Vähän hiljasta on...

... mut kyllä se tästä lähtee!

Tai ainakin luulee lähtevänsä.

Blogin hiljaisuus kulkee siis käsi kädessä sen faktan kanssa, että arkielämässä on ollut nyt vähän hoppua ja tohinaa. Kamerassakin olisi odottamassa varmaan toistatuhatta kuvaa omaa käsittelyänsä, mutta se hoidetaan, kun joudetaan. ;)

Viime päivityksen jälkeen oli edessä ne Nokian kisat. Siellä Tempo päästeli kaasu kiinni hirttääntyneenä tapansa mukaan ja saldona tästä se voitti hyppyradan nollalla ja ansaitsi näin ollen hyppyvalion tittelin nimensä eteen, jottei pelkällä avalla olisi niin kovin yksinäistä. :) Samoin Tom nappasi itselleen toisen hyppysertinsä toisella sijalla, joten meidän hyllyputki katkesi väliaikaisesti.. Silti vkonlopun saldo oli kolme hylkyä neljästä mahdollisuudesta. Kyllä se tästä lähtee... Ja olikos joku itseään viisaampi keksinyt sanalaskun, että toivossa on hyvä elää? ;)

P-pentujen ensimmäiset treffit saatiin myös pidettyä syyskuun aikana ja oli superkivaa nähdä pentuset tuossa koipeliini-iässä sekä päivittää kuulumisia omistajien kanssa! :) Kiitokset siis kaikille osallistujille vielä tätäkin kautta ja extrakiitokset Kaisalle hyvästä jälkiopastuksesta!

Sitten lauman tuoreisiin uutisiin...

Tämä lauma on saanut uusia innokkaita jäseniä keskuuteensa. Kaksi tuli tarkoituksella ja yksi vahingossa, seuraavaksi pieni introduction näisä uusista tuulista:

- Shetlanninlammaskoirat Sydney & Ingrid, pentuesisarukset Latviasta, jotka pitävät mielen virkeänä ja nivelet vetreinä. Tämä kaksikko saa halutessaan aikaan melkoista tohinaa ja tästä syystä viettävätkin hyvin paljon aikaa myös erillään. Alkuperäinen suunnitelma oli, että toinen lähtee sijoitukseen, mutta nykyinen suunnitelma ei seurannut alkuperäistä reittiä. Ensimmäinen vaikea mietintä olisi ollut, että kumpi? Ja toinen sekä vähintään yhtä vaikea kysymys: kenelle? Asian ratkaisu oli hyvin helppo, mutta katsotaan sitten, onko lopputulema yhtä helppo ;) Ja jätetään se pieni takaportti auki nyt vielä auki, että jos nyt lähiaikoina saankin noihin kahteen vaikeaan kysymykseen vastauksen, niin mikään ei estä muuttamasta mieltä.

- Bordercollie Saimi, 5-vuotias agilitykoira, joka ei sietänyt entisen perheensä toista koiraa. Saimi on hyvä esimerkki, kuinka kivuttomasti kodinvaihto voi koiralta käydä. Heti ensimmäisen vuorokauden aikana se tuntui kuin olisi ollut laumassa koko ikänsä. Pystyin ensihetkistä lähtien ottamaan sen lenkeille mukaan ja pitämään sitä siellä vapaana. Lisäksi se on hyvä laumassaeläjä, eikä haasta riitaa, koska siihen ei ole tarvetta. Jatkamme agilityharrastusta aktiivisesti sekä tokoharrastusta siinä määrin, kun oma innostus antaa myöden ;)

Toiveissa olisi vain yksi asia: KAUNIIMMAT SYYSSÄÄT! Ei näköjään riittänyt, että kesän säät oli ihan hanurista, vaan syksy jatkaa näillä uomilla. 

Huomenna lähdetään Torrimoliinoksen kanssa Tammisaareen Junnumestiksiin. Isänsä jalanjälkiä seuraten aloitamme kisamme juuri noista karkeloista. Eron tekee se, että minua ei pätkääkään jännitä, koska realismi on ystäväni ;) käymme hakemassa kokemuksen ja kannattamassa osallistumismaksun verran yhdistystä. Mitä muutakaan voi 9-kuiselta lapselta odottaa? :)