tiistai 1. lokakuuta 2013

"Do you know what is the difference between a problem and a challenge?"

Vastaus otsikon kysymykseen tulee tekstin loppuun. 

En voi olla mainitsematta ohi blogin aiheen muutamalla sanalla erästä mahtavaa tapahtumaa, nimittäin Nordic Business Forumia! Ihan mieletön kokemus, jota ei voi sanoin tarpeeksi ylistää! Sieltä sai virtaa, uusia näkökulmia ja kaikkea muuta mahdollista, jota voi hyödyntää vaikka arkielämässäkin. Tuon kokemuksen jokainen ansaitsisi!
NBForumissa vietettiin viime viikko aina tiistaista perjantaihin. Siitä sitten lähdettiin koirien kanssa perjantaina köröttämään jälleen kohti Eristä ja vkonlopunviettoa!

Perjantai-ilta sujui nopeasti, koirille varsin tylsästi, kun mitään ei sinällään tehty. Lauantai kuitenkin saapui ja ennätysmäisesti saatiin Annan kanssa itsemme kangettua ylös ihmeenkin hyvissä ajoin ja päätettiin ottaa paimennustreeni. Itse päätin treenata Double T:t eli Taiston ja Torrin. Taistolla sujui asiat varsin mallikkaasti, poispäinajoon pikkumies on saanut varsin mukiinmenevän draivin ja kaaret alkaa olla kivat. Lisäksi poika on kesän aikana saanut aimoannoksen itseluottamusta, joka huokuu sen yleisasenteesta tekemisessä. Se on hauska kundi kaikkineen! Torrin kanssa pitää ensi kerralla miettiä kahdesti, kannattaako aamulla ottaa treeniä -  siinä kun kaksi aamutorkkua narttua laitetaan samalle pellolle samaan aikaan, joista molemmat tietävät mielestään toistaan paremmin, niin eihän siitä tule muuta kuin rakentava keskustelu, kuka tietää parhaiten. Pienen neuvottelutuokion jälkeen oltiin sitten sitä mieltä, että minä tiedän ja näin oli problem solved ja treeni saateltiin päätökseen hyvällä onnistumisella. Voi nartut... must say! Miten ihmeessä voi pienessä koirassa olla noin jumalattoman runsas OMATAHTO? Ja muka ohjaajapehmeitä... Paskan marjat ja muut sekahedelmät. ;) Muistetaan kuitenkin, että nyt puhun vain tästä omasta rakkaasta naarasyksilöstäni. 

Likkojen lenkillä Eräjärven tapaan!
Treenin jälkeen oli aika lähteä hieromaan asiakas, jonka jälkeen tehtiin pieni likkojen lenkki Eriksen mettiköissä. Ja raikkaasta lenkistä kumpuaa raikkaat ideat: tullaan treenaamaan lampaat taas eri maisemiin pienen metsäosuuden taakse. Samalla saadaan vaihtelevuutta niin koirille, lampaille kuin ohjaajillekin. Siitä sitten tuumasta toimeen, lampaat matkaan ja mars kohti metsää. Mukana joukoissa siis Anna Nastan kera ja minun tovereina toimi Flint & Torri.
Meidän retkitreeni otti kestääkseen noin kaksi tuntia ja niihin tunteihin mahtu todella monipuolista harjottelua pitkistä hauista ja kuljetuksista aina lampaiden jakoon, singleen, pitoharjoituksiin ja tuplahakuun. Se oli hyvin intensiivinen lataus kaikkea paimennukseen liittyvää. Annoimme kaikki kaikkemme!
Hatunnoston arvoisia asioita:
Torrin erittäin pitkä haku, jossa lampailla oli karkusuunnitelma jo selvillä. Erityisen hatunnoston arvoisen suorituksen tästä teki kaaren loppuosassa tapahtunut Torrin omasta toimesta tehty kaaren oppikirjamainen laajentaminen, jolloin kokonaisuus oli täydellisyyttä hipova. Olin pakahtua onnesta, enkä saanut oikein riemultani ja kehuiltani kunnon ajokäskyjä edes annettua! Toinen hattujumppa Torrille oli jaetun lammaslauman itsenäinen pito noin 120+ metrin päässä, vaikka samalla ohjasin Flinttiä. Aamun keskustelutreeneistä huolimatta koin nyt samaa rakasta naarasyksilöä kohtaan niin suurta ylpeyttä, ettei moni osaa edes kuvitella. Niin se muuttuu, kun asioita potkii haluamaansa suuntaan.

Flintille suuri kiitos asenteikkaasta singlen pidosta sekä pitkän treenin jälkeen läpitaaplatusta tuplahausta, joka oli herran elämän toinen. Se ei mennyt oppikirjan mukaan, mutta yritys oli tärkein ja lopputulema oli onnistunut. 
Nasta ansaitsee mielestäni kiitokset hienosta pidennetystä hausta sekä niin ikään jaetun lauman pidosta ja hyvästä asenteesta koko treenin ajan.
Ja kerrankin me ohjaajat ansaitsemme kiitosta, että tulimme ja toteutimme ko. treenin. Ties mitä talentteja koiramme piilottelisi meiltä edelleen, ellei niille oltaisi annettu mahdollisuutta tulla esiin. Jäi hyvä mieli, joka kantaa läpi seuraavienkin epäonnistumisien.
You stay here, ok?!


Ja, jotta ei jäisi epäselväksi, mitä lajia oikeastaan hyvin pitkälti treenaamme, kävimme vielä Virpin kanssa ottamassa kahteen pekkaan muutaman haun isolla pellolla. Tai no, onneksi meillä oli koirat matkassa, muuten hakisimme niitä lampahia siellä varmaan vieläkin. Oli siis omista treenikamuistani Taiston vuoro päästä kehiin vielä. Se teki pääpiirteittäin hyvät haut, kuljetuksissa olen antanut sille hiukan siimaa, jotta se saa oman asenteensa puhkeamaan oikein kunnolla kukkaan. Harmittavasti Taisto keksi pari kertaa pienen jekkujekun, että se päättikin vaihtaa puolta minun ja lammaslauman välillä ja niin lähellä lammaslaumaa, ettei oma vaikutusalueeni riittänyt läheskään sinne saakka. Näinpä tiedämme, mitä me treenataan vielä ensi vkonloppuna. :)

Treenituokion jälkeen kutsuikin sitten synnytystoimet, kun oli aika saattaa Jerryn tyttären, Beckyn, elämän toiset pennut maailmaan. Yö meni valvoessa, mutta lopputuloksena toivotettiin Anne-Marin kanssa tervetulleeksi maailmaan kolme potraa soopelipoikaa sekä kaksi soopelityttöä. Ja mammakoira hoiti hommansa hyvin! Samalla näki minun Tomppani kolmas pesue päivänvalon. 1+1=paljon ja kuten arvata saattaa, pentue on myös minulle tunteisiinvetoava, kun siinä yhdistyy mielenkiintoisella tavalla omat koirani niin kuin se on fysiologisesti mahdollista - Tom & Jerry. Jään ilolla odottamaan tulevia viikkoja ja pentujen kehitystä!
Jottei asia olisi niin yksinkertainen, niin katsotaanpa ensimmäistä aikaansaannosta vähän päät kenossa.. (Terv. tietotekniikan ihmelapsi...)


Omia suunnitelmiani haluaisin myös päästä jo kovasti toteuttamaan, jotka koskevat Rhedaa ja sen siskoa, Sidiä. Ensi vuoden suunnitelmista maltan hädin tuskin pysytellä hiljaa!

Sunnuntaina palasin Erikselle sitten puolenpäivän jälkeen ja vuorossa olikin toimintaa sitten Saimin muutaman lapsen kanssa. Sain nähdä Vendin, Geron ja Ebban ja kyllä olikin mukavaa! Virpi piti pennuille toko- ja jälkituokion. :) Jälkituokion aikana koin itse tunnin mittaisen välikuoleman, kun tajusin, että peilikuvasta katseleekin minun kohdallani elävä zombie... Tämän jälkeen oli taas akut ladattu ja suunta otettiin vaihtelun vuoksi kohti paimennuspeltoa. ;) Torri, Flint ja Nasta näytti jälleen elämän tosiasoita, kuten että miten kuuluu olla menemättä maahan ohjaajan useista kehoituksista huolimatta, kuinka laumaa voi tuoda laukka-askelein ottamatta vastaan yhtään hidastuskäskyä ja kuinka suuntakäskyjä ei tarvitse totella, kun ollaan lauman takana. Ja niin edelleen. Flint oli kylläkin porukan kiltein, mutta hiukan meinasi senkin pysähdyksen kokea valumista. Edellämainituista asioista huolimatta treenit päätettiin jälleen hyviin onnistumisiin kaikkien kanssa. 
Nastan ja Torrin leveät perseet. Kuvakulmalla ei ollut osuutta asiaan.. Vkonlopun viimeinen treeni pian taputeltu.

Toiminnantäyteisen viikonlopun jälkeen oli aika pakata romut läjään, koirat takaloosteriin ja ottaa suunnaksi Jyväskylä ja asennoitua jälleen oppivaisin mielin uuteen kouluviikkoon!

Kiitos ihmisille kivasta vkonlopusta kaikkineen!


 By the way the answer is: Your attitude. ;)