torstai 15. kesäkuuta 2017

"Riemukasta matkustaa, kun voi puhua vaikka mitä, eikä kukaan ymmärrä mistä on kysymys". -Mika Waltari

Autoreissussa ulkomailla koirien kanssa

Moni on varmaan meidän lisäksi ajatellut, että olisipa kiva lähteä koirien kanssa reissuun, mutta miten se sitten käytännössä onnistuisi. Tästä aiheesta on varmasti monta monituista juttua jo valmiina, mutta kiitos alati muuttuvien tuonti- ja vientimääräysten takia, jutut harvemmin pysyvät vuotta kauempaa ajantasalla. Tämä juttu on ennen kaikkea meille muisteltavaksi, mutta mikäli tästä on jotain käytännön hyötyä jollekin toiselle, joka on ajatellut koiran/koirien kanssa reissaavansa eritoten autolla, niin hieno juttu!


Ajankohta

Meidän reissun ajankohta osui matkustamisen lämpötilojen kannalta osuvaan hetkeen; helmikuusta kesäkuun alkuun. Helmikuussa Suomessa oli vielä (syystäkin) talvirengaspakko, kun taas Ruotsista eteenpäin ei nastarenkaita saakaan käyttää ja auto on tavaraa täynnä jo ilman neljää vaihtorinkulaakin. Kitkarenkaat olivat siis luonnollinen valinta ennen lähtöä ja tokihan suhteellisen uudet renkaat lisäävät osaltaan hieman turvallisuuden tunnettakin ;).
Helmikuussa ei mitään hirmuisia sesonkeja ollut laivoilla, mutta siitä huolimatta Hollanti-Englanti välinen lauttamatka kannattaa varata ajoissa, koska sikäläiset viettävät tuon tuosta ”Bank Holiday Weekendejä” eli pidennettyjä viikonloppuja, joka tarkoittaa sekä ruuhkaa että yllättävää matkustusintoa.

Montako koiraa matkustaa

Äkkiä sitä ajattelisi, että kun omalla autolla mennään, niin sehän on sitten ihan sama montako koiraa siellä mukana on, kunhan niillä on vain tarpeeksi tilaa. Ilman sen suurempia ennakko-oletuksia otimme siis neljä koiraa mukaamme eli kaikki ne, jotka osaavat paimentaa ja joista on tulevissa työtehtävissä hyötyä (Flint, Torri, Kari ja Mosse). Suomeen parhaisiin hoitopaikkoihin jäivät sheltit (Riitta ja Tempo), jotka olisivat joutuneet suurimman osan perilläolosta vain kököttämään hyödyttöminä kenneleissä (vrt. saivat jäädä kotosuomeen valloittamaan sänkyjä ja sohvia) sekä nuoret bortsut (Inari ja Steffe), jotka eivät niin ikään olisi vielä olleet hyödyksi työtehtävissä.
Neljä koiraa oli helppo, sopiva sekä vahingossa myös maksimimäärä. Suomi-Ruotsi –välille voi virallisesti merkitä matkustamaan 5 koiraa, joten tämä oli peace of cake. Seuraava lautta osui reitillämme Tanska-Saksa –välille, johon matkaa varatessa näyttää siltä, että voisi valita vaikka yhdeksän koiraa, mutta todellisuudessa kun koetat tehdä varauksen useammalle kuin neljälle, herjaa se seuraavalla sivulla, että ”laivaoperaattori ei tällä hetkellä salli valitsemaasi koirien määrää”. Siispä neljä oli hyvä luku siihenkin.
Seuraavan kerran koiramäärä valitaan välille Hollanti-Englanti ja kuten edellisessäkin, myös tässä voi ensin lisätä koiria aina kaiketi kahdeksaan saakka, mutta seuraavalla sivulla sinulle taas ystävällisesti kerrotaan, että ethän sinä nyt härregyyd voi kahdeksan koiran kanssa matkustaa. Neljä oli maksimi siihenkin / autokunta.
Jos matkustat useamman kuin neljän koiran kanssa noita välejä ja matkustajia sattuu olemaan kaksi, niin tällöin yksinkertaisesti toinen matkustaa jalkamatkustajana (maksimi muistaakseni siihenkin on neljä) ja toinen autolla, jolloin koiria saakin mukaan jo virallisesti kahdeksan.
Mutta välikommenttina sanottakoot, että varsinaisesti koiramäärästä ei olla missään järin kiinnostuneita.



Reittivalinta

Meidän reittivalintamme oli siis Turku-Tukholma, ajettiin Ruotsin läpi suuntana Etelä-Ruotsi, josta mentiin Juutinrauman sillan kautta Tanskaan. Tanskan läpi Rödbyyn, josta lautalla Saksan Puttgardeniin. Sitten jälleen pitkä ajomatka Saksan läpi Hollantiin ja Hollannissa tähdättiin satamakaupunki Hook of Hollandiin (Hoek van Holland). Siitä lautalla Englannin Harwichiin ja jälleen ajotaival Walesin rajalle, Nestoniin. Osaan siis kertoa vain tästä reitistä, en tiedä yhtään mitään matkustamisesta Ranskasta Englantiin esim. ”Le Shuttlella” (junatunneli). Tuo reitti oli erittäin pikaisesti laskettuna taloudellisin ja helpoin. Englantiin pääsee myös mm. Amsterdamista ja varmasti myös Ranskasta jostain satamasta. Tähän reittiin sisältyi ajoa sen verran runsaasti erilaisissa tienkäyttökulttuureissa, että ko. reissuun ei kannata lähteä kuskin roolissa, jos a) ei jollain kierolla tavalla tykkää ajamisesta tai b) ei uskalla ajaa kunnolla edes kotimaassa.
Pahimpien/hurjimpien ajokulttuurien top3 tällä matkalla on:
1) Englanti
2) Saksa
3) Hollanti tai Etelä-Ruotsi (Skånen alue) alkavaan ruuhka-aikaan.
Tanska on todella rento maa ajella sekä Ruotsi ja tietenkin tuttu ja turvallinen(?) Suomi, mutta jälkimmäistä ei lasketa, koska kaikki mihin tottuu, tuntuu tutulta.

Englannissa ei suinkaan vaikein asia ollut oppia vasemmanpuoleista liikennettä (se oli itseasiassa huomattavasti helpompaa kuin osasin edes kuvitella) ja siihen tottui todella nopeasti. Englannissa vaikein asia oli valita isoissa liikenneympyröissä perhana soikoon oikea kaista tarpeeksi ajoissa ja tottua aavistuksen kiireiseen, mutta taas jossain asioissa toisia yllättävissä tilanteissa huomioivaan ajotyyliin. Esim. ihan normaaleilla tiellä saateltiin päästellä helposti 80km/h (Suomessa rajoitus olisi 60) ja siitä aavistuksen isommilla noin 100km/h (Suomessa rajoitus olisi 70-80). Ja mikäli autoja tuli paljon perässä ja joku odotteli vuoroaan risteyksessä, saattoi joku ihan yhtäkkiä vain päästää risteyksessä odottavan eteensä. Näin opittiin turvavälin merkitys käytännössä. Moottoriteille liittymisissä piti pitää puolensa ja ottaa se oma välinsä mihin mennä. Englantilaiset myös alkaessaan ohittamaan, menevät todella pieniin väleihin. Jos Suomenssa menisit sellaiseen väliin, niin kyllä räpsyisi pitkät valot taustapeilissä torven säestämänä pitkään. Suomalaisella autolla vääränpuoleisessa liikenteessä ohittaminen oli melkoista niskajumppaa. Vänkärin puolen peili ei näytä nimeksikään niin hyvin kuin kuskin, joten nähdessään kattavan kuvan mahdollisista vieressä ajajista, piti liikennettä seurata välillä myös sivuoven ikkunan kautta. Helpommalla pääsi, kun ajaessa jatkuvasti piti taustapeilin kautta silmällä takaatulevia ja näin ollen sai osviittaa mahdollisesta välistä, mihin voi sulloutua. Siellä myöskin ruuhka-aika tarkoittaa oikeasti ruuhka-aikaa. Se on sellainen aika, kun mikään ei liikuu mihinkään ja 3-kaistainen moottoritie vain seisoo täynnä autoja. Ruuhka-aikaan ei kannata mennä oikeastaan mihinkään, jos sen vain voi välttää. Me kerran kokeiltiin tuota ruuhkaa ja saatiin yhdeksän kilometrin matkaan motarilla kulumaan puolitoista tuntia, että niin. Se on ruuhka.
Silloin, kun liikenne kulkee, niin kyllä se sitten kulkee. Sitä edesauttaa 3-5 –kaistaiset motarit ja suuret nopeudet. Nopeusrajoitukset ilmoitetaan toki maileina tunnissa (MPH), ei km/h. Huomaat sen viimeistään siinä vaiheessa, kun kaikki maailman rekat ja kuorma-autotkin ohittelevat sinua ;).

Saksassa on kiireinen ajotyyli niinikään. Siellä melkein jokaisella tienkäyttäjällä on sen 130km/h mittarissa ja sitten on ne bemarit, joita pitää ulkoiluttaa väh. 160km/h nopeudella... Kolmikaistaiset tiet ovat onnemme sielläkin ja näin ollen jokainen saa oikeastaan ajaa sillä nopeudella, kun haluaa. Tässä vaiheessa mainittakoon, että ne ketkä luulee minun ajavan kovaa, niin minä olen näissä maissa oikeastaan sunnuntaiköröttelijä. ;) Oma mittari hillui aikalailla 115km/h:n tuntumassa koko matkan, koska miksi sitä tuollaista paljon ajettua pakua enää huudattamaan suotta, kun vähemmälläkin pääsee.

Hollannissa on aikalailla samanlaista kuin Saksassa ajaminen, ei mitään sen kummosempaa. Mielestäni aavistuksen vähemmän näitä bemarilesottajia kuin Saksassa. Tai sitten se tuntui vain siltä, kun oli pienempi maa.

Meidän auto kun kulkee dieselillä, niin tuli myös todettua, että se on Englannissa kallista. Halvinta se oli tällä välillä Hollannissa, joten sieltä otettiin menomatkalla sitten tankki täyteen (onneksi).



Mitä mukaan matkalle

Kun matkustaa koirien kanssa, ne tarvitsevat jokainen LEMMIKKIELÄINPASSIN ja siihen merkityn voimassaolevan RABIESROKOTTEEN sekä toimivan MIKROSIRUN ja passiin merkityn MIKROSIRUNUMERON. Siitä on hyvä lähteä ja sillä pääsee jo suht. pitkälle. Kun matka käy Ruotsin läpi, tarvitsee koirat myös ekinokokkoosikäsittelyn nimenomaan Ruotsissa, joka merkitään passiin. Malmössä on esimerkiksi Evidensia, joka ottaa vastaan drop-in periaatteella eli sinne vain mennään ilman ajanvarausta. Me emme uskaltaneet sen varaan laskea, joten käytimme meidän vakioeläinlääkäriasemaa. Meillä on tapana ostaa itse ekinokokkoosilääkkeet valmiiksi, niin ei tarvitse sitten murehtia niiden saatavuudesta paikanpäällä, saati paikallisten apteekkien aukioloista yms. asioista. Kun koirat on käsitelty, on tämän jälkeen 5 vuorokauden sisällä oltava kohdemaassa.
Mikäli mukana matkustaa pentu, on huomattava, että rabiesrokote voidaan antaa vasta 12 viikon ikäisenä ja varoaika on sen jälkeen 21 vuorokautta (3 viikkoa). Käytännössä siis alle 15 viikkoinen pentu ei voi matkustaa. Tämä lukee myös Stena Linen sivuilla, joka siis liikennöi Hollanti-Englanti –väliä, että alle 15-viikkoinen pentu ei voi matkustaa heidän laivassaan. Sivuilla lukee myös jostain syystä, että matkustavilla koirilla tulisi olla tehtynä rabieksen vasta-ainetesti, mutta tämä on ilmeisesti vanhaa tietoa, sillä ei meidän koirilla ainakaan ollut ja ei sen perään kyseltykään. Koirien muistilista on siis suhteellisen lyhyt onnistuneen matkan takaamiseksi. Oletan, ettei vesikuppeja, vettä yms. asioita tarvitse lähteä erikseen luettelemaan ;).

Itselle onnistuneen matkan takaamiseksi on hyvä olla ihan ehta navigaattori, joka osaa opastaa myös ulkomailla. Tämän lisäksi jonkinlainen liittymä, jolla pääsee nettiin ulkomailla ilman jättisuuria laskuja (esim. prepaid). Oma passi pitää olla aina mukana kaikkialla, sillä passeja tarkastetaan tuon tuosta joskus ahkerammin, joskus laiskemmin, mutta mukana sen pitää olla. Eurooppalainen sairausvakuutuskortti on hyvä olla myös kaiken varalta perstaskussa.

Kun autolla mennään, on hyvä olla mukana myös autonvoiteluvälineitä eli öljyä, tuulinlasinpesuainetta ynnä muita litkuja. Fiksua olisi mukana olla myös varakanisterillinen polttoainetta sekä matkasammutin. Nykyään ei taida Green Card olla enää niin tarpeellinen mukana, mutta eipä se yksi A4-arkki siellä auton hansikaslokerossa paljoa paina varmuuden välttämiseksi. Mikäli matkustat autolla, joka ei ole omissa nimissäsi, varaa mukaan myös A4:nen aiheesta, että auton omistaja on antanut sinulle oikeuden ajaa ko. autolla ulkomailla. Oma ajokortti tottakai myös mukaan sekä auton rekkarit.

Huomioitavaa on myös, että esim. Tanskassa on suhteellisen harvoin huoltoasemia motarin varrella siinä missä esim. Saksassa niitä on jatkuvasti eli Tanskaan mentäessä kannattaa olla tankissa löpöä enemmän kuin ”riittää tämä seuraavalle asemalle”.



Tullitarkastukset ja tietullit

Ensimmäinen tarkastus on tietenkin heti Suomessa laivaan mentäessä, mutta silloin ei olla yleensä kiinnostuttu kuin hädintuskin kuskin passista.
Seuraava mahdollinen tarkastus tulee Juutinrauman sillan luona. Mennessä meiltä ei kyselty mitään, mutta takaisin tullessa maksun jälkeen oli passin tarkastus ja kun pakettiautolla kuljettiin, kysyi tarkastaja, että mitä meillä on takana. Kun vastasimme ”dogs”, ei tarkastajaa kiinnostanut kysellä mitään lisää. Sitten alkoikin ajatusleikki siitä, että millainen ilme olisi tullutkaan, jos olisimme vastanneet ”drugs”. ;)
Juutinrauman sillan ylitys maksoi pakettiautolta n. 50e / kerta. (Tarkempia hintajuttuja alempana).
Seuraavan kerran laivaan astellaan siis Tanskan Rødbystä, mutta siinä kohtaa ei ketään kiinnostanut kenenkään passit kummassakaan päässä. Paluumatkalla ihmisten passit tarkastettiin Tanskaan saapuessa.
Sitten ajella köröteltiin Saksan läpi Hollantiin ja Gmaps näytti meille, että varsinaisella reitillämme olisi paljon tietöitä, joten päätettiin valita hieman rauhallisempi reitti pohjoisemman kautta. Saksan ja Hollannin raja oli hyvin huomaamaton, mutta taisi siinä kyltissä kuitenkin jotain ”Tervetuloa Hollantiin” –kaltaista lukea. Oltiinkohan ehditty viitisen minuuttia ajamaan rajan tuolla puolen, kun meidän edessä menee musta henkilöauto, jonka takaikkunassa lukee teksti ”Police / follow”. No ei siinä muu auttanut kuin seurata ja poliisit halusivat meidän pysähtyvän seuraavan liittymän jälkeen. He kysyivät ajokorttia sekä halusivat tietää meidän päämäärän ja syyn sille. Samalla he sitten kurkistelivat ikkunasta auton takaosaan, mutta se ratsia jäi sitten siihen.
Hook of Hollandista laivaan pääsi jo hyvissä ajoin eli check in alkoi ainakin puolitoista tuntia ennen laivan lähtöä. Se oli ensimmäinen kerta, kun meidän koirista oltiin oikeasti kiinnostuneita. Koirista kirjoitettiin tarkasti ylös niiden tiedot passista yms. ja jokaiselta tarkastettiin mikrosirut ja verrattiin passiin sekä todellakin tarkastettiin, että kaikki tarvittava on kirjattu ylös. Kukaan ei kuitenkaan lopunviimeksi tarkastanut, piilotellaanko autossa lisää koiria, mutta tämä oli tarkoin tullitarkastus tähänastisista. Veikkaan silläkin olevan osuutta asiaan, että meidän perässä ei sillä hetkellä jonottanut autoja ja olimme ensimmäisten joukossa check in:ssä, joten aikaakin tälle tarkastukselle oli. Meidän passit tarkastettiin kahdesti ennen laivaanmenoa. Englannissa jonotettiin jälleen passintarkastukseen. Siellä virkailijat olivat kiinnostuneita, miksi olemme Englannissa, kauanko olemme, missä olemme ja ollaanko töissä vai turisteina.
Tämän viimeinen etappi kohti Nestonia alkoi ja yksi tietulli oli myös tällä matkalla, Tollissa. Läpimeno maksoi päiväaikaan £7,50 ja yöaikaan £3,50.
Paluumatkalla koirien passeista ei oltu kiinnostuneita Harwichin satamassa, mutta isommille autoille tehtiin kuitenkin näennäinen tarkastus, jossa pyydettiin avaamaan peräluukku. Se meni kuitenkin tullivirkailijoiden lässytykseksi, kun peräluukusta paljastui rapsutettavia koiria. :) Ihmisten passit tarkastettiin sekä laivaan astuessa että laivasta maihinnoustessa.
Takaisin tullessa ajoimme Hollanti-Saksa –välin ihan normaalia reittiä ja tällä kertaa emme edes huomanneet, milloin olinpaikka vaihtui näiden kahden maan välillä.



Missä koirat matkustaa

Suomi-Ruotsi –välin koirat matkustavat hytissä ihmisten kanssa.
Tanska-Saksa etappi kestää muutenkin vain 45 minuuttia, joten koirat matkustavat autossa (ei muuta vaihtoehtoa). Sitä en sitten tiedä, missä jalkamatkustajien koirat matkustaisivat tuon välin.
Hollanti-Englanti etapilla saa itse valita, matkusvatko koirat autossa vai laivan omissa kenneltiloissa. Jalkamatkustajien koirat menevät tietenkin automaattisesti kenneltiloihin ja ruuhkaisuudesta riippuen menevät joko samaan tai omiin kenneleihinsä. Meidän valinta oli koirille tuttu ja turvallinen auto, jossa ne muutenkin tykkäävät olla ja viettävät paljon aikaa, kun tienpäällä usein mennään. Ja etenkin kun paluumatkalla oli mahdollisuus nämä kenneltilat nähdä, niin valinta oli mennen tullen aivan oikea. Ensinnäkin kenneltiloissa haisi hiukan viemärille (ei se varmaan koiria haittaa), toisekseen koirien häkit eivät olleet suuret (niillä on autossakin huomattavasti enemmän tilaa) ja mikä hienointa, siellä on myös muita koiria, jotka louskuttavat ja räksyttävät jokaisessa hetkessä. Ja koska koiria saa mennä kenneltiloihin morjestamaan milloin haluaa, ei siellä koirilla ole kunnolla rauhaa edes nukkua koko matkaa, kun vertaa autokannella majaileviin koiriin, jossa ei ole minkäänlaista liikettä koko matkan aikana. Matka kestää yöaikaan 9h30min ja päiväsaikaan 7h. Tuon yöajankin koirat pystyvät pidättelemään hyvin, kun ne käytetään ihan viimeisenä ennen laivaannousua tarpeillaan ja Harwichiin saapuessa pysähdytään heti ensimmäiselle ”Services”-kyltille, joka tulee pian Harwichista lähdön jälkeen aika yllättäen. Ja kun koirille jättää paljon vettä ja ikkunat auki, niin matkustaminen sujuu vallan hyvissä olosuhteissa. Ja yömenolla oli myös mahdollisuus käydä katsomassa koiria kesken matkan, kun sopi siitä vain henkilökunnan kanssa.
Muuten ko. laiva oli hyvin koiravapaata aluetta. Se oli hyvin tarkkaa, koska koiran sai mennä kennelistä hakemaan ja se piti saattajan kanssa viedä autokannelle (jos siis oli valinnut automatkustajana kennelin). Muuten sinut hätistettiin viemään koirat takaisin kenneliin.

Meidän pakussa neljä koiraa matkustaa kätevästi niin, että kaksi on koko peräosan täyttävässä häkissä ja kaksi on sen häkin päällä. Jossain on ollut juttua siitä, että saako koira matkustaa ns. vapaana autossa, mutta tälläkin reissulla meidän autoon katsottiin niin tullivirkailijoiden kuin poliisienkin toimesta, joten jos se olisi überkiellettyä, niin kai siitä sanomista ja sakot olisi tullut. Näin ollen koirien tila on maksimoitu autossa ja mukaan mahtuu vielä matkatavaratkin.




Kauanko taival kestää

Matkan kesto riippuu ensinnäkin hieman kuskista, taukojen tiheydestä ja pituudesta, muun liikenteen toimivuudesta sekä laivamatkojen sopivuudesta muihin aikatauluihin. Meidän menomatka kesti suhteellisen kauan, lähdimme torstaina aamulaivalla Suomesta ja saavuimme Ruotsiin iltaseitsemältä. Päätimme mennä tuttavillemme yöksi ja seuraavana päivänä käyttää koirat ekinokäsittelyssä ja jatkaa sen jälkeen matkaa. Siispä perjantaina päästiin oikeasti ajotaipaleelle ja iltaseitsemän tienoihin lähti meidän laiva Tanskasta Saksaan. Saksasta etsittiin jonkinsortin muonapaikka ja sen jälkeen sopiva huoltsikka nukkumiseen. Lauantaina jatkettiin reissaamista Hollantiin ja jälleen illan tullen etsimme sopivan nukkumapaikan. Laivamme Englantiin lähti vasta sunnuntai-iltana, joten kiirettä ei tarvinnut matkan taittamiseen pitää. Hollanissahan autossa nukkuminen on kielletty muilta kuin rekkakuskeilta, mutta me otimme tässä kohtaa tietoisen riskin ja soluttauduimme sinne rekkaparkkiin pakun mentävään aukkoon unille. Sunnuntaiaamuna taitettiin lopputaival satamaan ja päätettiin nauttia kiireettömästä päivästä Hollannissa. Laiva Harwichiin lähti siis sunnuntai-iltana ja perille päästiin maanantaiaamuna. Laiva lipui taipaleensa yöaikaan  yhdeksässä ja puolessa tunnissa. Ajomatka lopulliseen päämäärään kesti kuutisen tuntia eli matkan kokonaiskesto oli viisi päivää.
Paluumatka päätettiin taittaa vähän rivakammin, tosin meidän väliaikainen määränpää oli Ruotsissa, missä hoidettiin muutama päivä tuttaviemme maatilaa heidän lomaillessa.
Meidän laiva Harwichista lähti sunnuntaina klo 10 eli tähtäsimme satamaan noin kahdeksaksi. Päätettiin kuitenkin lähteä ajamaan Nestonista jo ennen nukkumaanmenoa, koska nukkumistunteja olisi jäänyt vain sen pari, joten katsottiin paremmaksi lähteä ennen silmien ummistamista ja ummistaa niitä sitten vasta lähempänä satamaa. Näin tehtiin ja puoliltaöin lähdettiin ajamaan. Näin vältettiin myös 100%:sesti kaikki ruuhkat sekä muutenkin tientäyteinen liikenne. Silmät meinasivat kyllä matkalla lupsua tuon tuosta, vaikka energiajuomaa tuli vedettyä myös naamariin kiitettävää tahtia ja noin tunti ennen satamaa piti pysähtyä huoltsikalle vetämään tirsat. Onneksi siihen oli hyvin aikaa ja matka saattoi jatkua sitten uusilla silmillä kohti lähtöselvitystä. Lauttamatka Hollantiin kesti 7 tuntia eli saavuttiin klo 18 paikallista aikaa Hook of H:tiin. Navigaattori näytti saapumisajaksi Puttgardeniin noin 01:30, mutta pysähdykset huomioiden varattiin laiva vasta 02:30, joka oli oikein nappivalinta. Lipunvarauksen yhteydessä käy kuitenkin ilmi, että lipulla pääsee joka tapauksessa ihan mihin tahansa laivaan tuolla välillä seuraavan vuorokauden eli vaikka myöhästyisi, niin eipä se mitään haittaisi, kun seuraavaan laivaan pääsee kuitenkin. Tanskaan saavuttiin 3:15 ja siitä sitten untenmaille. Tukholman tietämille saavuttiin maanantaina klo 20 tienoilla eli tuon välin voi halutessaan taittaa vaikka kahdessa päivässä ja siitä, jos olisimme tulleet suoraan Suomeen niin olisi tullut se kolmas päivä. Me pidettiin taukoja aina silloin kun tuntui sopivalta jaloitella koiria ja toki myös itseämme. Yleensä nämä tauot yhdistettiin myös auton tankkaamiseen sekä eväiden hankkimiseen.

Reissun kustannukset

Tämä osio on erittäin riippuvainen siitä, millaisella autolla matkustaa, onko peräkoukussa jotain kiinni, montako koiraa ja ihmistä matkustaa, haluaako hytin laivassa, kuinka taloudellisesti ajaa, yöpyykö matkalla hotellissa/motellissa...jne. Nämä kustannukset ovat karkeasti kerrottuja ja perustuvat meidän kokoonpanoon (2 ihmistä, pakettiauto (joka menee kuitenkin henkilöauton mittoihin usealla laivalla) ja neljä koiraa).

Suomi-Ruotsi Viking Linellä menolippu noin 120e (sis. hytti)
Koirien ekinokokkikäsittely (riippuu varmasti myös ell.asemasta) noin 20e/koira, lääkkeet noin 10e/koira (, joka painaa 10-20kg) eli meidän case 120e
Juutinrauman siltamaksu noin 50e
Tanska-Saksa menolippu noin 100e (laivamatkan voi välttää myös ajamalla Tanskaa vähän ylemmäksi, mutta lopunviimen se on lompakolle +-0).
Hollanti-Englanti menolippu noin 300e (hytti kuuluu yömatkalla hintaan).
Tollin tietulli meno noin 10e
Auton tankkaaminen (jokainen osaa laskea oman autonsa keskikulutuksen mukaan todellisemman summan), mutta kannattaa varautua 1,3-1,6 euron litrahintaan (HUOM! Diesel!). Karkeasti: 250e

Meno yhteensä: 950e

Tollin tietulli paluu noin 5e
Eng-Hol paluulippu noin 280e (hytti ei kuulu hintaan, mutta hytin voi varata laivasta, halvin vaihtoehto 30e)
Saksa-Tanska paluulippu noin 100e
Juutinrauman siltamaksu noin 50e
Ekinokäsittely (noin 20e/koira, lääkkeet noin 10e/koira (10-20kg)
Ruotsi-Suomi paluulippu noin 120e (sis. hytti)
Dieselit karkeasti: 250e

Paluu yhteensä: 925e

Koko reissu karkeasti yhteensä: 1875 euroa
Ja tässä ei ollut yhtäkään yötä hotellissa (kaikki matkalla nukutut yöt nukuttiin autossa ja Ruotsissa tuttavien luona), eikä ruokailuita, joita voi varata esim. laivamatkalle noin 30e/hlö.

Ennen reissuamme, kun reittejä mietittiin, kysyin myös Finnlinesilta tällaisen konkkaronkan hintaa väille Suomi-Saksa (olisiko ollut Helsinki-Travemünde) ja se olisi ollut noin 1300e (siis pelkkä meno), joten päätettiin ottaa ajamisen vaiva ja näin ollen säästää pennosia aikalailla.

Koirien ulkoilutuspaikat

Monien huoltoasemien yhteydessä voi vaivatta käyttää koirat jalottelemassa ja tekemässä tarpeensa. Ihan ehdottomasti kannattaa käyttää hyödyksi Hoek van Hollandin sataman vieressä oleva ”koirapuistoalue”, joka siis ei ole mallia suomalainen 10m x 10m aidattu koirapuisto, vaan aitaamaton alue, jossa menee reittejä jos jonkinlaisia ja koirat saavat olla vapaana. Puistoalue jatkuu myös yhden autotien toiselle puolelle (, mistä niitä reittejä sitten paljastuikin), mutta pikkuisen jalottelupyrähdyksen voi tehdä myös puiston ensimmäisessä osassa. Auton kun jättää sataman parkkiin ja kävelee tien yli metsää kohti, niin on perillä, helppoa! Toki se oli aika suosittu ulkoilutusalue, mutta pääsääntöisesti koirat ovat omistajiensa hallinnassa tuollaisissa maissa, jossa koiria saa ulkoiluttaa vapaana. Meininki eroaa kyllä huomattavasti suomalaisesta koirien kiinnipitoa koskevasta paskakulttuurista ja otimme siitäkin asiasta kaiken ilon irti. Esim. Hollannissa ei kukaan edes katsonut, kun siellä käveli vapaanaolevan koiran kanssa kävelytiellä autotien vieressä. Tietenkin jätösten siivoaminen missä tahansa paikassa kuuluu oletusarvoihin, joka osaltaan pitää yllä ”koiramyönteistä” ympäristöä.




Mikäli ilmaantuu kysyttävää reissun teknisestä puolesta, ota yhteyttä, niin kerromme mielellämme lisää! :)