keskiviikko 27. marraskuuta 2013

And you're gonna hear me roar!

"Eteenpäin on elävän mieli" -Flint

On jälleen se aika vuodesta, kun jätän lukijat kokolailla rauhaan paimennushöpötyksistäni. Siis tämän päivityksen jälkeen. Se on toisaalta erittäin ikävää, mutta toisaalta sitä suo rakkaille paimenille hyvin ansaitun talviloman. Tämä kausi on jälleen ollut hyvin antoisa koko paimennusharrastusta ajatellen, jälleen parempi kuin edellinen, vaikken ikipäivänä kuvitellut sen olevan mahdollista. Ensi kautta ajatellen on toki jälleen tavoitteena parantaa sitä oppimisen kannalta, siinä onkin tavotetta kerrakseen. 
Ihan vasta kauden viimesien treenien aikana sain Flintin ymmärtämään singlen sisäisen kaiun. Siihen kullan arvoiset vinkit tuli nautatreeneistä ja niistä sitten muutaman sovelluskerran lopputuloksena sain aikaan onnistuneet treenit myös semi-klimppiintyvien lampaiden kera. Miten hyvä fiilis! Flint otti jaon välillä jopa liiankin tunteikkaasti, mutta päätin että tämän kauden se saa todella fiilistellä asiaa ja lopputulosta hiotaan sitten ensi kaudella. Hauskaahan tässä on se, että ensi kaudella emme tule tarvitsemaan edes singleä vielä yhtään mihinkään... No, eipä se suurta vääryttä ole varmaan koiralle silti jotain uuttakin opettaa. :) Jaoissa Flint ollut tänä kautena useimmiten varsin loistokas. Ja muutenkin tämä "perusrekku" on mitä mainion duunaripoika ja ikuisesti kiitollisuuden velassa sille olen siitä, että se on minut opettanut paimennuksen saloihin mitä miellyttävimmillä tavoilla. Sanat harvemmin riittää, kun Flinttiä pitäisi kuvailla. Se vain on niin... <3

Niin kimaltavaa, että oksennan kohta itsekin glitteriä. Palataan vielä kauden viimeisimpiin paimennustreeneihin (suorastaan tänne asti kuuluu lukijoiden "wau, miten mielenkiintoista"-kijlahdukset...) Koska emme tunnetusti ole kaavoihin kangistuvaa sakkia, teimme jälleen koirille uusia ja mielenkiintoisia harjoituksia. Nimittäin kadotettiin lampaat metsään ja koiran tehtävä oli hajun perusteella löytää elukat ja sitten omia aivosoluja käyttäen tuoda ne takaisin ja kuitata löytyneeksi. Aloitettiin toki helposti, pienillä "näkölähdöillä" ja kauaa ei tarvinnut koiran kirmata metsään, kun jo huomasi elukat. Hirvittävän hienosti kaikki ymmärsi jutun jujun ja niin tuli kaikki lampaat aina metsästä takaisin. Treenejä vaikeutettiin asteittain ja lopputulemaksi päästiin siihen, että lampaat oli jo melkoisen kaukana metsässä eli tarvittiin koiralta jo runsasta omatoimisuutta lähteä etsimään "ei mitään" metsään. Torrille treeni vaikeutui kieltämättä aavistuksen nopeasti, sillä sen etsintämoodi on muissakin nenänkäyttölajeissa hyvin hidastempoinen. Sitten palattiin takaisinpäin ja tehtiin jälleen helppoja treenejä. Mutta tuolle etsintämoodille me teemme kyllä jotain tässä heti, kun aikataulu antaa myöden. Koska se koskee mitä tahansa etsintäharjoitusta (esim. esineruutu). Hyvän ominaisuuden hitaudesta saa kaivettua, se on nimittäin hyvin tarkka etsiessään hyvin pieniä esineitä. Tässä vaiheessa kuitenkin ehkä aiheellista todeta, että esineruutua ollaan treenattu tasan kaksi kertaa. *tap tap tap* ...






Viime viikonloppuna saatiin nauttia jälleen hyvästä seurasta, kun Sari & Chira, Jaana & Gero sekä Vilja, Olli & Ebba tulivat viihdyttämään meitä agilityn ja paimennuksen parissa. Oli mielettömän hauskat treenit ja hauskaa seuraa! Tätä lisää, kiitos! Saimista näin uudenlaisen puolen: sitä ohjasi ihminen, joka oli ensimmäistä kertaa agilityn parissa. Saimi oli mielettömän vieraanvarainen ja yhtäkkiä sillä meni "autopilot vireenhallinta"-tila päälle. Uskomatonta! Se oli täysin erilainen, anteeksiantavainen, ei laisinkaan kuumuva, helposti ohjautuva jne. Voidaan kai sanoa, että paranee vanhetessaan :) Sydneylläkin meni treenit kivasti. Olen tehnyt sillä maltillisesti (=laiskasti) ja silti se on edennyt hyvään pisteeseen. Mitähän agilityvideoita se katselee mun koulupäivien aikana. Se on hauska vekkuli, tarjoaa paljon asioita, kiroilee mennessään ja juoksee kuin viitapiru. Rheda pääsi myös vieraan ohjaukseen, eikä puolestaan antanut mitään ilmaiseksi. Yritti kiivetä myös lähes kolmen metrin pystyseinää ihan vaan, koska ohjaus ei ollut ihan täsmällinen. Se vasta hauska vekkuli onkin. ;) 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti