keskiviikko 22. tammikuuta 2014
maanantai 20. tammikuuta 2014
Uusia kujeita
Torri on kasvatellut mahaansa ihan hyvään tahtiin (josko saisin vaikka pentubloginkin puolelle jotain jossain kohtaa rustattua), mutta kuitenkin ennen ihan täysipäiväistä oloneuvoksena oleilua käväistiin vielä Kuopion tokokokeessa ottamassa tilannekatsaus laiskottelumme tasosta. Kerrankin minulla on tuo vaaleansininen läpyskä vielä tallessa, joten voin kertoilla kokeen kulkua myös numeroin.
Paikkamakuu 10: pientä nuuskimista, joka ei selvästi tuomaria haitannut. Vieressä ollut koira haukahteli tasaisesti koko ajan, mutta se ei häirinnyt Torria.
Seuruu 8½: hiukan yli-innokkuutta, joka toi Torrin hiukan normaalia edemmäski, ei kuitenkaan estäväksi. Se kuitenkin piti paikkansa koko ajan. Tuo on nopeasti fiksattu asia, kun vaan sitä ryhtyy tekemään.
Liikkeestä maahan 8½: valahti ekasta käskystä maahan ja lösähti kuin hylje lonkalleen. Emakko on hiukan laiska! Taisi olla tosiaan ihan tyylipistemiinus, varsin ymmärrettävää ;)
Luoksetulo 6: Sanoin "odota", niin lady valui taas kuin räkä maahan. Krooninen laiskuus.. En lähtenyt asiaa korjaamaan, vaan kutsuin luo sitten makuuasennosta. Pysäytys olisi saanut olla hiukan napakampi. Loppuliike ok. Läski mikä läski :P
Liikkeestä seiso 7: pysähdys hyvä, mutta kun lähdin takaisinpäin, niin taas se läski lösähti maate. Alkaa jo huvittamaan ;D
Nouto 9: en muista, mistä lähti piste. Tykkäsin itse.
Kaket 10: ei kai siinä sen kummallisempaa. Eipähän läski jämähtänyt kertaakaan maahan, toisin kuin olisin aiempien osa-alueiden perusteella osannut ennustaa ;)
Hyppy 10: läski meinas valahtaa taas maahan, mutta pysytteli kuitenkin vielä kyseenalaisessa istuma-asennossa. Se ei haitannut tuomaria. Muuten ok.
Kok.vaik. 8: tuomari suositteli, että hengittäisin välissä. Mielestäni en ole jännittynyt, mutta ilmeisesti se näyttää ulospäin siltä. ;)
Pisteitä 172, AVO1. Kiitosnam. Sitä saatiin, mitä haettiin. Nyt kelpaa läskinkin (=Torrin) röhnöttää ihan sydämensä kyllyydestä loppukevääseen asti. Sitten alan taas pohtimaan omaa motivaatiotani sen voivotteluluokan kanssa. Mutta Torrin kanssa on ihan superia tehdä ihan mitä vain, siis myös tokoa!
Tokoviikonlopun sain majailla Sarin luona ja otettiinkin sitten koiraharrastuksista ilo irti, sillä kävimme sekä lauantaina että sunnuntaina agsaamassa tunteroisen verran. Tempo otti kontaktit, sillä muuten alusta oli jälleen turhan riskialtis neidille. Rheda touhusi hiukan jotain pientä, Sydney oli cheerleaderina ja Flint toimi Sarin käytännönopettajana ;). Sunnuntaina muuten sama meno, mutta Tempo, Torri ja Rheda tekivät itsekseen mielikuvaharjoitteita ja Sydney pääsi rallittamaan pari kivaa ja nopeaa rataa. Homejuusto on tosi hauska tyyppi agsassakin! :)
Viime viikonloppu vietettiinkin sitten vaihtelun vuoksi Vantaalla, tällä kertaa Pirjon hoivissa. Agendana oli perjantaina opintojen puolesta pakollinen matkamessuvierailu, lauantaina agsakisat aamusta iltaan ja sunnuntaina niin ikään agsaa aamupäivän verran. Lauantaina Martta aloitti harmittavalla vitosella (rima) radan ollessa ykkösluokkalaisille hyvin hankala. Sain olla blondiin erittäin tyytyväinen. Tultiin vitskalla toisiksi. Sen jälkeen Rheda pääsi näyttämään mulle kaikki kansainväliset tassumerkit ja vilautti heti toisen esteen jälkeen perävalojaan koko radan ajan. Ymmärsin yskän, olin siellä lähinnä tiellä, kun neidillä oli täysin omanlaisensa ratapiirros meneillään.
Jatkettiin päivää tosi kivalla agiradalla, josta tienasin Martan kanssa ainakin 15 vp ihan vaan yleisen häsläämisen kunniaksi. Rheda oli jo paremmin kuulolla, mutta päästin sen livahtamaan väärään putkenpäähän. Hyvä minä.
Hyppyrata olikin taas sitten haasteita täynnä. Molemmille shetlanninelukoille hyl ja koska virheiden toistaminen on se mun juttu, niin tottahan se sitten onnistui hyvin kummankin kanssa ohjata esim. yhdestä putkesta ohi. ;)
Päivä jatkui Saimilaisen kanssa siltä samaiselta hyppyradalta. Hyl saatiin kolmannen esteen jälkeen, enkä edes osaa laskea, montako rimaa tippui. Sellainen peruskaaos.
Siltä kivalta agiradalta Saimi sitten sitten päätti oikaista puomin kontaktin velvollisuudet. Siinä, kun on sadasosa aikaa miettiä, mitä tehdä, niin päätin että jatketaan radantekoa siitä huolimatta - erehdyksiä kun saattaa koirallekin sattua. Kepeiltä se karkasi edessä näkyvään putkeen, jonka jälkeen päätin että erehdykset olivat sitten siltä radalta siinä ja lähdettiin pois.
Viimeistä rataa oltiin hiukan helpotettu sitten aamun ja se oli pelkästään hyvä asia. Alku oli ihan okei, sitten koitti jälleen se puomi. Ja historia toisti itseään; täysin samanlainen reikäpäinen "juuv*ttuihansama"- tyylinen roiskaisu. Ja totesin sen olevan virheen toistuvuuden kannalta jo jotain muuta kuin inhimillinen erehdys. Se oli suoranainen rikos (nimikkeillä: kontaktin suorittamatta jättäminen ja radantekoturvaliisuuden törkeä vaarantaminen), jonka ansiosta sitten otettiin putkesta vauhtia ja suoritettiin kyseinen ongelmaeste uusiksi. Kas kummaa, kun neidillä olikin täysi käsitys siitä oikeasta suoritustavasta tällä kertaa! Huhhuh sanon minä, kolme rataa aivan täysin harakoille, kyllä se semisti harmittaa, vaikka se kokemusta onkin. On tässä vuosien varrella noista hyllyistä jonniinverran sitä kokemusta ehtinyt karttua, mutta tämän vireillä olevan pitkäjänteisyysprojektini ansiosta aion saada Saimin suorittamaan kisoissakin kontaktit kunnolla.
Sitten vielä Flintin kaksi agilityrataa. Radat oli tosi mukavia! Olin itse taas laittoman myöhässä ohjauksen suhteen ja Flint unohti pysähtyä A:n alastulolla ekalla radalla. Mentiin sitten hiukan lyhennelty rata, mutta fiilis oli hyvä.
Toisella radalla sikaporsas varasti lähdössä ja se saikin sitten pakan hajoamaan hetkeksi. Keräiltiin sitten luumme ja jatkettiin radantekoa ja F suoritti kaiken juuri, kuten kuuluu. Itse en ohjannut sitä lopussa yhdelle hypylle, joten kaahattiin siitä sitten oikoreittiä maaliin, mutta edelleen fiilis oli hyvä ja F on loistava kisakaveri. Josko ryhdistäytyisin ja kisaisin sen kanssa useammin kuin kahdesti vuodessa...
Välikysymys: miten ihmeessä tämäkin päivitys on jo venähtänyt näin pitkäksi...?!
Koitti sunnuntai ja jälleen vapaaehtoisen aamuherätyksen kautta nokka kohti Janakkalaa. Olin ilmoittanut vain Rhedan ja Martan niihin karkeloihin. Ensimmäinen rata oli ihan superkiva ykkösluokkalaisille täysin sopiva rata! Tuollaisia lisää! Koiran linjat oli koko ajan ideaalit ja rata oli suoraviivainen ja ihan oikeasti mukava suorittaa. Martta alkoi sitten jossain vaiheessa seuraamaan vain minun jalkojani ja koska sitä pitää ohjata vielä suht. lähellä esteitä, niin se oli törmätä yhteen siivekkeeseen, koska todellakin oli lukinnut katseensa vain jalkoihini. Mielenkiintoista. Häärättiin rata loppuun ja kivaahan meillä silti oli!
Rhedan kanssa taisteltiin nollaa kepeille asti ja sitten ohjasin sen väärälle puolelle aloitukseen. Miten voi olla ihminen tyhmä?! Vitosella irtosi kolmossija ja tänään oli Rheda hyvin kuulolla. Seuraavalla radalla loppumetreillä sitten tyrmäsin itseni Martan kanssa. Siinä hötäkässä kärsi hiukan nilkka, joten ei muuta kun sidetarpeet hakemaan ja tukisidettä väsäämään! Ja eikun Ritvaliisa remminnokkaan ja radalle. Mitään suuria ryntäyksiä en tehnyt, joten ehkä juuri siksi pääsimme kuin pääsimmekin nollalla maaliin, voitettiin ja saatiin SERTi kakkosiin! Työvoitto! :) Martan kanssa kaahattiin vielä viimeinen rata hyllyn arvoisesti ja Riitan kakkosen debytointi meni myös hyllyn puolelle, mutta olin silti tyytyväinen.
Nyt olisi kaikin puolin hyvä ajankohta Riitan juoksujen alkamiselle...!
Kiitos Sari & kiitos Pirjo yösijoista ja mitä mainioimmasta seurasta! :)
Paikkamakuu 10: pientä nuuskimista, joka ei selvästi tuomaria haitannut. Vieressä ollut koira haukahteli tasaisesti koko ajan, mutta se ei häirinnyt Torria.
Seuruu 8½: hiukan yli-innokkuutta, joka toi Torrin hiukan normaalia edemmäski, ei kuitenkaan estäväksi. Se kuitenkin piti paikkansa koko ajan. Tuo on nopeasti fiksattu asia, kun vaan sitä ryhtyy tekemään.
Liikkeestä maahan 8½: valahti ekasta käskystä maahan ja lösähti kuin hylje lonkalleen. Emakko on hiukan laiska! Taisi olla tosiaan ihan tyylipistemiinus, varsin ymmärrettävää ;)
Luoksetulo 6: Sanoin "odota", niin lady valui taas kuin räkä maahan. Krooninen laiskuus.. En lähtenyt asiaa korjaamaan, vaan kutsuin luo sitten makuuasennosta. Pysäytys olisi saanut olla hiukan napakampi. Loppuliike ok. Läski mikä läski :P
Liikkeestä seiso 7: pysähdys hyvä, mutta kun lähdin takaisinpäin, niin taas se läski lösähti maate. Alkaa jo huvittamaan ;D
Nouto 9: en muista, mistä lähti piste. Tykkäsin itse.
Kaket 10: ei kai siinä sen kummallisempaa. Eipähän läski jämähtänyt kertaakaan maahan, toisin kuin olisin aiempien osa-alueiden perusteella osannut ennustaa ;)
Hyppy 10: läski meinas valahtaa taas maahan, mutta pysytteli kuitenkin vielä kyseenalaisessa istuma-asennossa. Se ei haitannut tuomaria. Muuten ok.
Kok.vaik. 8: tuomari suositteli, että hengittäisin välissä. Mielestäni en ole jännittynyt, mutta ilmeisesti se näyttää ulospäin siltä. ;)
Pisteitä 172, AVO1. Kiitosnam. Sitä saatiin, mitä haettiin. Nyt kelpaa läskinkin (=Torrin) röhnöttää ihan sydämensä kyllyydestä loppukevääseen asti. Sitten alan taas pohtimaan omaa motivaatiotani sen voivotteluluokan kanssa. Mutta Torrin kanssa on ihan superia tehdä ihan mitä vain, siis myös tokoa!
Tokoviikonlopun sain majailla Sarin luona ja otettiinkin sitten koiraharrastuksista ilo irti, sillä kävimme sekä lauantaina että sunnuntaina agsaamassa tunteroisen verran. Tempo otti kontaktit, sillä muuten alusta oli jälleen turhan riskialtis neidille. Rheda touhusi hiukan jotain pientä, Sydney oli cheerleaderina ja Flint toimi Sarin käytännönopettajana ;). Sunnuntaina muuten sama meno, mutta Tempo, Torri ja Rheda tekivät itsekseen mielikuvaharjoitteita ja Sydney pääsi rallittamaan pari kivaa ja nopeaa rataa. Homejuusto on tosi hauska tyyppi agsassakin! :)
Viime viikonloppu vietettiinkin sitten vaihtelun vuoksi Vantaalla, tällä kertaa Pirjon hoivissa. Agendana oli perjantaina opintojen puolesta pakollinen matkamessuvierailu, lauantaina agsakisat aamusta iltaan ja sunnuntaina niin ikään agsaa aamupäivän verran. Lauantaina Martta aloitti harmittavalla vitosella (rima) radan ollessa ykkösluokkalaisille hyvin hankala. Sain olla blondiin erittäin tyytyväinen. Tultiin vitskalla toisiksi. Sen jälkeen Rheda pääsi näyttämään mulle kaikki kansainväliset tassumerkit ja vilautti heti toisen esteen jälkeen perävalojaan koko radan ajan. Ymmärsin yskän, olin siellä lähinnä tiellä, kun neidillä oli täysin omanlaisensa ratapiirros meneillään.
Jatkettiin päivää tosi kivalla agiradalla, josta tienasin Martan kanssa ainakin 15 vp ihan vaan yleisen häsläämisen kunniaksi. Rheda oli jo paremmin kuulolla, mutta päästin sen livahtamaan väärään putkenpäähän. Hyvä minä.
Hyppyrata olikin taas sitten haasteita täynnä. Molemmille shetlanninelukoille hyl ja koska virheiden toistaminen on se mun juttu, niin tottahan se sitten onnistui hyvin kummankin kanssa ohjata esim. yhdestä putkesta ohi. ;)
Päivä jatkui Saimilaisen kanssa siltä samaiselta hyppyradalta. Hyl saatiin kolmannen esteen jälkeen, enkä edes osaa laskea, montako rimaa tippui. Sellainen peruskaaos.
Siltä kivalta agiradalta Saimi sitten sitten päätti oikaista puomin kontaktin velvollisuudet. Siinä, kun on sadasosa aikaa miettiä, mitä tehdä, niin päätin että jatketaan radantekoa siitä huolimatta - erehdyksiä kun saattaa koirallekin sattua. Kepeiltä se karkasi edessä näkyvään putkeen, jonka jälkeen päätin että erehdykset olivat sitten siltä radalta siinä ja lähdettiin pois.
Viimeistä rataa oltiin hiukan helpotettu sitten aamun ja se oli pelkästään hyvä asia. Alku oli ihan okei, sitten koitti jälleen se puomi. Ja historia toisti itseään; täysin samanlainen reikäpäinen "juuv*ttuihansama"- tyylinen roiskaisu. Ja totesin sen olevan virheen toistuvuuden kannalta jo jotain muuta kuin inhimillinen erehdys. Se oli suoranainen rikos (nimikkeillä: kontaktin suorittamatta jättäminen ja radantekoturvaliisuuden törkeä vaarantaminen), jonka ansiosta sitten otettiin putkesta vauhtia ja suoritettiin kyseinen ongelmaeste uusiksi. Kas kummaa, kun neidillä olikin täysi käsitys siitä oikeasta suoritustavasta tällä kertaa! Huhhuh sanon minä, kolme rataa aivan täysin harakoille, kyllä se semisti harmittaa, vaikka se kokemusta onkin. On tässä vuosien varrella noista hyllyistä jonniinverran sitä kokemusta ehtinyt karttua, mutta tämän vireillä olevan pitkäjänteisyysprojektini ansiosta aion saada Saimin suorittamaan kisoissakin kontaktit kunnolla.
Sitten vielä Flintin kaksi agilityrataa. Radat oli tosi mukavia! Olin itse taas laittoman myöhässä ohjauksen suhteen ja Flint unohti pysähtyä A:n alastulolla ekalla radalla. Mentiin sitten hiukan lyhennelty rata, mutta fiilis oli hyvä.
Toisella radalla sikaporsas varasti lähdössä ja se saikin sitten pakan hajoamaan hetkeksi. Keräiltiin sitten luumme ja jatkettiin radantekoa ja F suoritti kaiken juuri, kuten kuuluu. Itse en ohjannut sitä lopussa yhdelle hypylle, joten kaahattiin siitä sitten oikoreittiä maaliin, mutta edelleen fiilis oli hyvä ja F on loistava kisakaveri. Josko ryhdistäytyisin ja kisaisin sen kanssa useammin kuin kahdesti vuodessa...
Välikysymys: miten ihmeessä tämäkin päivitys on jo venähtänyt näin pitkäksi...?!
Koitti sunnuntai ja jälleen vapaaehtoisen aamuherätyksen kautta nokka kohti Janakkalaa. Olin ilmoittanut vain Rhedan ja Martan niihin karkeloihin. Ensimmäinen rata oli ihan superkiva ykkösluokkalaisille täysin sopiva rata! Tuollaisia lisää! Koiran linjat oli koko ajan ideaalit ja rata oli suoraviivainen ja ihan oikeasti mukava suorittaa. Martta alkoi sitten jossain vaiheessa seuraamaan vain minun jalkojani ja koska sitä pitää ohjata vielä suht. lähellä esteitä, niin se oli törmätä yhteen siivekkeeseen, koska todellakin oli lukinnut katseensa vain jalkoihini. Mielenkiintoista. Häärättiin rata loppuun ja kivaahan meillä silti oli!
Rhedan kanssa taisteltiin nollaa kepeille asti ja sitten ohjasin sen väärälle puolelle aloitukseen. Miten voi olla ihminen tyhmä?! Vitosella irtosi kolmossija ja tänään oli Rheda hyvin kuulolla. Seuraavalla radalla loppumetreillä sitten tyrmäsin itseni Martan kanssa. Siinä hötäkässä kärsi hiukan nilkka, joten ei muuta kun sidetarpeet hakemaan ja tukisidettä väsäämään! Ja eikun Ritvaliisa remminnokkaan ja radalle. Mitään suuria ryntäyksiä en tehnyt, joten ehkä juuri siksi pääsimme kuin pääsimmekin nollalla maaliin, voitettiin ja saatiin SERTi kakkosiin! Työvoitto! :) Martan kanssa kaahattiin vielä viimeinen rata hyllyn arvoisesti ja Riitan kakkosen debytointi meni myös hyllyn puolelle, mutta olin silti tyytyväinen.
Nyt olisi kaikin puolin hyvä ajankohta Riitan juoksujen alkamiselle...!
Kiitos Sari & kiitos Pirjo yösijoista ja mitä mainioimmasta seurasta! :)
keskiviikko 1. tammikuuta 2014
...and a Happy New Year...
En tiedä, missä kohtaa homma kusee ajatuksesta kirjoittaa blogiin ja sen toteuttamisen välillä, mutta toivoisin, että saisin sen tämän vuoden aikana selville. En ole mielestäni tehnyt siitä edes liian haastavaa tavoitetta itselleni; kerran kuukaudessa ei luulisi olevan ylivoimainen suoritus.
Tehdään kuitenkin pikakatsanto menneen vuoden tavoitteisiin sekä nykyisen vuoden kujeisiin.
Flintin kanssa saatiin SKL:n paimenpuolelta kokoon PAIM2, joka oikeuttaa meidät kolmosluokkaan kisaamaan ensi kaudelle. Sen saralle tavoite on vain yksinkertaisesti se, että opin ohjaamaan koiraani siellä. Siinäkin on jo haastavuutta kerrakseen! Ei todellakaan minkäänlaisia tulostavoitteita kannata edes asettaa, koska jo kuljetuksen ohjaaminen tulee tuottamaan minulle niin monta harmaata hiusta, että vatsaa alkaa kouristamaan jo nyt, vaikka en kisaamista juuri jännitäkään. Agilitypuolella tahkotaan jälleen omaan hitaaseen tahtiimme, ehkä joskus ovi avautuu kolmosluokkaan. Tosin se taitaa edellyttää, että sen kanssa kisailtaisiin. ;) Kaunispoika sai lisäksi näyttelystä EH:n!
Tempo sai mammalomansa lomailtua ja hänen ihanat lapset täyttää 5.1. jo yhden vuoden! Kesällä otettiin muutama startti ja ensi vuoden SM:iin on muutama nolla plakkarissa. Sen kanssa on niin ihanaa kilpailla, että en osaa edes pukea sitä sanoiksi. Sen suurempia tavoitteita en myöskään tälle vuodelle aseta, mutta lupaamme nauttia jälleen jokaisesta kisasta täysin rinnoin, mitä tulemme koluamaan!
Gitte on viettänyt terveitä eläkepäiviä, kerjännyt milloin minkäkinlainen kippo suussaan ruokaa pöydän vieressä sekä käpertynyt sohvatyynyjen väleihin nukkumaan. Välillä myös paininut Tempon kanssa. Toivon, että sama meno jatkuisi!
Tom ansaitsee saada lisää agilitystartteja tälle vuodelle. Oikein hävettää laiskottelu starttien määrässä menneellä vuodella. Näyttelyinnostukseni tuskin puhkeaa kukkaan myöskään tämän vuoden aikana.
Saimi pyöräytti kesällä kuusi ihanaa pentua ja siitä johtuen olimme hyvin pitkälti agsaamatta. Sen sijaan hiukan ehdittiin tokoilemaan ja sattumien summana päästiin mammaloman jälkeen parin treenikerran saattelemana avoimen kokeeseen ja sieltä lohkesi luokkavoitto AVO1-tuloksella. Siispä seuraavaan kokeeseen vierähtää aikaa ihan helkkarin kauan, koska voittajan liikkeitä aloin opettamaan sille ihan tänään. Katsotaan, mitä saadaan aikaan ja mennäänkö koskaan kokeeseen. Josko tänä vuonna sitten sitä agilityä, ennen kuin eläkeikä kutsuu?
Rheda jäi yhtä nollaa vailla kakkosluokkalaiseksi. Nyt odotan sille juoksuja kuin kuuta nousevaa, jotta saisin pyöräytettyä sen pentuesuunnitelmat käyntiin. Koska pentusuunnitelmat ovat se tämän vuoden juttu, niin katsotaan, minkälaisessa aikataulussa se palautuu kisakondikseen ja jatketaan yhtä hyvällä fiiliksellä kuin tähänkin asti! Niin joo ja olihan se kauniskin, näyttelystä pukkasi ERInomainen ;).
Martta jäi niin ikään vaille riittävää starttimäärää ja olen itselleni luvannut, että Rheduskaisen ollessa (toivottavasti jossain kohtaa) mammalomalla, toimii Martta sen sijaisena kaikkialla!
Torri toivon mukaan odottaa jo jälkikasvuaan, joten kesään asti ollaan ihan rauhassa ja kasvatetaan kilpaa mahojamme. Se täytti jokaisen tavoitteen viime kaudelta ja vähän ylikin, tokoili itselleen ALO1:sen ja AVO2:sen parilla pikkuJekulla tapansa mukaan. Suoritti BH-kokeen. Starttasi agissa ja todisti olevansa maailman helpoin ohjattava ja samalla todisti minun olevan maailman paskin ohjaaja. Se sai paimenkisoista PPR1:sen. Ja kyllähän me jäljellä päästiin ihan neljän treenikerran verran eteenpäin eli hiljaa hyvä tulee ja ajatellen aivan kaunis ;). Oletettavan mamilomailun jälkeen startataan ehkä taas parissa agistartissa sekä mahdollisimman monessa paimenkisassa.
Sydney on oppinut olemaan kiihkeä sheltti, joka menee agilityä pää kainalossa ja silmät kierossa. Eli juuri sellainen kuin minun mielestäni sheltin kuuluu agilityssä olla - ettei tarvitse aprikoida, onko se hidas vai ikäänkuin nopea vai jotain sinne päin. Sen kuuluu olla tikittävä aikapommi ;) Näin ollen se tuskin tulee aloittamaan kisauraansa ihan vielä, kun ikä täyttyy... :D Se on mahtava tyyppi, loistava on/off -koira (ja nyt en puhu kontaktien suorittamisesta). ;)
Ingrid on hyvin samankaltainen kuin Syd, mutta sopivasti erilainen. Sen kanssa opetellaan tämä vuosi aktiivisemmin agiltiyä, koska viime vuonna sisko harppoi tietyistä syistä vähän etumatkaa. Ingrid on myös loistotyyppi, sellainen söpö urputtaja, joka ei loista älykkyydellään, mutta saa eittämättä kaikki sympatiapisteet!
Venla teki muutama päivä sitten Peltsulle sijoituspentueensa, johon syntyi kaksi merleä ja yksi trikki. :) En malta odottaa, että pääsen katsomaan sen jälkikasvua, mutta vielä vähemmän maltan odottaa sen palaamista takaisin kotiin! Se on sellainen hellantelttu ja kullannuppu, että ilman sitä lauma tuntuu varsin vajavaiselta.
"Lyhyt" pikakatsanto suoritettu. Aina se väkisinkin venähtää, kun joka yksilölle miettii omat kepposensa. Itselleni tavoitteeksi asetan "yksinkertaisuudessaan" pitkäjänteisyyttä haasteisiin. Se on niin laaja-alainen haaste, että en ala sitä edes avaamaan. Jokainen voi vaikka omalle kohdalleen miettiä, mitä se itsellä tarkottaisi. :)
Minä kiitän kaikkia ja kaikkea menneestä vuodesta! On ollut ilo jälleen saada uusia naamoja treenijuttuihin ja pitää siellä myös ne tutut nassut. Kiitos kaikille tasapuolisesti! Vietetään hyviä hetkiä tänäkin vuonna!
Ja yksi juttu vielä: lunta olisi talvisin kiva saada a) siksi, että saisi koirista talvisia kuvia b) siksi, että pääsisi jäälle kävelemään, c) siksi, että pääsisi luistelemaan, d) siksi, että koirat toisivat ulkoa mukanaan muutakin kuin hiekkaa ja kuraa ja e) siksi, että lumi kuuluu talveen.
Tehdään kuitenkin pikakatsanto menneen vuoden tavoitteisiin sekä nykyisen vuoden kujeisiin.
Flintin kanssa saatiin SKL:n paimenpuolelta kokoon PAIM2, joka oikeuttaa meidät kolmosluokkaan kisaamaan ensi kaudelle. Sen saralle tavoite on vain yksinkertaisesti se, että opin ohjaamaan koiraani siellä. Siinäkin on jo haastavuutta kerrakseen! Ei todellakaan minkäänlaisia tulostavoitteita kannata edes asettaa, koska jo kuljetuksen ohjaaminen tulee tuottamaan minulle niin monta harmaata hiusta, että vatsaa alkaa kouristamaan jo nyt, vaikka en kisaamista juuri jännitäkään. Agilitypuolella tahkotaan jälleen omaan hitaaseen tahtiimme, ehkä joskus ovi avautuu kolmosluokkaan. Tosin se taitaa edellyttää, että sen kanssa kisailtaisiin. ;) Kaunispoika sai lisäksi näyttelystä EH:n!
Tempo sai mammalomansa lomailtua ja hänen ihanat lapset täyttää 5.1. jo yhden vuoden! Kesällä otettiin muutama startti ja ensi vuoden SM:iin on muutama nolla plakkarissa. Sen kanssa on niin ihanaa kilpailla, että en osaa edes pukea sitä sanoiksi. Sen suurempia tavoitteita en myöskään tälle vuodelle aseta, mutta lupaamme nauttia jälleen jokaisesta kisasta täysin rinnoin, mitä tulemme koluamaan!
Gitte on viettänyt terveitä eläkepäiviä, kerjännyt milloin minkäkinlainen kippo suussaan ruokaa pöydän vieressä sekä käpertynyt sohvatyynyjen väleihin nukkumaan. Välillä myös paininut Tempon kanssa. Toivon, että sama meno jatkuisi!
Tom ansaitsee saada lisää agilitystartteja tälle vuodelle. Oikein hävettää laiskottelu starttien määrässä menneellä vuodella. Näyttelyinnostukseni tuskin puhkeaa kukkaan myöskään tämän vuoden aikana.
Saimi pyöräytti kesällä kuusi ihanaa pentua ja siitä johtuen olimme hyvin pitkälti agsaamatta. Sen sijaan hiukan ehdittiin tokoilemaan ja sattumien summana päästiin mammaloman jälkeen parin treenikerran saattelemana avoimen kokeeseen ja sieltä lohkesi luokkavoitto AVO1-tuloksella. Siispä seuraavaan kokeeseen vierähtää aikaa ihan helkkarin kauan, koska voittajan liikkeitä aloin opettamaan sille ihan tänään. Katsotaan, mitä saadaan aikaan ja mennäänkö koskaan kokeeseen. Josko tänä vuonna sitten sitä agilityä, ennen kuin eläkeikä kutsuu?
Rheda jäi yhtä nollaa vailla kakkosluokkalaiseksi. Nyt odotan sille juoksuja kuin kuuta nousevaa, jotta saisin pyöräytettyä sen pentuesuunnitelmat käyntiin. Koska pentusuunnitelmat ovat se tämän vuoden juttu, niin katsotaan, minkälaisessa aikataulussa se palautuu kisakondikseen ja jatketaan yhtä hyvällä fiiliksellä kuin tähänkin asti! Niin joo ja olihan se kauniskin, näyttelystä pukkasi ERInomainen ;).
Martta jäi niin ikään vaille riittävää starttimäärää ja olen itselleni luvannut, että Rheduskaisen ollessa (toivottavasti jossain kohtaa) mammalomalla, toimii Martta sen sijaisena kaikkialla!
Torri toivon mukaan odottaa jo jälkikasvuaan, joten kesään asti ollaan ihan rauhassa ja kasvatetaan kilpaa mahojamme. Se täytti jokaisen tavoitteen viime kaudelta ja vähän ylikin, tokoili itselleen ALO1:sen ja AVO2:sen parilla pikkuJekulla tapansa mukaan. Suoritti BH-kokeen. Starttasi agissa ja todisti olevansa maailman helpoin ohjattava ja samalla todisti minun olevan maailman paskin ohjaaja. Se sai paimenkisoista PPR1:sen. Ja kyllähän me jäljellä päästiin ihan neljän treenikerran verran eteenpäin eli hiljaa hyvä tulee ja ajatellen aivan kaunis ;). Oletettavan mamilomailun jälkeen startataan ehkä taas parissa agistartissa sekä mahdollisimman monessa paimenkisassa.
Sydney on oppinut olemaan kiihkeä sheltti, joka menee agilityä pää kainalossa ja silmät kierossa. Eli juuri sellainen kuin minun mielestäni sheltin kuuluu agilityssä olla - ettei tarvitse aprikoida, onko se hidas vai ikäänkuin nopea vai jotain sinne päin. Sen kuuluu olla tikittävä aikapommi ;) Näin ollen se tuskin tulee aloittamaan kisauraansa ihan vielä, kun ikä täyttyy... :D Se on mahtava tyyppi, loistava on/off -koira (ja nyt en puhu kontaktien suorittamisesta). ;)
Ingrid on hyvin samankaltainen kuin Syd, mutta sopivasti erilainen. Sen kanssa opetellaan tämä vuosi aktiivisemmin agiltiyä, koska viime vuonna sisko harppoi tietyistä syistä vähän etumatkaa. Ingrid on myös loistotyyppi, sellainen söpö urputtaja, joka ei loista älykkyydellään, mutta saa eittämättä kaikki sympatiapisteet!
Venla teki muutama päivä sitten Peltsulle sijoituspentueensa, johon syntyi kaksi merleä ja yksi trikki. :) En malta odottaa, että pääsen katsomaan sen jälkikasvua, mutta vielä vähemmän maltan odottaa sen palaamista takaisin kotiin! Se on sellainen hellantelttu ja kullannuppu, että ilman sitä lauma tuntuu varsin vajavaiselta.
"Lyhyt" pikakatsanto suoritettu. Aina se väkisinkin venähtää, kun joka yksilölle miettii omat kepposensa. Itselleni tavoitteeksi asetan "yksinkertaisuudessaan" pitkäjänteisyyttä haasteisiin. Se on niin laaja-alainen haaste, että en ala sitä edes avaamaan. Jokainen voi vaikka omalle kohdalleen miettiä, mitä se itsellä tarkottaisi. :)
Minä kiitän kaikkia ja kaikkea menneestä vuodesta! On ollut ilo jälleen saada uusia naamoja treenijuttuihin ja pitää siellä myös ne tutut nassut. Kiitos kaikille tasapuolisesti! Vietetään hyviä hetkiä tänäkin vuonna!
Ja yksi juttu vielä: lunta olisi talvisin kiva saada a) siksi, että saisi koirista talvisia kuvia b) siksi, että pääsisi jäälle kävelemään, c) siksi, että pääsisi luistelemaan, d) siksi, että koirat toisivat ulkoa mukanaan muutakin kuin hiekkaa ja kuraa ja e) siksi, että lumi kuuluu talveen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)