keskiviikko 27. marraskuuta 2013

And you're gonna hear me roar!

"Eteenpäin on elävän mieli" -Flint

On jälleen se aika vuodesta, kun jätän lukijat kokolailla rauhaan paimennushöpötyksistäni. Siis tämän päivityksen jälkeen. Se on toisaalta erittäin ikävää, mutta toisaalta sitä suo rakkaille paimenille hyvin ansaitun talviloman. Tämä kausi on jälleen ollut hyvin antoisa koko paimennusharrastusta ajatellen, jälleen parempi kuin edellinen, vaikken ikipäivänä kuvitellut sen olevan mahdollista. Ensi kautta ajatellen on toki jälleen tavoitteena parantaa sitä oppimisen kannalta, siinä onkin tavotetta kerrakseen. 
Ihan vasta kauden viimesien treenien aikana sain Flintin ymmärtämään singlen sisäisen kaiun. Siihen kullan arvoiset vinkit tuli nautatreeneistä ja niistä sitten muutaman sovelluskerran lopputuloksena sain aikaan onnistuneet treenit myös semi-klimppiintyvien lampaiden kera. Miten hyvä fiilis! Flint otti jaon välillä jopa liiankin tunteikkaasti, mutta päätin että tämän kauden se saa todella fiilistellä asiaa ja lopputulosta hiotaan sitten ensi kaudella. Hauskaahan tässä on se, että ensi kaudella emme tule tarvitsemaan edes singleä vielä yhtään mihinkään... No, eipä se suurta vääryttä ole varmaan koiralle silti jotain uuttakin opettaa. :) Jaoissa Flint ollut tänä kautena useimmiten varsin loistokas. Ja muutenkin tämä "perusrekku" on mitä mainion duunaripoika ja ikuisesti kiitollisuuden velassa sille olen siitä, että se on minut opettanut paimennuksen saloihin mitä miellyttävimmillä tavoilla. Sanat harvemmin riittää, kun Flinttiä pitäisi kuvailla. Se vain on niin... <3

Niin kimaltavaa, että oksennan kohta itsekin glitteriä. Palataan vielä kauden viimeisimpiin paimennustreeneihin (suorastaan tänne asti kuuluu lukijoiden "wau, miten mielenkiintoista"-kijlahdukset...) Koska emme tunnetusti ole kaavoihin kangistuvaa sakkia, teimme jälleen koirille uusia ja mielenkiintoisia harjoituksia. Nimittäin kadotettiin lampaat metsään ja koiran tehtävä oli hajun perusteella löytää elukat ja sitten omia aivosoluja käyttäen tuoda ne takaisin ja kuitata löytyneeksi. Aloitettiin toki helposti, pienillä "näkölähdöillä" ja kauaa ei tarvinnut koiran kirmata metsään, kun jo huomasi elukat. Hirvittävän hienosti kaikki ymmärsi jutun jujun ja niin tuli kaikki lampaat aina metsästä takaisin. Treenejä vaikeutettiin asteittain ja lopputulemaksi päästiin siihen, että lampaat oli jo melkoisen kaukana metsässä eli tarvittiin koiralta jo runsasta omatoimisuutta lähteä etsimään "ei mitään" metsään. Torrille treeni vaikeutui kieltämättä aavistuksen nopeasti, sillä sen etsintämoodi on muissakin nenänkäyttölajeissa hyvin hidastempoinen. Sitten palattiin takaisinpäin ja tehtiin jälleen helppoja treenejä. Mutta tuolle etsintämoodille me teemme kyllä jotain tässä heti, kun aikataulu antaa myöden. Koska se koskee mitä tahansa etsintäharjoitusta (esim. esineruutu). Hyvän ominaisuuden hitaudesta saa kaivettua, se on nimittäin hyvin tarkka etsiessään hyvin pieniä esineitä. Tässä vaiheessa kuitenkin ehkä aiheellista todeta, että esineruutua ollaan treenattu tasan kaksi kertaa. *tap tap tap* ...






Viime viikonloppuna saatiin nauttia jälleen hyvästä seurasta, kun Sari & Chira, Jaana & Gero sekä Vilja, Olli & Ebba tulivat viihdyttämään meitä agilityn ja paimennuksen parissa. Oli mielettömän hauskat treenit ja hauskaa seuraa! Tätä lisää, kiitos! Saimista näin uudenlaisen puolen: sitä ohjasi ihminen, joka oli ensimmäistä kertaa agilityn parissa. Saimi oli mielettömän vieraanvarainen ja yhtäkkiä sillä meni "autopilot vireenhallinta"-tila päälle. Uskomatonta! Se oli täysin erilainen, anteeksiantavainen, ei laisinkaan kuumuva, helposti ohjautuva jne. Voidaan kai sanoa, että paranee vanhetessaan :) Sydneylläkin meni treenit kivasti. Olen tehnyt sillä maltillisesti (=laiskasti) ja silti se on edennyt hyvään pisteeseen. Mitähän agilityvideoita se katselee mun koulupäivien aikana. Se on hauska vekkuli, tarjoaa paljon asioita, kiroilee mennessään ja juoksee kuin viitapiru. Rheda pääsi myös vieraan ohjaukseen, eikä puolestaan antanut mitään ilmaiseksi. Yritti kiivetä myös lähes kolmen metrin pystyseinää ihan vaan, koska ohjaus ei ollut ihan täsmällinen. Se vasta hauska vekkuli onkin. ;) 



torstai 7. marraskuuta 2013

"Tärkeintä elämässä ei ole se, että näemme sen mitä on jossain kaukana, vaan se, että teemme sen mikä on suoraan edessä." -T. Carlyle

Koskakohan päivitystiheys alkaisi vastaamaan aktiviteettitasoa? Tuskin koskaan.

Kuinkahan kauas sitä jaksaa historiassa mennäkään... No hypähdetään Rantasalmen reissulle, kun lähdettiin koettamaan SPKY:n perusratoja pienellä porukalla:
Autoon pakattiin niin Taisto, Raki, Martti kuin Nastakin ja heille ohjastajat eli minä, Virpi ja Anna. Päivän onnistumisprosentti oli hyvin tasainen; 50-50. Nuorimmat jatkavat harjoituksia vielä ensi kesänä ja vanhimmat läpäisivät kokeen ensiyrittämällä (Martti ja Taisto). Näin ollen Taistostakin tuli silmäpeilausta vailla SPKY:n jalostusuros, loistavaa! Taisto on elävä esimerkki siitä, kuinka toisen mielestä täysin turha koira voi jollekin toiselle olla juuri sitä, mitä koiralta toivoo.

Tempo ja Taisto hempeilee. Huomatkaa ennen kaikkea kenkä tuolla taustalla...

Seuraavana päivänä jatkettiin samalla teemalla, mutta keulan kurssi vain muuttui eli meitä kutsui paimennuskokeet Kiikalassa, jonne suunnattiin Flintin, Torrin ja Ebonyn kanssa ja matkaseuraneitinä toimi edelleen Anna. Hurjassa sumussa kisattiin kisan alkutaipaleet, mutta onneksi se hälveni ja ilmakin oli koko päivän varsin suotuisa! Flintin kakkosluokan startissa tehtiin pieniä kauneusvirheitä siellä sun täällä, mutta erityisen kiitollinen sain olla jaon onnistumisesta! Se tuli ekayrittämällä ja kivalla asenteella. Häkillä möhlin itse kaksi pistettä pois täysistä. Loppupisteitä kuitenkin kilahti kassaan AVO2:sen verran, joka riitti myös PAIM2-koulariin! Voi Flint! Kisassa sijoituttiinkin lopulta sitten toisiksi. :)
Torri starttasi ykkösissä toista kertaa elämässään ja sattuikin ryhmään sitten sellainen PÄSSI, joka ei kertakaikkiaan tahtonut taipua minun tai arvoisan koirani tahtoon. Se puski Torrin ketoon ties kuinka monta kertaa ja aina pikkutyttöni keräsi itsensä kedosta ja jatkoi hommia samalla intesiteetillä kuin aiemminkin. Sen sitkeys ja periksiantamattomuus sai siis täysin uuden ulottuvuuden tämän kisan myötä ja Torri ei tässäkään tapauksessa käyttänyt hampaitaan tilanteen selvittämiseksi, vaan päätään (= korvien väliä). Me saatiin kuin saatiinkin rata läpäistyä ja pisteet riittivät PPR1:seen ja kolmanteen sijaan ties kuinka monesta kilpailijasta. 
Ebonyn kanssa ei juuri treenimäärillä paukuteltu henkseleitä, kun lähdettiin kisaamaan, vaan niinpä saatiin kuitenkin rata taaplattua läpi. Omaan silmään rata näytti siis huomattavasti virheellisemmältä kuin tuomarin, koska pisteet riitti niin ikään PPR1:seen ja sijaan 5. :) Se on kyllä herttainen koira ja todella helppo ohjattava!
Näin oltiin taas taputeltu yksi antoisa päivä paimennuksen parissa ja kotiin ajeltiin väsyneenä, mutta varsin hyvillä fiiliksillä.
Vähän Jyväskyläläistä lenkkimaastoa. Ja perusmaisema näin marraskuussa! :)

Yllämainittujen tapahtumien ja tämän päivän välillä on tapahtunut paljon kaikkea. Paljon myös sellaista, mikä ei raportointia kaipaa, joten oikaistaan suoraan viime viikonloppuun:
Ajettuja kilometrejä kaikkineen torstain ja sunnuntain aikana 1500 - kaikki starttasi torstaina, kun lähdettiin Janitan kanssa Sidin astutusreissulle Haukiputaalle. Suureksi suruksemme astutus ei kuitenkaan onnistunut, joten leuka rintaan ja sama reilu neljän tunnin taival takaisin Jyväskylään. Harmittaa vietävästi, uros oli nimittäin erityisen komea ja hyväluonteinen ja yhdistelmä kaikkineen oli varsin houkutteleva. Parempi onni ensi kerralla, sitä on syytä toivoa!
Perjantaina lähdin sitten kohti Valtimoa Elinan luokse moikkaamaan ihanaa Konetta sekä tutustumaan myös uusiin, ihaniin ihmisiin. Oli mukava perjantaipäivä erinomaisessa seurassa ja hyvin nukutun yön jälkeen kelpasikin lähteä sitten kohti Kuopion tokokoetta. Siellä minua vastassa oli Sari ja oman vuoron odottelu sujuikin varsin joutusaa. Hiukan puille menneen kokeen jälkeen vietettiin ihanaa aikaa Sarin luona, ja jälleen makoisien unien jälkeen auton nokka kohti Juvaa ja nautapaimennustreenejä Hessun ja Annen kera. 
Flintin kanssa tehtiin ajoa, flankkeja sekä singleä ja sain paljon kullanarvoisia vinkkejä treenaamiseen! Ja edelleen oma käsitykseni vahvistui, että kyllä myös Flintin kanssa kehtaan jatkossakin paimentaa nautoja, se on varsin mukautuvainen koira eläinlajista toiselle! Torri tapasi kyseisen eläinlajin ensimmäistä kertaa elämässään, mutta paimensi niitä kuin olisi koko paimennushistoriansa työskennellyt niiden kanssa. Vetää hiljaiseksi neidin eläintenkäsittelytaidot ja mukautuvuus.. Myös Taisto näki naudat (tietääkseni) ekaa kertaa, hiukan tahtoi jännittää lähikontaktissa, mutta työskenteli kuitenkin kivasti. Hessu kokeili myös sen kanssa ja Taisto toimi hänenkin kanssaan (oikeasti paremmin kuin minun kanssa) ja sen jälkeen teki rauhallisemmalla ja paremmalla asenteella. Oli kaikkinensa hyvät ja opettavaiset treenit, kiitos!
Kiitos myös Elinalle & co. Valtimon kohteeseen sekä Sarille & co. Kuopioon! En tiedä, mitä hyvää olen elämässäni tehnyt, jotta minulla on oikeus tuntea tuollaisia ihmisiä :) Mahtavuutta!

Torri ja Sydney nauttivat nukkumisesta myös kotioloissa.

Niin ja se puihin mennyt tokokoe.. Ei se nyt NIIN paha ollut, mutta kuitenkin tieto siitä, mitä koira osaa ja sen jälkeen huomaan, mitä koira VIITSII tehdä. Se meni ikäänkuin keskarin näyttelyksi puolin ja toisin (harvinaisen konkreettisesti...). Pintaraapaisut liikkeistä ilman arvosanalappua:
Paikkamakuu: pysyi, vaikka vierustoveri lähti. Loppua kohti rauhattomuutta, mutta asento säilyi -> treenaamme kestoa siis jatkossa paremmaksi.
Seuraaminen: perus Torria eli hyvävireistä höystettynä pikkuruisilla kauneusvirheillä.
Liikkeestä maahanmeno: täydellinen liikkeestä seisominen.. ja vaikka annoin tuplakäskyn maahanmenoon. En käsitä - naaraat!! 
Luoksetulo: läpijuoksu, enkä edes ymmärtänyt antaa tuplaa.. Idiot.
Liikkeestä seisominen: tällä kertaa ihan oikea liike oikeassa paikassa, kiitos siitä.
Nouto: iloinen, aavistuksen jopa keuliva kera aavistuksen liian tiiviin loppupalautuksen ja inansa vajaalla sivullesiirtymisellä. Mitä siinä oli hyvää siis? No itse tykkään, kun koira näyttää siltä kuin miltä Torri näyttää noutaessaan.
Kaket: meinasi jättää alkumaahanmenon vajaaksi, en tiedä miksi. Toiseen istumaannousuun tarvittiin tupla, muuten ok.
Hyppy: ei valittamista.
Kokonaisvaikutus: ei ollut tuomarilla mitään pahaa sanottavaa meidän yhteistyöstä eli 10.

Siinä se kullanmurunen esittelee erästäkin lenkkimaastovalintaa, joka meinasi koitua hiukan..noh..oletettua pidemmäksi savotaksi.

Tulos oli siis AVO2 ja semiketutus. Hitsipilli tuota maahanmenoa, meidän yksi varmimmista liikkeistä... No tähän päivämäärään mennessä tuo asia on nyt korjattu. Siis ohjelmoinnissa oli jonkinsortin bugi kokeessa ja se on nyt poistettu. Toimii kuin junan vessa, mutta katsotaan, mihin tiedostoon se seuraavaksi iskee ;) Hirveen kivaa tämä koiraharrastus!
Muuten sisuuntuisin ja katsoisin uutta koetta aivan heti perään, mutta tuurillani neidin juoksut alkavat juuri silloin ja mikäli kaikki menisi ikäänkuin tuubiin, alkaisi siitä myös ladyn mammaloma. Katsotaan ja jännätään!

Tänään käytettiin Flint, Torri ja Taisto silmäpeilauksissa ja kaikilla moitteettomat näkimet. Siispä se tarkoittaa, että Taisto on nyt virallisesti SPKY:n jalostusuros ja Torri SPKY:n jalostusnarttu. 

Pahoitteluni - nämä Nastan ja Torrin hanurikuvat näyttä olevan oma vahvuusalueeni..

Edessämme on taas uusi viikonloppu kaikkien toimintojen kera. Lampaat viettävät kokolailla viimeisiä hetkiä seurassamme ja voitte vain kuvitella, otetaanko kauden viimeisistä treeneistäkin ilo irti sitten sen mukaan. KYLLÄ!!

On meidän yölenkeillä myös Jkl:ssä ihan nättiä :)

Ryhmäkuva bortsulaumasta (toim.huom. ihan kaikki ei onneksi ole omia... ;) )

Ryhmäkuva shelteistä (sama toim. huom. ;) )