"Se oli sitten tässä, sanoi ritari Ässä"

Päätinpä pistää hihat heilumaan ja vuoden viimesen päivityksen vireille!

Kerrankin pidemmittä löpinöittä itse asiaan eli tavoitteiden ihmeellisen maailman kimppuun ja siihen totuuteen, että pitääkö alkaa itteensä vallan ruimia laiskuudesta:

Flint

(v. 2012: "Näitä kahta (agi + paimennus) tehdään lisää, agilityssä voitaisiin yrittää pyrkiä kakkosiin ja niin myös SKL:n paimenpuolella yritän ajaa pari kakkosen rataa kesällä. SPKY:ssä pysyttelemme edelleen ykkösluokassa. Kakkosista ei vielä suurempia tavotteita, ratojen läpäisy olisi varmaan sellainen realistinen. Ykkösen radoilla yritetään hakea puhtautta suorituksiin ja kisavarmuutta – siis ohjaajalle. ;)" )

Hei jes, mehän tehtiin se! Agissa päästiin viime hetkillä kakkosiin ja SKL:n puolella otettiin kakkosen startti, mutta vain yksi sopi aikatauluihimme. Sieltä AVO3 tulokseksi. SPKY:n puolelta haettiin ohjaajalle kisavarmuutta ja sitäkin tuli! On hyvä mieli. :)

Vuodelle 2013:

Paimennuksessa SKL:n puolella tavoitteeksi AVO1

ja SPKY:n puolella tavoitteeksi kokemuksia kakkosluokasta kummallekin. Loppuvuonna koetetaan onnea myös Nuorten mestiksissä.

Agilityssä tavoite on, että Flintin parempi ohjaaja ohjaisi sitä mahd. paljon ja koska parivaljakolla homma toimii, niin tässä ei auta mun kuin ihailla niiden kahden työtä. :) Katsotaan, otanko itse sillä ensi kaudella yhtään starttia :D

Tempo

(v. 2012: "Ensi syksynä katsotaan taas, josko mammalomailtais vähän onnistuneemmin.. Valioituminen olisi mukava tavoite sekä arvokisanollat. (Siinä riittääkin tekemistä) ;)" )

Ei mammalomailtu yhtään sen onnistuneemmin, mutta valiotavoite täyttyi! :) Pikkuneiti tienasi kummatkin valionarvot pienen ajan sisällä. Arvokisanollat jäi saamatta laiskasta kisavauhdista johtuen. Mutta sehän ei tunnetusti menoa haitannut!

Vuodelle 2013:

Nyt vain toivotaan, että mammalomailu menisi loppuun asti hyvin, koska nyt ollaan kuitenkin onnistuttu jo tulla tälle viimeiselle kolmannekselle kivasti! Keväällä sitten ulkokisakauden avautuessa katsotaan saataisiinko tällä erää niitä arvokisanollia kasattua. Kaikesta huolimatta nautitaan yhteisestä menosta! :)

Gitte

(v. 2012: "Katsotaan, miten neiti voi ja kisaillaan sen mukaan. Eli kisailut harvenee ja Gitte alkaa siirtymään osa-aikaeläkkeelle oikeasti. Jos käydään kisaamassa, niin tavoitteena olisi saada loput arvokisanollat (2 kpl) ja hyppyvalio kolkuttelisi kanssa jossain vaiheessa.. Katsellaan, mitä tehdään ja jätetään tekemättä. :)")

No näin juuri, näitä ei oikein voi sinällään tavoitteeksi luonnehtia, mutta saatiin ne arvokisanollat, jotka hyödynnettiin vain SM:ssä ja sieltä löysin realismi-ystäväiseni. :) Sen jälkeen Gitte kisasi piirinmestaruuksissa ja sai hypäriltä toisen hyppysertinsä. Sen jälkeen vielä kerran takkujen kisoissa, jonka jälkeen se on viettänyt eläkepäiviään onnellisena koirana. :)

Vuodelle 2013:

Toivotaan tervettä eläke-elämää, ehkä käväistään parissa veteraanikehässä katsomassa, mitä Gitestä nykyään tykätään siellä maailmassa ja mahdollisesti, jos piirinmestaruusjoukkue huutelee yhtä minikoiraa, niin muorin voinnista riippuen saatetaan siellä pyörähtää! :) Sohvatyynyjen lämmittimenä oleminen on Gitelle varmasti mieluisin tavoite!

Tom

(v. 2012: "Koitetaan saada se viimeinenkin luva ykkösistä ja sitten pitäis saada niitä kakkosistakin, eli jos kolmosiin päästäisiin, niin olisi kiva ja sieltä mahdollisesti sitten kisakokemusta haalitaan mahd. paljon. Näyttelyissä käydään, jos ehditään ja viitsitään (yksi kehäily tiedossa, muuta ei ole ehtinyt miettiä) ja sen asian osalta nyt ei mitään tavoitteita voi oikeen alkaa laatimaan. :D")

Kolmosiin päästiin ja sieltä on nyt 2 x SERT-H plakkarissa. :) Kehissä pyörähdettiin erittäin laiskasti.. Virosta tuotiin yksi SERT tuliaisena, mutta yhtä vielä huutelisi, niin siitä tulisi Eestin muotovalio.

Vuodelle 2013:

Agilityssä pyritään saamaan viimeinen hyppyserti jossain välissä ja toki hyvää tekisi myös tuon agilitysertitilin avaaminen. :D

Ja mitä kaunisteluun tulee, niin.. no Viroon ehkä mennään, jos huvittaa. Suomessa käydään ehkä parissa. Ehkä.

Saimi

Kisataan agissa ja pyritään nouseen kakkosiin, se olisi ehkä realistinen tavoite.. Tokossa treenataan ensinnä avointa luokkaa silmälläpitäen ja jos näyttää lupaavalta, niin mennään sitten kokeileen sitä avointa. :) 

Rheda

Lupasin sen kanssa agsata niin, että kisoihin voidaan mennä ja näin kävi. Ensi vuonna jatketaan ja yritetään saada nyt ensin ykkösiin tuntumaa ja sitten kakkosiin olisi tietenkin buenoa päästä! ;)

Martha

Niin ikään agsattiin ja ehdittiin yksiin kisoihin toteamaan, että LISÄÄ TREENIÄ! ;) Jatketaan treeniä siis ja kisoihin mennään kaahailemaan myös, saas nähdä, onko kakkosiinnousu hirvittävää realismia tämän blondin kanssa :D

Torri

Sen tulosta ei ollutkaan vielä tämän vuoden alkupäivinä tietoakaan, kun raukka ei ollut edes syntynyt, mutta siitä huolimatta se ehti korkata paimennuskisauransa Junnumestiksissä, josta sija 6. Ja se suoritti perusradan. :) Ensi vuonna paimennetaan edelleen ja lisää, mennään rohkeasti ykkösiin hakemaan kisatouchia ja toivottavasti ehditään myös SKL:n puolelle. Sille puolelle ei muuta tavoitetta, mutta radan läpäisy olisi todellista plussaa!

Agilityssä (lol) :D se pääsee kisaamaan ensi kesänä.... Joten.... ;D Lähdetään yhtä huithapelisti tekemään sitä kuin isänsä kanssa ikään ja katsotaan, mihin se jaksaa riittää.

Tokossa... no en tiedä. Alokasluokkaa lähdetään ehkä koettamaan, jos sattuu olemaan tokokokeet jossain lähellä sillain, että juuri sille vkonlopulle ei ole muita suunnitelmia.. Eli hyvin todennäköisesti päästäänkin juu sinne asti ;)

Ensi kaudella myös pyritään pitämään viime kaudella opittuja jäljestämisjuttuja yllä ja oppimaan jotain uutta. Ai niin, BH-koekin pitäisi varmaan jossain vaiheessa suorittaa. Onpas Torrilla tekemistä... ;)

Ingrid & Sydney

Ne opettelee elämää :) Ja agilityä siinä sivussa!

Ja sitten nyt, kun tuo kaksijalkainen urvelo on keksiny meille kaikkea tekemistä ensi vuodelle, niin me kaikki sen koirat lyötiin enemmän ja vähemmän puikkomaiset päämme yhteen ja alettiinkin keksiä, mitä kaikkea se voisi tehdä! Niin ja tietenkin sen lisäks, mitä se juuri lupautu meidän kanssa tekemään.

Heti joulun jälkeen alkaa kinkunsulatustreenit, jotta se pysyis edes vähän meidän perässä radalla kirmaillessa! Me viedään se umpihankeen ryömimään ja pyritään olla tottelematta, että se joutuis oikein kirmaan meidän perässä mettikössä - siinähän se kunto nousee. Ja sitähän se iteki meille tekee! Sitten se joutuu tekeen meille joka viikko uuden satsin koirapuuroa tai kasvismössöä ja sit se saa tilata meille ihan sairaasti kaikkea erilaisia lihoja, kuten lohta, peuraa, hirvee, heppaa, possuu, nautaa... Ja kaikkee oikeestaan, mitä se vaan löytää listoilta! Koska ei se itekään syö mitään tylsää nappulaa. Ja kerta se on jo todistanu, että se osaa noita herkkuja meille tehdä, niin tehkööt sitten jatkuvasti! (Koirat hei, päästäkääs mut jo koneelle!) No voi hitsi, nyt nopeesti vielä jotain... Joo hei, sen pitää hieroa meitä tosi usein ja säännöllisesti, kun se kerran kaikkien muidenkin ihmisten koiria hieroo, niin meitäkin pitää!! Siinä nyt alkuun, kiitti moi!

Ensi vuosi näyttää hyvin pitkälti siltä, että ainakaan tylsää ei tule olemaan! :)

Kiitos rakkaille ihmisille, keihin olen tänä vuonna saanut tutustua ja kiitos myös kaikille niille, ketkä ovat menossa mukana olleet tavalla tai toisella!

Hyvää Joulua ja entistä parempaa Uutta Vuotta! 

Palataan ensi vuonna asiaan!

Terkuin,

Jepu & kaikenkarvaiset koiraeläimet

Kuin kaksi marjaa... Mansikka ja puolukka.

Silmiä avaava kisareissu Hyvinkäällä 15.12. kera Rehdan, Martan, Flintin ja Saimin.

Rheda & Martta, niin samanlaiset, mutta todellakin niin erilaiset! Ikäeroa kaksi kuukautta ja kumpikin kisaa nyt ykkösissä samaan aikaan. Rheda (,joka esiintyy tekstissä välillä lempinimellään, Rii:llä) on kypsempi, joka osaa lukea rataa erinomaisesti - joskus jopa liiankin hyvin. Martta on kakara isolla K:lla, joka jokaisen esteen jälkeen katsoo vain minua. Ja se ei katso minua pyytäkseen lisää ohjeita, vaan tarratakseen kiinni tai pyöriäkseen edessä, VAIKKA sen kanssa on tehty täysin samanlaisia etenemisharjoitteita kuin "sisarpuolensa" Riin kanssa. Kaikki oireet siis allekirjoittavat lauseen: "Martta on blondi". Rii oppii asiat kahden toiston jälkeen, kun taas Martta vaatii toistoja vähintään kaksikymmentä, mieluiten SATAkaksikymmentä. Huomasin tämän piirteen erinomaisesti yksissä treeneissäkin, jossa otin välistävetoja: Ekalla kerralla Rii hieman takelteli ja olin itsekin aavistuksen myöhässä ohjaukseni kera. Toisella toistolla olin ohjauksessa ajoissa ja se sai onnistumisen. Kolmannella kerralla ja siitä eteenpäin Rii teki välistävedot itsenäisesti, riippumatta minun sijainnista. Ystävämme Martta ei vielä kuudenkaan toiston jälkeen ollut ottanut vinkeistä vaareja aivan täysin pistein. Noin kymmenennellä toistolla se suoritti välistävedot LÄHES itsenäisesti ja LÄHES ymmärtäen, mikä siinä on tarkoitus. Kysymys: tuoko muka se maaginen kaksi kuukautta niin suuren aikuistumisen harppausaskeleen, että voin ensi vuonna helmikuussa todeta Martan olevan yhtä fiksu kuin Rii? Vastaus: no ei todellakaan. Martta tulee loppuelämänsä vaatimaan kaikkiin asioihin toistoja paljon ja hartaasti, jonka jälkeen ne pitää kerrata, kerrata ja kerrata kerta toisensa jälkeen, ettei ne livahda blondin aivotuulahduksien mukana leijailemaan ulkoilmoihin. En silti moiti, sillä Martan työmoraali on arviolta 200% Riin vastaavan arvon ollessa jotakuinkin 98,9% ja tämä näkyy taas siinä raivossa, mikä Martasta huokuu tekemisessä. Suomeksi, sen valmiiksi saaminen tulee kestämään ihan kiitettävän kauan, siinä missä Rii on jo loppusilauksia vailla "valmis" (niin valmis, kun nyt kukaan voi koskaan olla eli ei läheskään), mutta lopputulos on näin ollen Martan kanssa palkitsevampi. Kiitos ja Amen.

Ja sitten nämä bordercolliet, niiden samanlaisuudesta ja erilaisuudesta en lähde edes jauhamaan, mutta Saimi teki kisoissa tasaisen varmaa ja hyvää työtä, jolloin ekalta radalta tuli vitonen ja tokalta radalta eka nolla, jolla irtosi kakkossija. Sen voi laittaa tällaisten hieman yllättävien asioiden piikkiin. Flintiltä tuli kaksi rimaa ekalta radalta ja tokalla ohjasin sitä päin hanuria, joten that's it. Onneksi Flintillä on reservissä huomattavasti parempi ohjaaja, joten eihän meillä ole hätäpäivää! :)

TeiniX-Torri

Näin on alkanut Torrille kertymään aikuistumisen kynnyksellä pieniä kasvukipuja - siis henkisellä puolella - josta saakin sitten kärsiä jos jonkinlaiset tavarat. Se on ollut jo pentuna äärettömän kypsän oloinen, mutta olisihan se pitänyt arvata, että eihän se tarkoita muuta kuin tätä: 11 kuukauden iässä aletaan tekemään asioita, jota yleensä tehdään 4-5 kk:n iässä. Ja kaikki, mitä Torri suuhunsa saa, on sen jälkeen tunnistamatonta silppua eli ainakin jätemyllyksi se on erityisen pätevä. Mutta niin kauan kun kaikki vastoinkäymiset on tehty voitettaviksi, niin meillähän on edessä vain yhtä alamäkeä! Ja minkäs neiti sille mahtaa, että on isänsä geeniperimää pöllinyt myös tästä osa-alueesta, Flint oli nimittäin samanlainen ja onneksi se oli nopeesti ohimenevä ajanjakso. Sooner is better on myös näin jälkikasvun kohdalla erittäin hyvä ratkaisu.

Rönsyilevistä aihealueista rönsyileviin hyasintteihin ynnä muihin joulukasveihin - taas se joulu tulee, ei sille mitään voi! Pitää alkaa kehittämään paikkoin taas jonkinasteisia tavotteita yhdessä karvalasten kanssa voitettaviksi! Siihen asti adios! (En halua toivottaa vielä jouluja, koska sehän tarkoittaisi silkkaa luovuttamista, jollon kirjotusta ei ainakaan heru ennen joulua.. Olisiko se sitten karmea menetys?)

Joulukuun korkkauskisat

Mihin ihmeeseen tämä vuosi on kaikonnut? Vaikka vielä ei olekaan tämän "voi härregyyd kuinka meni taas vuosi nopsaa" -päivityksen aika, niin silti.. JOULUKUU.
Tästä seikasta huolimatta lähdettiin Saimin, Flintin ja Rhedan kanssa perjantaina kohti Seinäjokea ja siellä suunnattiin Minnan luo loisimaan. Menomatkalla oli hyvä taivastella, kuinka lähes kaikki autoilijat oli aivan suunnattoman sekaisin pienestä myräkästä - apuva! No olihan se tuuli navakkaa ja jotain valkosta hilseennäköistä tihkusi. Talvi siis jälleen yllätti autoilijat, niinhän se aina menee.

Seuraavana aamuna kello soitti taas aamu-uniselle hyvin aikaisin, mutta kiitos erittäin lyhyen ajomatkan kisapaikalle (alle 5 min), sai ottaa aamutoimet suhteellisen rennosti. ;) Päivän kisasuoritukset aloitti Saimi ja radalta tultiin vitosen saattelemana pois. Harmi, että minulle on vieläkin arvoitus se, että mistä se saatiin, mutta ei anneta pikkuseikkojen häiritä. Seuraavana vuoroon Flint ja jälleen vitosella maalissa. Se tuli (ainakin omasta mielestäni) yhdestä pyörähdyksestä, joka taas johtui hitaasta ohjauksesta kas kummaa. Mediluokassa toikkaroi Rheda, joka samalla siis kisasi ekoissa virallisissa kisoissaan ikinä. Tuloksena jälleen 5, koska selvästi olin kiintynyt vitosen arvoisiin suorituksiin. Se tuli pyörähdyksestä ennen putkea, koska yllättävästi se ei ollutkaan kisoissa niin putkiin hakeutuva kuin treeneissä - selvää kokemattomuutta, vaan mitäs muutakaan? Seuraava yllätys tuli tuloksia lukiessa: Flintille sija 1. Saimille sija 2. ja Rhedalle sija 3. Olen aina pitänyt Saimia nopeampana kuin Flinttiä, mutta kello kertoi muuta. S saa varmaan radanteon näyttämään vain niin nopsalta kaikessa kiihkeydessään, lyhyine koipineen ja paksun kroppansa kera ;D
Seuraava rata oli hypäri ja se meni tasaisesti prinkkalaa kaikkien kanssa. Mitään tekemistähän ei ollut sillä, että maxien kanssa tutustuin viimeiseen putkeen väärin.. Mutta jotta totuuden torvisoundi pysyisi läsnä, niin olihan se peli menetetty jo ennen sitä. Rheda oli myös hukassa heti toiselta esteeltä lähtien, jonka jälkeen ohjasinkin sen ihan hukkaan. Hiphei!
Vikalle radalle lähdettiin "ei mitään menetettävää" -asenteella ja Saimin kanssa hyl loppumetreillä (tyhmä ohjausvalinta), sitä ennen oli alla kielto ja rima. Se siis ohitti ensimmäisen esteen, enkä tietääkseni mitenkään erityisen huonosti sitä jättänyt? Ihmeellinen aivoherneen lakisääteinen kaffepaussi tuli siinä kohtaa..
Flint meinasi karata lähdöstä, pudota puomilta ja A:n alastulokin oli mallia läpijuoksu, mutta näistä meinauksista huolimatta päästiin maaliin nollan kera, joka oli luokan ainoa siispä nollavoitto plakkarissa ja se kauan odotettu siirto kakkosiin! :) Rakas pieni!
Rhedan kanssa päivän viimeinen suoritus oli hyvin lähellä nollaa, mutta sitten ylisosiaalinen shelttilapsi käväisi putken takana morjestamassa ratatyöntekijää ja se oli sitten siinä. Mutta ei se mitään, ei se kaukana ollut, joudun vaan jatkossa sitä hieman yliohjaamaan kisatilanteissa siihen asti, kunnes se ampuu mm. putkiin samalla varmuudella kuin treeneissä. Huiman tulostason ansiosta Rheda kuitenkin voitti tuolla vitosellaan.

Olen äärimmäisen tyytyväinen kaikesta huolimatta kaikkiin karvalapsiin. Jäi oikeen hyvä fiilis! Supersuuret kiitokset Minnalle meidän huostauksesta!

Illalla suuntasin vielä hallille treenaamaan Martan ja Venlan. Sitten alkoi vielä enemmän harmittamaan, ettei Martta päässyt aloittamaan vielä noissa karkeloissa omaa kisauraansa, mutta ehtiihän tuo! :) Venla oli hauska, se rakastui puomiin ja A:han ihan vallan. Putki oli kans superkiva.. suoritustyyli vain aavistuksen väärä, kun lady vaan halusi pomppia sen päällä.. Onneksi ei ole vakavaa! :D

Loppuun vielä Flintin nousuradan video, jonka kuvasi Helmi: