti paremmin. Kaiken. Hieman kieltämättä pisti tärisemään, kun mentiin ottamaan vastaan tuomiota. Lämmin kättely ja onnittelut viestivät kuitenkin hyväksytystä tuloksesta ja näinhän siinä kävi, 61 pistettä! :) Jälleen työskentelystä häkin sisällä pidin erityisen paljon!
Viimeisenä, muttei vähäosaisimpana Jazz. Keskityimme treenaamaan viime ajat niin paljon asioita, joissa vaaditaan itseluottamusta ja aivojen aktivointia eli oma-aloitteisuutta, joten kaarien treenaaminen jäi hallan puolelle. Se näkyi myös radan hakukaaressa ja se oli kieltämättä yllätys, sillä Jaskalla on aina laajat kaaret. Nytkin oli, mutta se loppui aivan liian lähelle lampaiden takamusta. Muuten radanteko oli siistiä ja aika perus-Jaskaa. Hyvin tyytyväinen olin jo suorituksen aikana sen oma-aloitteisuuteen sekä tietynlaiseen "tiedän mitä teen" -ilmeeseen. Sitä olin hakenut treeneillä! Pisteitä tuli 72 eli hyvät pisteet ja rata läpi. Siispä kolmelle yrittäneelle saatiin hyväksytty-status paperiin ensiyrittämällä ja pian lähdettiinkin tekemään paluuliikettä kotia kohti tyytyväisin mielin.
Oikein paljon kiitoksia järjestäjille ja tuomareille ja läsnäolleille ja muutenkin kaikille, joita asia vähääkään koskettaa!
Yhteenvetona sanoisin, että töitä ollaan tehty, mutta paras palkkahan siitä on se, että ne tulokset todella myös näkyy! Yksikään treeni ei ollut turha ja jotenkin fiilis on sellainen hyvällä tapaa "kaikkensa antanut" - ensi keväänä ollaan jälleen viisaampia toivottavasti jokaisessa osa-alueessa ja päästään taas eteenpäin! Saan olla kiitollinen siitä, että minulla on ollut mahdollisuus treenata monien erilaisten koirien kanssa, jolloin saan itse rakennettua erilaisia näkemyksiä ja saan jokaisen kohdalla miettiä heikkoudet ja vahvuudet ja sen, miten ominaisuuksia lähdetään vahvistamaan sekä ylläpitämään. Niin ja joitakin piirteitä sitten vähentämään. Eihän millään muulla voi oppia niin hyvin kuin tekemällä! En voi kuin olla tyytyväinen kohtalon sanelemaan reittiin, jota kautta paimennusharrastuksen löysin ja tietenkin sitä ennen siihen sopivan rodun, bordercollien.
Nyt paimennuspäivitykset kiittää ja kuittaa ja antaa jälleen muillekin lajeille päivitystilaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti