Torrin kauden ensimmäiset ja viimeiset kisat olivat Tammisaaren Junnumestaruudet, joihin lähdin hyvin avoimella mielellä ja ilman odotuksia. Eli kaikki hyvä, mitä tapahtui, oli pelkkää plussaa :). Torri teki tapansa mukaan kivan oikean kaaren, kiva nosto, ohjaajalle kuljetuksessa vähän puurokorvaili suuntien kanssa, poispäinajossa autoin sitä paljon etenemällä itse myös sivusuunnassa, mutta peruskuljetus ja häkitys oli normisettiä ja saatiin siis rata läpi! Itse olin ja olen edelleen tyytyväinen sen suoritukseen ja loppujen lopuksi sijoituksemme oli 6.! Annin Jazz eli nykyinen hoitolapseni oli Annin ohjaamana 3.!
Flintin päätin sitten tempaista ilmottaen nautakisoihin Juvalle, kun kerta junnuihin en sen kanssa voinut enää osallistua. No ensi vuotta ajatellen pitää joko a) jättää menemättä tai b) treenata oikeasti enemmän myös naudoilla.. Ja vähän lähempänä kisoja kuin 10 kk ennen... Oho. No, mutta yrittänyttä ei laitettu taaskaan ja taas tultiin kotiin kokemusta rikkaampana, hylätyn tuloksen kera. Tai siis itsehän keskeytin leikkimme siinä kohtaa, kun poispäinajossa naudat levisi kuin jokisen eväät. Sitä ennen Flint oli saanut ne käytettyä jo poistovarikon suunnalla ja jättäytynyt vahingossa aidan väärälle puolelle (onneksi se osaa hypätä hyvin aitojen yli). Eikä unohdeta, että se teki pitkiin lammashakuihin tottuneena tosi laajan kaaren, joka oli siis liian laaja tähän touhuun. Itsehän ohjasin sitä myös miten sattuu, koska kokemusta ei ollut minullakaan tarpeeksi. Lisäksi kaiken kruunasi se, että Flint ei edes ottanut käskyjäni vastaan ensimmäiseen viiteen minuuttiin. Tällaisen suorituksen saattelemana päättyi meidän kisakausi.. Lähinnä pistää hymyilyttämään koko fiasko! :D
Tälle vuotta ollaan päästy treenaamaan omilla lampaillakin pitkiä hakuja verrattuna edellisiin vuosiin (100-300m). Ja Flint opettelikin sitten aivan itse laajentamaan kaarensa. Mutta jälleen kerran, kun tapahtuu itsestään jotain hyvää, niin on se jostain myös pois. Nimittäin pitkistä matkoista käskyjen vastaanottokyky heikentyi radikaalisti ja sen asian parissa saimmekin mukavasti painia. Se kuitenkin ottaa opiksi hyvin ja tuntuu, että vasta tällä kaudella olen päässyt kunnolla Flintin pään sisään oppimisasioiden parissa, kun ollaan tehty muihin vuosiin nähden enemmän luontaisten viettien vastaisia asioita. Poispäinajoa ollaan toki tehty jo alusta alkaen, mutta nyt kun sitä on pitänyt tehdä itsenäisesti noin 150 metrissä, niin eihän se ole enää sama juttu. Jaot, singlet ja pidot on ollut meidän treenilistalla tänä vuonna enemmän kuin muina. Haut sellaisista paikoista, joista lampaita ei näe ovat olleet hyviä treenejä oma-aloitteisuudelle. Haut, jossa matkalla tulee ojan ylityksiä, puskien läpi könyämistä ja muiden peltojen läpi juoksemista ovat kasvattaneet Flinttiä koirana. Tai tätä mieltä tahdon olla. ;) Tänä vuonna sain huomata sen oppimiskyvyn olevan parhaimmillaan, kun se saa itse päätellä, mikä on oikea tapa saada asiat tehtyä siten, että olen tyytyväinen. Sitä ei voi määräänsä enempää opettaa "kädestä pitäen" eli tee noin ja mene tuosta ja pidä tuo, vaan sille pitää järjestää harjoitus jonka aikana se ymmärtää jutun juonen ihan itse. Esimerkiksi jaon opettelussa ja varsinkin jaettujen eläimien pidossa painin pitkään sen asian kanssa, että miten saan sen opetettua niin, että se tietää täysin, mitä siltä tahdon, jonka jälkeen se voi tehdä sen itsevarmasti. Muutaman treenin jälkeen se hoksasi jutun juonen ja alkoi olemaan jaoissa hyvin itsevarma ja sai pidettyä lampaat, vaikka ne kuinka niskuroi. Singlessä sama juttu. Ja vaikka pässeistä tuli loppuajasta jo aavistuksen äkäsiä ja etenkin single-tilanteissa ja ne puski ja jyräsi, niin Flint oli näissä periksiantamaton. Siitä pystyi päättelemään, että jotain oppia oli mennyt perille. :)
Nähtäväksi jää, mitä näistä opeista muistetaan ensi kaudella ja kuinka lujaa tömähdetään takaisin maanpinnalle, mutta se on sen ajan murhe sitten!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti