Vieläkään ei pääse agility ottamaan blogipäivityksistä valtaa, vaikka otsikkosta niin saattoi jo päätellä. Seuraavalla kerralla se on jo huomattavasti todennäköisempää. ;) Siispä one more time: paimennuspäivitys.
Lähdettiin tiistaina klo. 05:00 kohti Rantasalmea Jazzin, Sämin ja Torrin kanssa, jotka lähtivät koettamaan perusradan suoritusta. Mukaan lähti myös nuoriso-osastoa eli Pii, Vesa, Sydney ja Ingrid, jotta nekin saa olla reissunteossa läsnä. ;) Ensinnäkin pointsit kaikille nuorukaisille - äärettömän pitkäpinnaista matkantekoa niiltä! Muutaman kerran pysähdyttiin pissitauolle, mutta aina kun volkkarin moottori lähti kehräämään uuden lähdön merkiksi, niin kaikki sammui kuin saunalyhdyt. Juuri näin sen kuuluukin mennä! :)
Rantasalmelle päästiin ja ei mennyt kauaa, kun olikin jo aika startata Sämin kanssa ensimmäisenä koitokseen. Rata suoritettiin ja jäätiin jännäämään, mihin pisteet riitti. Pisteitä tuli 60 ja se riitti hyvin radan läpäisyyn! Erityisen tyytyväinen Sämin työskentelyssä olin sen kaareen, vaikkei se ollutkaan oppikirjamainen, mutta noin intensiiviselle, aavistuksen jumivalle silmätyöskentelijälle kaaren kokoaminen on ollut haaste. Lisäksi sen työskentelyyn häkissä olin hyvin tyytyväinen!
Torrin kanssa päätin startata muutaman koiran jälkeen. Se oli junnumestiksien jälkeen saanut itseensä ripauksen lisää itseluottamusta sekä vauhtia. Nämä kaksi yhdistettynä ei tehnyt kylläkään radanteosta sitä kaikkein kauneinta kuunneltavaa. Neiti mielestään tiesi huomattavasti paremmin. Kaiken. Hieman kieltämättä pisti tärisemään, kun mentiin ottamaan vastaan tuomiota. Lämmin kättely ja onnittelut viestivät kuitenkin hyväksytystä tuloksesta ja näinhän siinä kävi, 61 pistettä! :) Jälleen työskentelystä häkin sisällä pidin erityisen paljon!
Viimeisenä, muttei vähäosaisimpana Jazz. Keskityimme treenaamaan viime ajat niin paljon asioita, joissa vaaditaan itseluottamusta ja aivojen aktivointia eli oma-aloitteisuutta, joten kaarien treenaaminen jäi hallan puolelle. Se näkyi myös radan hakukaaressa ja se oli kieltämättä yllätys, sillä Jaskalla on aina laajat kaaret. Nytkin oli, mutta se loppui aivan liian lähelle lampaiden takamusta. Muuten radanteko oli siistiä ja aika perus-Jaskaa. Hyvin tyytyväinen olin jo suorituksen aikana sen oma-aloitteisuuteen sekä tietynlaiseen "tiedän mitä teen" -ilmeeseen. Sitä olin hakenut treeneillä! Pisteitä tuli 72 eli hyvät pisteet ja rata läpi. Siispä kolmelle yrittäneelle saatiin hyväksytty-status paperiin ensiyrittämällä ja pian lähdettiinkin tekemään paluuliikettä kotia kohti tyytyväisin mielin.
Oikein paljon kiitoksia järjestäjille ja tuomareille ja läsnäolleille ja muutenkin kaikille, joita asia vähääkään koskettaa!
Yhteenvetona sanoisin, että töitä ollaan tehty, mutta paras palkkahan siitä on se, että ne tulokset todella myös näkyy! Yksikään treeni ei ollut turha ja jotenkin fiilis on sellainen hyvällä tapaa "kaikkensa antanut" - ensi keväänä ollaan jälleen viisaampia toivottavasti jokaisessa osa-alueessa ja päästään taas eteenpäin! Saan olla kiitollinen siitä, että minulla on ollut mahdollisuus treenata monien erilaisten koirien kanssa, jolloin saan itse rakennettua erilaisia näkemyksiä ja saan jokaisen kohdalla miettiä heikkoudet ja vahvuudet ja sen, miten ominaisuuksia lähdetään vahvistamaan sekä ylläpitämään. Niin ja joitakin piirteitä sitten vähentämään. Eihän millään muulla voi oppia niin hyvin kuin tekemällä! En voi kuin olla tyytyväinen kohtalon sanelemaan reittiin, jota kautta paimennusharrastuksen löysin ja tietenkin sitä ennen siihen sopivan rodun, bordercollien.
Nyt paimennuspäivitykset kiittää ja kuittaa ja antaa jälleen muillekin lajeille päivitystilaa!
On tullut jälleen se aika vuodesta, kun paimennustouhut on suurimmaksi osaksi taaksejäänyttä aikaa. Kisakausi on loppunut, omat treenieläimet ovat vainaa ja paimenet alkavat keskittyä taas muihin harrasteisiin. Vielä ensi viikolla pääsee muutamat yksilöt lammastelemaan. Ja tässä vaiheessa, jos joku sellainen ihminen tätä lukee, jota paimennushöpötykset ei kiinnosta, niin tervemenoa muualle! ;)
Torrin kauden ensimmäiset ja viimeiset kisat olivat Tammisaaren Junnumestaruudet, joihin lähdin hyvin avoimella mielellä ja ilman odotuksia. Eli kaikki hyvä, mitä tapahtui, oli pelkkää plussaa :). Torri teki tapansa mukaan kivan oikean kaaren, kiva nosto, ohjaajalle kuljetuksessa vähän puurokorvaili suuntien kanssa, poispäinajossa autoin sitä paljon etenemällä itse myös sivusuunnassa, mutta peruskuljetus ja häkitys oli normisettiä ja saatiin siis rata läpi! Itse olin ja olen edelleen tyytyväinen sen suoritukseen ja loppujen lopuksi sijoituksemme oli 6.! Annin Jazz eli nykyinen hoitolapseni oli Annin ohjaamana 3.!
Flintin päätin sitten tempaista ilmottaen nautakisoihin Juvalle, kun kerta junnuihin en sen kanssa voinut enää osallistua. No ensi vuotta ajatellen pitää joko a) jättää menemättä tai b) treenata oikeasti enemmän myös naudoilla.. Ja vähän lähempänä kisoja kuin 10 kk ennen... Oho. No, mutta yrittänyttä ei laitettu taaskaan ja taas tultiin kotiin kokemusta rikkaampana, hylätyn tuloksen kera. Tai siis itsehän keskeytin leikkimme siinä kohtaa, kun poispäinajossa naudat levisi kuin jokisen eväät. Sitä ennen Flint oli saanut ne käytettyä jo poistovarikon suunnalla ja jättäytynyt vahingossa aidan väärälle puolelle (onneksi se osaa hypätä hyvin aitojen yli). Eikä unohdeta, että se teki pitkiin lammashakuihin tottuneena tosi laajan kaaren, joka oli siis liian laaja tähän touhuun. Itsehän ohjasin sitä myös miten sattuu, koska kokemusta ei ollut minullakaan tarpeeksi. Lisäksi kaiken kruunasi se, että Flint ei edes ottanut käskyjäni vastaan ensimmäiseen viiteen minuuttiin. Tällaisen suorituksen saattelemana päättyi meidän kisakausi.. Lähinnä pistää hymyilyttämään koko fiasko! :D
Tälle vuotta ollaan päästy treenaamaan omilla lampaillakin pitkiä hakuja verrattuna edellisiin vuosiin (100-300m). Ja Flint opettelikin sitten aivan itse laajentamaan kaarensa. Mutta jälleen kerran, kun tapahtuu itsestään jotain hyvää, niin on se jostain myös pois. Nimittäin pitkistä matkoista käskyjen vastaanottokyky heikentyi radikaalisti ja sen asian parissa saimmekin mukavasti painia. Se kuitenkin ottaa opiksi hyvin ja tuntuu, että vasta tällä kaudella olen päässyt kunnolla Flintin pään sisään oppimisasioiden parissa, kun ollaan tehty muihin vuosiin nähden enemmän luontaisten viettien vastaisia asioita. Poispäinajoa ollaan toki tehty jo alusta alkaen, mutta nyt kun sitä on pitänyt tehdä itsenäisesti noin 150 metrissä, niin eihän se ole enää sama juttu. Jaot, singlet ja pidot on ollut meidän treenilistalla tänä vuonna enemmän kuin muina. Haut sellaisista paikoista, joista lampaita ei näe ovat olleet hyviä treenejä oma-aloitteisuudelle. Haut, jossa matkalla tulee ojan ylityksiä, puskien läpi könyämistä ja muiden peltojen läpi juoksemista ovat kasvattaneet Flinttiä koirana. Tai tätä mieltä tahdon olla. ;) Tänä vuonna sain huomata sen oppimiskyvyn olevan parhaimmillaan, kun se saa itse päätellä, mikä on oikea tapa saada asiat tehtyä siten, että olen tyytyväinen. Sitä ei voi määräänsä enempää opettaa "kädestä pitäen" eli tee noin ja mene tuosta ja pidä tuo, vaan sille pitää järjestää harjoitus jonka aikana se ymmärtää jutun juonen ihan itse. Esimerkiksi jaon opettelussa ja varsinkin jaettujen eläimien pidossa painin pitkään sen asian kanssa, että miten saan sen opetettua niin, että se tietää täysin, mitä siltä tahdon, jonka jälkeen se voi tehdä sen itsevarmasti. Muutaman treenin jälkeen se hoksasi jutun juonen ja alkoi olemaan jaoissa hyvin itsevarma ja sai pidettyä lampaat, vaikka ne kuinka niskuroi. Singlessä sama juttu. Ja vaikka pässeistä tuli loppuajasta jo aavistuksen äkäsiä ja etenkin single-tilanteissa ja ne puski ja jyräsi, niin Flint oli näissä periksiantamaton. Siitä pystyi päättelemään, että jotain oppia oli mennyt perille. :)
Nähtäväksi jää, mitä näistä opeista muistetaan ensi kaudella ja kuinka lujaa tömähdetään takaisin maanpinnalle, mutta se on sen ajan murhe sitten!
Haastetta heiteltiin Heidin blogin kautta ja ideana siis on vastata esitettyihin 11 kysymykseen, jonka jälkeen pitää keksiä omat ja haastaa jälleen seuraava(t) tekemään samoin!
Tässäpä siis omat answeeraukseni.
1. Miksi päädyit hankkimaan koirasi sieltä mistä sen hankit?
Aikojen alussa hankin Jerryn kasvattajalta, johon minun oli ilo tutustua tuttavan kautta. Jerryn jälkeen olen hankkinut samalta kasvattajalta muitakin koiria, koska yhteistyö on sujunut ja miksikäs sitä hyväksi todettua vaihtamaan.
Ensimmäiset tuontikoirani oli sattumien kauppaa, Flint tuli Briteistä, koska kaverini oli siellä työharjottelussa ja vinkkasi minulle hauskan uroksen olevan kotia vailla. Sen jälkeen sieltäkin on tullut muitakin karvanaamoja arkea ilahduttamaan. ;) Tom tuli Latviasta, koska vahingossa löysin mielenkiintoisen pentueen, josta sattui olemaan uros vapaana. Sieltäkin on sen jälkeen tullut muitakin. Saksanlapsi, Kiri, oli pitkän etsintätyön tulos ja Kirin kasvattajan kanssa kaikki sujui erinomaisesti jo ensimmäisestä mailinvaihdosta lähtien. Sieltä ei ole vielä ehtinyt tulla lisää yksilöitä Suomeen. :)
Torri tuli Juvalta, koska siellä syntyi Flintin ensimmäinen pentue, josta itselleni koiran halusin.
2. Oletko katunut hankkimaasi koiraa/rotua? Miksi?
En koskaan. Jokaisesta olen saanut oppia paljon uutta. Silti on rotuja, joita en enää nykyiseen elämäntilanteeseeni ottaisi.
3. Mikä on turhin kouluttamasi asia koirallesi? Entä hyödyllisin/tärkein?
Turhin asia on ainakin Rhedalle opettamani "hyppää syliin mistä vaan ja mitä korkeemmalta/kauempaa/suuremmalla vauhdilla, sitä parempi!".. Se on ihanaa, kun se päättää yhtäkkiä jälleen toteuttaa itteensä ja hyppää esim. nojatuolista banzai-hypyn PÄIN!
Ja tassun antaminen on kanssa aika turha, mutta silti se tulee opetettua.. Mihin sitä tarvitaan?! :D
Tärkeintä on varmaan tällaisen lauman kanssa tuo vierellä nätisti kulkeminen ja luoksetulo. Ai niin ja "käy siihen" -käsky. Tosin se on bortsujen heiniä enemmänkin. ;)
4. Millaisena näet elämäsi koiranomistajana 5 vuoden päästä?
Koiramäärä tuskin on radikaalisti muuttunut, toivottavasti ei laumakokoonpanokaan. Jos kaikki menee normaalisti, niin minulla on silloin ihania eläkeläiskoiria sekä kypsiä, parhaassa iässä olevia aikuisia koiria. :)
5. Turhin koiriin liittyvä ostoksesi? Entä hyödyllisin?
Turhimmaksi voi varmaan nimetä suhteellisen hintava (, mutta äärimmäisen söpö!) pinkki koiranpeti Stockalta. Tempo ei ollut silloin vielä edes syntynyt, mutta päätin sen antaa sille pentupediksi. Ja kuinka moni tahtoo arvata, että kauanko se kesti se hemmetin kallis peti edustuskuntosena?!
Yhtä hyödyllisintä on aika vaikea nimetä.. Mutta laitetaan siihen kastiin vaikka turkinhoitovälineet ja talvitakit :D
6. Koirasi tekemä tuhotyö, jota et ikinä unohda?
Jostain syystä tämän kysymyksen luettuani minulla tuli mieleen tuhotyö, jonka teki ensimmäinen bordercollieni Wau. Se puri tietokoneen- sekä puhelimen laturinjohdon katkipoikki. Ja ikinä, koskaan, milloinkaan se ei tehnyt mitään muuta tuhoa ennen tai jälkeen tämän. Ehkä juuri siksi se oli niin ikimuistoinen? ;)
7. Mikä on ollut paras hetkesi koiranomistajana?
Niitä on paljon! Kilpailuhenkisenä ihmisenä toki valionarvoiset hetket ovat olleet the hetkiä ja sellaiset perusasiat, kun on saanut olla siitä omasta karvahanuristaan vain niin kovin ylpeä - oli tilanne mikä tahansa. :) Oivaltamisen ilo, kun on jotain yrittänyt opettaa...jne.
8. Onko mahdollisesti seuraava koirasi samaa rotua kuin nykyinen? Miksi/miksi ei?
No aivan varmasti seuraava on joko bortsu tai sheltti. Koska nuo ovat ne minun rotuni. :)
9. Milloin sait ensimmäisen koirasi?
Ollessani 4-vuotias kakara. Toki Sasa ja Marsu olivat koko perheen koiria, mutta mitä vanhemmaksi tulin, sitä enemmän Sasa oli minun ja vain minun koirani. :)
10. Omistaako koirasi jonkin mittatilauksena tehdyn / käsintehdyn tarvikkeen?
Toki omistaa. Takkeja, pantoja, hihnoja, valjaita...
11. Koiraharrastuslaji, jota et ole kokeillut, mutta haluaisit?
Haluaisin kokeilla PK-viestiä ja vesipelastusta ihan ohjatusti ja virallisesti :D
Kiitos Heidille hyvistä kysymyksistä!
Sitten omat 11 kysymystäni parille bloggaajalle - osanottoni ;)
1. Oletko enemmän uros- vai narttukoirien kannalla? Vai onko sukupuolella väliä?
2. Mitä harrastat koirasi kanssa ja miksi juuri sitä?
3. Mitä mielestäsi rodu(i)ssa(si) pitäisi parantaa (esim. terveys, ulkonäkö... yms.)?
4. Shoppailetko koirallesi jotain säännöllisesti (siis muuta kuin ravitsemustarpeita :D)?
5. Mikä on kalleinta, mitä koirasi omistaa?
6. Voisitko harkita ryhtyväsi kasvattamaan rotu(j)asi? Miksi / miksi et?
7. Onko rodu(i)ssa(si) linjajaot (= näyttö vs. käyttö), mitä mieltä olet siitä?
8. Mikä on pisin aika, kun olet ollut erossa koirastasi?
9. Mikä on pahinta, mitä koirallesi on tapahtunut?
10. Jos voisit kelata aikaa taaksepäin, niin mitä tekisit?
11. Minkälaisissa tilanteissa koirasi on saanut sinut nauramaan?
Haastan tähän Tanjan 4 n kerhon ja Ainon Katti ja kaverit
