Lauantaina lähdettiin Tanjan kanssa kohti Harjavallan vuotuista näyttelyä varsinaisen "luuseriporukan" kanssa. Eli näyttelyyn lähdettiin vain vaatimattomat haaveet H:n arvoisista koirista. Eka kerta pitkästä aikaa minulla, että lähden näyttelyyn pelkästään niin, että jo H:sta tulee aivan voittajafiilis. Mukana siis 2 x työlinjainen bc (Flint ja Tanjan Nuka) ja 1 x suuri, korvavammainen shelttinarttu (Rheda).
Päivän aloitti bortsut. Näin ollen Flintin kanssa päädyttiin ensimmäisenä kehään (ihan jopa muistin edeltävänä iltana sen kanssa treenata tuota näyttelyseisontaa ja remmissä ravaamista..). F esiintyi hyvin ollakseen tuollainen duunarimies :) Esiintyi itseasiassa EH:n arvoisesti!! Ei meinannut hymystä tulla loppua siinä kohtaa, kun kehäsihteeri ojensi nauhan kätöseen! Flintin elämän toinen ja VIIMEINEN näyttely IKINÄ!! Minun pieni murmelimies - olen siis enemmän kuin tyytyväinen!
Seuraavana kehään asteltiin Nukan kanssa. Se oli Nukan ensimmäinen näyttely ja tästä huolimatta se esiintyi kuin konkari! Oli aivan mahtavaa olla sen hihnan päässä, se olisi jokaisen näytteilleasettajan unelmakoira. Seisoo vain tanakasti paikallaan koko tuomarin kopeloinnin ajan, ottaa erinomaisen asennon ja ravaa nätisti! Nuka ravasi itselleen sen tarvittavan H:n ja näin oli jo päivän toinen mahtavuus saavutettu!
Viimeisenä pääsi sitten viimein shelttikehään Ritvis. Pienen palaverin jälkeen päädyttiin, että esitän myös Rhedan siskon Sidin, joka oli siis kehässä juuri ennen meitä. Sidi tienasi itselleen ansaitun ERI:n. Se on oikeasti kaunis ja ihannekokoinen narttu. Siinä kohtaa, kun tuomarinsihteeri ojensi kätöseeni myös Rhedalle osoitetun ERI:n, niin meinasin tukehtua yleiseen ihmetykseeni. Wtf oli aika osuva ensireaktio! ;) Mutta en valita tokikaan. Kilpailuluokassa ei sisaruksille tullut sijoituksia, mutta hyvillä mielin lähdettiin nlypaikalta syömään! Miten onnistunut päivä!
Isukku ja tytär (ja kannustaja-Nano taustalla)
Nukan kanssa hiuka otetaan näyttelytuntumaa
Ja miten mukavasti se vielä jatkuikaan, kun päätettiin lähteä pienellä porukalla uittamaan koirat Yyterin koirarannalle! Miten voi joku paikka olla niin kaunis?! Siellä viihdyttiin tunnin verran ja näyttelyporsaat sai kaikista parhaimman palkinnon ja pääsivät sotkemaan itsensä aivan vapaasti. Pisteenä I:n päälle sain nähdä vielä 3/5 Tempon pennuista! Niiiiin söpöjä karvapäitä oli kaikki, kuten arvata saattaa! :)
IHANA PÄIVÄ KAIKKINEEN!
Yyterin beachilla gangstan kera!
Tempon pennuista Tarmo, Loru ja Mini :)
Sitten sunnuntaille olikin luvassa vaihtelun vuoksi tokokoe. Pieni tovi oli vierähtänyt edellisestä koitoksesta, mutta vanhat muuvit oli säilynyt edelleen koesäännöissä, joten no problem.
Oli Torrin vuoro päästä aktiviteettien pariin. Kokeeseen lähdettiin tällä meidän jo tunnetulla "hälläväliä" -asenteella ja sellainen tuloskin saatiin. Lähdettiin aidosti ja rehellisesti kokeilemaan. :)
Luoksepäästävyys 10: istui perusasennossa koko toimituksen ajan, no problemos.
Paikkamakuu 7: suoritettiin vasta yksilöliikkeiden jälkeen. Se ei kuitenkaan ollut syy meidän huonohkoon numeroon, vaan Torrin mielestä oli ihan saakelin tylsää vaan maata, joten hän siinä makailun ohella hiukan tutkiskeli maan antimia, nuuski ja nuuhkutteli ja vaihtoi tämän ansiosta sitten asentoakin. Pysyi sentäs maassa :D Oma vika pikkusika, kun en ole tuota tarpeeksi ahkerasti treenannut. Ai niin, ei unohdeta mainita perusasennon ennakointia ;) Heh!
Seuraaminen taluttimessa 9: oli perusTorria. Vire säilyi ja käännökset juuri sellaiset kuin oli opetettu. Eli ei mitkään järin näyttävät :D
Seuraaminen taluttimetta 10: oli perusTorria myös. Vire säilyi ja kaikki hyvin.
Liikkeestä maahanmeno 10: ei ongelmia.
Luoksetulo 9: jäiköhän perusasento vajaaksi?
Liikkeestä seisominen 0: teki makuun, kun oli hiukka epävarma (+ liian painotettu käsky minulta)
Hyppy 8: valahti loppujenlopuksi maahan, mutta muuten ok.
Kok.vaik. 10
Pisteet riitti juuri ALO1 -tulokseen ja saatiin mielestäni sellainen tulos kuin ansaittiin. Meidän tekemisessä näkyy minun oma laiskuus, jota ei voi korjata kuin olemalla reippaampi ja ottamalla sellaisen "totisemman" asenteen. Tuonne lähdettiin Torrin kanssa treenaamaan (koska siitä nyt ei kenellekään koidu harmia, se ei pilaa kenenkään muiden koirakoiden suorituksia toiminnallaan). Olihan se eka kerta, kun vieras ihminen teki luoksepäästävyyden, eka kerta, kun paikallamakuussa oli useempi kuin Torri + yksi (tuttu) koira, eka kerta vieraassa paikassa, toka kerta kun suoritettiin taluttimessa seuraamista ikinä ... lista jatkuu ehkä turhankin pitkään.. olen enemmän kuin tyytyväinen Torriin - sillä vire säilyi koko suorituksen ajan. Ja se teki juuri niin kuin tilanteet antoi myöden! Mahtista. :) Ja eihän me tuonne lähdetty täysiä pisteitä hakemaankaan - siihen meidän treenaamiseen käytetty aika ei olisi riittänyt ensinkään. Mentiin justiin tyypilliseen tapaamme siitä, mistä se aita on matalin.
Kohti avointa luokkaa matka käy sitten joskus aikanaan, kun ollaan opiskeltu lisää liikkeitä sitä varten!
Kiitos kaikille ihmisille tästäkin viikonlopusta!
