keskiviikko 29. elokuuta 2012

"Don't take life too seriously. You'll never get out of it alive." (Elbert Hubbard)

Varsin asiapitoisen aforismin on kekannut muuan Elpertti. Se kannattaa palauttaa omaan mieleenkin aina ajoittain, helpottaa kummasti erilaisiin asioihin suhtautumista.

Otettiin tänään jälleen hyvin anti-vakavamielisesti jälkikeppien harjoitustreeniä Torrin kanssa. Se tuli minulle mieleen jälleen ihan ex-tempore, joten pidemmittä suunnitelmitta asiaan. Hyvin on teinirimpsessa ymmärtänyt homman juonen, kun seisoin vain paikallani rintamasuunta piilotettuihin keppeihin, niin johan alkoi nokka tuhista. Neljä keppiä per setti ja yhteensä kolme settiä. Ensimmäinen oli paras, mutta koska nälällä on typerä tapa kasvaa syödessä, halusin ottaa toisen setin vaikeammilla piiloilla, joka alkoi lupaavasti suorilta ensimmäisen kepin ilmaisusta ja lopputulema oli se, että luisessa pollassani manasin, että oliko taas pakko ja Rimpsessa söi heinänkortta. Pieni käsivihje seuraavan kepin kohdalla ja kas kummaa, kun alkoi taas työnteko maistua, kun se ei vaikuttanut täysin mahdottomalta. ;) Viimeinen setti oli yksinkertainen, joten treeni kuitenkin loppui hyvään onnistumiseen.
Pienet tokoilut tähän päälle ja kummallakin hauska fiilis. :)

Paimennustreeneissä olikin tällä kertaa matkassa kaikki kynnelle kykenevät karvareuhkat; Flint, Torri, Säm ja Gere. Flintin kanssa suunnittelin tekeväni kisoista palauttelevan pienen treenin, kunnes huomasin treenaavani pitkältä etäisyydeltä kaaren takaa käskyjen vastaanottamista - siis juuri näitä kokeessa ilmenneita akilleenkantapäitä. Se siitä palauttelevasta. Tai olihan se.. palautepitoista treeniä. Meni itseasiassa hyvin ja olen treenin sisältöön tyytyväinen, kuin myös koiraan.
"Pojasta polvi paranee". Torri ja sen oikea kaari on sydämen arvoinen asia. Tällä kertaa puurokorvaisuutta ilmeni ajoittain maahanmenoissa ja ehkä harppasin poispäinajossa hieman turhan jättiläismäisen askeleen, kun aloin ohjaamaan sitä tolpalta käsin. Hups. Tämä on taas niin tätä, että kun pääsee oikein treeninmakuun ja homma alkaa vielä toimia, niin kohta loppuu treenikausi. Byhyy.
Säm harjoitteli lähinnä kaaria sekä poispäinajoa ja yhden aidastaoton. Mitä enemmän sen kanssa treenaan, sitä enemmän alan siitä tykkäämään. Sillä on hyvin vahva silmä, joka on tuonut omaan koulutukselliseen näkökantaan uusia puolia. Siis uudenlaisia asioita, joihin omien koirieni kanssa ei ole tarvinnut kiinnittää huomiota, ainakaan samoissa mittakaavoissa. Vahvasta silmästä seuraa yleensä jumitukset, mutta niistä ollaan päästy aivan muutamalla treenikerralla eroon. Intensiivisyyttä löytyy vaikka koko Suomen bortsukannalle! Kaarissa on ja tulee olemaan vielä runsaasti työnsarkaa, mutta johan elämä varsin tylsäksi menisikin, ellei mitään tarvitsisi kunnolla työstää. ;)

Retkellä bortsujengin kera

Yksi pieni osa retkimaisemaa

Säm <3



Torri ja Säm pitkospuukävelyllä





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti