Autoreissussa
ulkomailla koirien kanssa
Moni
on varmaan meidän lisäksi ajatellut, että olisipa kiva lähteä koirien kanssa
reissuun, mutta miten se sitten käytännössä onnistuisi. Tästä aiheesta on
varmasti monta monituista juttua jo valmiina, mutta kiitos alati muuttuvien
tuonti- ja vientimääräysten takia, jutut harvemmin pysyvät vuotta kauempaa
ajantasalla. Tämä juttu on ennen kaikkea meille muisteltavaksi, mutta mikäli
tästä on jotain käytännön hyötyä jollekin toiselle, joka on ajatellut koiran/koirien
kanssa reissaavansa eritoten autolla, niin hieno juttu!
Ajankohta
Meidän
reissun ajankohta osui matkustamisen lämpötilojen kannalta osuvaan hetkeen;
helmikuusta kesäkuun alkuun. Helmikuussa Suomessa oli vielä (syystäkin)
talvirengaspakko, kun taas Ruotsista eteenpäin ei nastarenkaita saakaan käyttää
ja auto on tavaraa täynnä jo ilman neljää vaihtorinkulaakin. Kitkarenkaat
olivat siis luonnollinen valinta ennen lähtöä ja tokihan suhteellisen uudet
renkaat lisäävät osaltaan hieman turvallisuuden tunnettakin ;).
Helmikuussa
ei mitään hirmuisia sesonkeja ollut laivoilla, mutta siitä huolimatta
Hollanti-Englanti välinen lauttamatka kannattaa varata ajoissa, koska
sikäläiset viettävät tuon tuosta ”Bank Holiday Weekendejä” eli pidennettyjä
viikonloppuja, joka tarkoittaa sekä ruuhkaa että yllättävää matkustusintoa.
Montako koiraa
matkustaa
Äkkiä
sitä ajattelisi, että kun omalla autolla mennään, niin sehän on sitten ihan
sama montako koiraa siellä mukana on, kunhan niillä on vain tarpeeksi tilaa. Ilman
sen suurempia ennakko-oletuksia otimme siis neljä koiraa mukaamme eli kaikki
ne, jotka osaavat paimentaa ja joista on tulevissa työtehtävissä hyötyä (Flint,
Torri, Kari ja Mosse). Suomeen parhaisiin hoitopaikkoihin jäivät sheltit
(Riitta ja Tempo), jotka olisivat joutuneet suurimman osan perilläolosta vain
kököttämään hyödyttöminä kenneleissä (vrt. saivat jäädä kotosuomeen
valloittamaan sänkyjä ja sohvia) sekä nuoret bortsut (Inari ja Steffe), jotka
eivät niin ikään olisi vielä olleet hyödyksi työtehtävissä.
Neljä
koiraa oli helppo, sopiva sekä vahingossa myös maksimimäärä. Suomi-Ruotsi –välille
voi virallisesti merkitä matkustamaan 5 koiraa, joten tämä oli peace of cake.
Seuraava lautta osui reitillämme Tanska-Saksa –välille, johon matkaa varatessa
näyttää siltä, että voisi valita vaikka yhdeksän koiraa, mutta todellisuudessa
kun koetat tehdä varauksen useammalle kuin neljälle, herjaa se seuraavalla
sivulla, että ”laivaoperaattori ei tällä hetkellä salli valitsemaasi koirien
määrää”. Siispä neljä oli hyvä luku siihenkin.
Seuraavan
kerran koiramäärä valitaan välille Hollanti-Englanti ja kuten edellisessäkin,
myös tässä voi ensin lisätä koiria aina kaiketi kahdeksaan saakka, mutta
seuraavalla sivulla sinulle taas ystävällisesti kerrotaan, että ethän sinä nyt
härregyyd voi kahdeksan koiran kanssa matkustaa. Neljä oli maksimi siihenkin /
autokunta.
Jos
matkustat useamman kuin neljän koiran kanssa noita välejä ja matkustajia sattuu
olemaan kaksi, niin tällöin yksinkertaisesti toinen matkustaa jalkamatkustajana
(maksimi muistaakseni siihenkin on neljä) ja toinen autolla, jolloin koiria
saakin mukaan jo virallisesti kahdeksan.
Mutta
välikommenttina sanottakoot, että varsinaisesti koiramäärästä ei olla missään
järin kiinnostuneita.
Reittivalinta
Meidän
reittivalintamme oli siis Turku-Tukholma, ajettiin Ruotsin läpi suuntana
Etelä-Ruotsi, josta mentiin Juutinrauman sillan kautta Tanskaan. Tanskan läpi
Rödbyyn, josta lautalla Saksan Puttgardeniin. Sitten jälleen pitkä ajomatka
Saksan läpi Hollantiin ja Hollannissa tähdättiin satamakaupunki Hook of
Hollandiin (Hoek van Holland). Siitä lautalla Englannin Harwichiin ja jälleen
ajotaival Walesin rajalle, Nestoniin. Osaan siis kertoa vain tästä reitistä, en
tiedä yhtään mitään matkustamisesta Ranskasta Englantiin esim. ”Le Shuttlella”
(junatunneli). Tuo reitti oli erittäin pikaisesti laskettuna taloudellisin ja
helpoin. Englantiin pääsee myös mm. Amsterdamista ja varmasti myös Ranskasta
jostain satamasta. Tähän reittiin sisältyi ajoa sen verran runsaasti
erilaisissa tienkäyttökulttuureissa, että ko. reissuun ei kannata lähteä kuskin
roolissa, jos a) ei jollain kierolla tavalla tykkää ajamisesta tai b) ei
uskalla ajaa kunnolla edes kotimaassa.
Pahimpien/hurjimpien
ajokulttuurien top3 tällä matkalla on:
1)
Englanti
2)
Saksa
3)
Hollanti tai Etelä-Ruotsi (Skånen alue) alkavaan ruuhka-aikaan.
Tanska
on todella rento maa ajella sekä Ruotsi ja tietenkin tuttu ja turvallinen(?)
Suomi, mutta jälkimmäistä ei lasketa, koska kaikki mihin tottuu, tuntuu tutulta.
Englannissa ei suinkaan vaikein
asia ollut oppia vasemmanpuoleista liikennettä (se oli itseasiassa
huomattavasti helpompaa kuin osasin edes kuvitella) ja siihen tottui todella
nopeasti. Englannissa vaikein asia oli valita isoissa liikenneympyröissä perhana
soikoon oikea kaista tarpeeksi ajoissa ja tottua aavistuksen kiireiseen, mutta
taas jossain asioissa toisia yllättävissä tilanteissa huomioivaan ajotyyliin. Esim.
ihan normaaleilla tiellä saateltiin päästellä helposti 80km/h (Suomessa
rajoitus olisi 60) ja siitä aavistuksen isommilla noin 100km/h (Suomessa
rajoitus olisi 70-80). Ja mikäli autoja tuli paljon perässä ja joku odotteli
vuoroaan risteyksessä, saattoi joku ihan yhtäkkiä vain päästää risteyksessä
odottavan eteensä. Näin opittiin turvavälin merkitys käytännössä.
Moottoriteille liittymisissä piti pitää puolensa ja ottaa se oma välinsä mihin
mennä. Englantilaiset myös alkaessaan ohittamaan, menevät todella pieniin
väleihin. Jos Suomenssa menisit sellaiseen väliin, niin kyllä räpsyisi pitkät
valot taustapeilissä torven säestämänä pitkään. Suomalaisella autolla
vääränpuoleisessa liikenteessä ohittaminen oli melkoista niskajumppaa. Vänkärin
puolen peili ei näytä nimeksikään niin hyvin kuin kuskin, joten nähdessään
kattavan kuvan mahdollisista vieressä ajajista, piti liikennettä seurata
välillä myös sivuoven ikkunan kautta. Helpommalla pääsi, kun ajaessa jatkuvasti
piti taustapeilin kautta silmällä takaatulevia ja näin ollen sai osviittaa
mahdollisesta välistä, mihin voi sulloutua. Siellä myöskin ruuhka-aika
tarkoittaa oikeasti ruuhka-aikaa. Se on sellainen aika, kun mikään ei liikuu
mihinkään ja 3-kaistainen moottoritie vain seisoo täynnä autoja. Ruuhka-aikaan
ei kannata mennä oikeastaan mihinkään, jos sen vain voi välttää. Me kerran
kokeiltiin tuota ruuhkaa ja saatiin yhdeksän kilometrin matkaan motarilla
kulumaan puolitoista tuntia, että niin. Se on ruuhka.
Silloin,
kun liikenne kulkee, niin kyllä se sitten kulkee. Sitä edesauttaa 3-5 –kaistaiset
motarit ja suuret nopeudet. Nopeusrajoitukset ilmoitetaan toki maileina
tunnissa (MPH), ei km/h. Huomaat sen viimeistään siinä vaiheessa, kun kaikki
maailman rekat ja kuorma-autotkin ohittelevat sinua ;).
Saksassa on kiireinen
ajotyyli niinikään. Siellä melkein jokaisella tienkäyttäjällä on sen 130km/h
mittarissa ja sitten on ne bemarit, joita pitää ulkoiluttaa väh. 160km/h
nopeudella... Kolmikaistaiset tiet ovat onnemme sielläkin ja näin ollen
jokainen saa oikeastaan ajaa sillä nopeudella, kun haluaa. Tässä vaiheessa
mainittakoon, että ne ketkä luulee minun ajavan kovaa, niin minä olen näissä
maissa oikeastaan sunnuntaiköröttelijä. ;) Oma mittari hillui aikalailla 115km/h:n
tuntumassa koko matkan, koska miksi sitä tuollaista paljon ajettua pakua enää
huudattamaan suotta, kun vähemmälläkin pääsee.
Hollannissa on aikalailla
samanlaista kuin Saksassa ajaminen, ei mitään sen kummosempaa. Mielestäni
aavistuksen vähemmän näitä bemarilesottajia kuin Saksassa. Tai sitten se tuntui
vain siltä, kun oli pienempi maa.
Meidän
auto kun kulkee dieselillä, niin tuli myös todettua, että se on Englannissa
kallista. Halvinta se oli tällä välillä Hollannissa, joten sieltä otettiin
menomatkalla sitten tankki täyteen (onneksi).
Mitä mukaan matkalle
Kun
matkustaa koirien kanssa, ne tarvitsevat jokainen LEMMIKKIELÄINPASSIN ja siihen
merkityn voimassaolevan RABIESROKOTTEEN sekä toimivan MIKROSIRUN ja passiin
merkityn MIKROSIRUNUMERON. Siitä on hyvä lähteä ja sillä pääsee jo suht.
pitkälle. Kun matka käy Ruotsin läpi, tarvitsee koirat myös
ekinokokkoosikäsittelyn nimenomaan Ruotsissa, joka merkitään passiin. Malmössä
on esimerkiksi Evidensia, joka ottaa vastaan drop-in periaatteella eli sinne
vain mennään ilman ajanvarausta. Me emme uskaltaneet sen varaan laskea, joten
käytimme meidän vakioeläinlääkäriasemaa. Meillä on tapana ostaa itse
ekinokokkoosilääkkeet valmiiksi, niin ei tarvitse sitten murehtia niiden
saatavuudesta paikanpäällä, saati paikallisten apteekkien aukioloista yms.
asioista. Kun koirat on käsitelty, on tämän jälkeen 5 vuorokauden sisällä
oltava kohdemaassa.
Mikäli
mukana matkustaa pentu, on huomattava, että rabiesrokote voidaan antaa vasta 12
viikon ikäisenä ja varoaika on sen jälkeen 21 vuorokautta (3 viikkoa).
Käytännössä siis alle 15 viikkoinen pentu ei voi matkustaa. Tämä lukee myös
Stena Linen sivuilla, joka siis liikennöi Hollanti-Englanti –väliä, että alle
15-viikkoinen pentu ei voi matkustaa heidän laivassaan. Sivuilla lukee myös
jostain syystä, että matkustavilla koirilla tulisi olla tehtynä rabieksen
vasta-ainetesti, mutta tämä on ilmeisesti vanhaa tietoa, sillä ei meidän
koirilla ainakaan ollut ja ei sen perään kyseltykään. Koirien muistilista on
siis suhteellisen lyhyt onnistuneen matkan takaamiseksi. Oletan, ettei
vesikuppeja, vettä yms. asioita tarvitse lähteä erikseen luettelemaan ;).
Itselle
onnistuneen matkan takaamiseksi on hyvä olla ihan ehta navigaattori, joka osaa
opastaa myös ulkomailla. Tämän lisäksi jonkinlainen liittymä, jolla pääsee
nettiin ulkomailla ilman jättisuuria laskuja (esim. prepaid). Oma passi pitää
olla aina mukana kaikkialla, sillä passeja tarkastetaan tuon tuosta joskus
ahkerammin, joskus laiskemmin, mutta mukana sen pitää olla. Eurooppalainen sairausvakuutuskortti on hyvä olla myös kaiken varalta perstaskussa.
Kun
autolla mennään, on hyvä olla mukana myös autonvoiteluvälineitä eli öljyä,
tuulinlasinpesuainetta ynnä muita litkuja. Fiksua olisi mukana olla myös
varakanisterillinen polttoainetta sekä matkasammutin. Nykyään ei taida Green Card
olla enää niin tarpeellinen mukana, mutta eipä se yksi A4-arkki siellä auton
hansikaslokerossa paljoa paina varmuuden välttämiseksi. Mikäli matkustat
autolla, joka ei ole omissa nimissäsi, varaa mukaan myös A4:nen aiheesta, että
auton omistaja on antanut sinulle oikeuden ajaa ko. autolla ulkomailla. Oma
ajokortti tottakai myös mukaan sekä auton rekkarit.
Huomioitavaa
on myös, että esim. Tanskassa on suhteellisen harvoin huoltoasemia motarin
varrella siinä missä esim. Saksassa niitä on jatkuvasti eli Tanskaan mentäessä
kannattaa olla tankissa löpöä enemmän kuin ”riittää tämä seuraavalle asemalle”.
Tullitarkastukset ja
tietullit
Ensimmäinen
tarkastus on tietenkin heti Suomessa laivaan mentäessä, mutta silloin ei olla
yleensä kiinnostuttu kuin hädintuskin kuskin passista.
Seuraava
mahdollinen tarkastus tulee Juutinrauman sillan luona. Mennessä meiltä ei
kyselty mitään, mutta takaisin tullessa maksun jälkeen oli passin tarkastus ja
kun pakettiautolla kuljettiin, kysyi tarkastaja, että mitä meillä on takana.
Kun vastasimme ”dogs”, ei tarkastajaa kiinnostanut kysellä mitään lisää. Sitten
alkoikin ajatusleikki siitä, että millainen ilme olisi tullutkaan, jos olisimme
vastanneet ”drugs”. ;)
Juutinrauman
sillan ylitys maksoi pakettiautolta n. 50e / kerta. (Tarkempia hintajuttuja alempana).
Seuraavan
kerran laivaan astellaan siis Tanskan Rødbystä, mutta siinä kohtaa ei ketään
kiinnostanut kenenkään passit kummassakaan päässä. Paluumatkalla ihmisten
passit tarkastettiin Tanskaan saapuessa.
Sitten
ajella köröteltiin Saksan läpi Hollantiin ja Gmaps näytti meille, että
varsinaisella reitillämme olisi paljon tietöitä, joten päätettiin valita hieman
rauhallisempi reitti pohjoisemman kautta. Saksan ja Hollannin raja oli hyvin
huomaamaton, mutta taisi siinä kyltissä kuitenkin jotain ”Tervetuloa Hollantiin”
–kaltaista lukea. Oltiinkohan ehditty viitisen minuuttia ajamaan rajan tuolla
puolen, kun meidän edessä menee musta henkilöauto, jonka takaikkunassa lukee
teksti ”Police / follow”. No ei siinä muu auttanut kuin seurata ja poliisit
halusivat meidän pysähtyvän seuraavan liittymän jälkeen. He kysyivät ajokorttia
sekä halusivat tietää meidän päämäärän ja syyn sille. Samalla he sitten
kurkistelivat ikkunasta auton takaosaan, mutta se ratsia jäi sitten siihen.
Hook
of Hollandista laivaan pääsi jo hyvissä ajoin eli check in alkoi ainakin
puolitoista tuntia ennen laivan lähtöä. Se oli ensimmäinen kerta, kun meidän
koirista oltiin oikeasti kiinnostuneita. Koirista kirjoitettiin tarkasti ylös
niiden tiedot passista yms. ja jokaiselta tarkastettiin mikrosirut ja
verrattiin passiin sekä todellakin tarkastettiin, että kaikki tarvittava on
kirjattu ylös. Kukaan ei kuitenkaan lopunviimeksi tarkastanut, piilotellaanko
autossa lisää koiria, mutta tämä oli tarkoin tullitarkastus tähänastisista.
Veikkaan silläkin olevan osuutta asiaan, että meidän perässä ei sillä hetkellä
jonottanut autoja ja olimme ensimmäisten joukossa check in:ssä, joten aikaakin
tälle tarkastukselle oli. Meidän passit tarkastettiin kahdesti ennen
laivaanmenoa. Englannissa jonotettiin jälleen passintarkastukseen. Siellä
virkailijat olivat kiinnostuneita, miksi olemme Englannissa, kauanko olemme,
missä olemme ja ollaanko töissä vai turisteina.
Tämän
viimeinen etappi kohti Nestonia alkoi ja yksi tietulli oli myös tällä matkalla,
Tollissa. Läpimeno maksoi päiväaikaan £7,50 ja yöaikaan £3,50.
Paluumatkalla
koirien passeista ei oltu kiinnostuneita Harwichin satamassa, mutta isommille
autoille tehtiin kuitenkin näennäinen tarkastus, jossa pyydettiin avaamaan
peräluukku. Se meni kuitenkin tullivirkailijoiden lässytykseksi, kun
peräluukusta paljastui rapsutettavia koiria. :) Ihmisten passit tarkastettiin
sekä laivaan astuessa että laivasta maihinnoustessa.
Takaisin
tullessa ajoimme Hollanti-Saksa –välin ihan normaalia reittiä ja tällä kertaa
emme edes huomanneet, milloin olinpaikka vaihtui näiden kahden maan välillä.
Missä koirat
matkustaa
Suomi-Ruotsi
–välin koirat matkustavat hytissä ihmisten kanssa.
Tanska-Saksa
etappi kestää muutenkin vain 45 minuuttia, joten koirat matkustavat autossa (ei
muuta vaihtoehtoa). Sitä en sitten tiedä, missä jalkamatkustajien koirat
matkustaisivat tuon välin.
Hollanti-Englanti
etapilla saa itse valita, matkusvatko koirat autossa vai laivan omissa
kenneltiloissa. Jalkamatkustajien koirat menevät tietenkin automaattisesti
kenneltiloihin ja ruuhkaisuudesta riippuen menevät joko samaan tai omiin
kenneleihinsä. Meidän valinta oli koirille tuttu ja turvallinen auto, jossa ne
muutenkin tykkäävät olla ja viettävät paljon aikaa, kun tienpäällä usein
mennään. Ja etenkin kun paluumatkalla oli mahdollisuus nämä kenneltilat nähdä,
niin valinta oli mennen tullen aivan oikea. Ensinnäkin kenneltiloissa haisi
hiukan viemärille (ei se varmaan koiria haittaa), toisekseen koirien häkit
eivät olleet suuret (niillä on autossakin huomattavasti enemmän tilaa) ja mikä
hienointa, siellä on myös muita koiria, jotka louskuttavat ja räksyttävät
jokaisessa hetkessä. Ja koska koiria saa mennä kenneltiloihin morjestamaan
milloin haluaa, ei siellä koirilla ole kunnolla rauhaa edes nukkua koko matkaa,
kun vertaa autokannella majaileviin koiriin, jossa ei ole minkäänlaista liikettä
koko matkan aikana. Matka kestää yöaikaan 9h30min ja päiväsaikaan 7h. Tuon
yöajankin koirat pystyvät pidättelemään hyvin, kun ne käytetään ihan viimeisenä
ennen laivaannousua tarpeillaan ja Harwichiin saapuessa pysähdytään heti
ensimmäiselle ”Services”-kyltille, joka tulee pian Harwichista lähdön jälkeen
aika yllättäen. Ja kun koirille jättää paljon vettä ja ikkunat auki, niin
matkustaminen sujuu vallan hyvissä olosuhteissa. Ja yömenolla oli myös
mahdollisuus käydä katsomassa koiria kesken matkan, kun sopi siitä vain
henkilökunnan kanssa.
Muuten
ko. laiva oli hyvin koiravapaata aluetta. Se oli hyvin tarkkaa, koska koiran
sai mennä kennelistä hakemaan ja se piti saattajan kanssa viedä autokannelle
(jos siis oli valinnut automatkustajana kennelin). Muuten sinut hätistettiin
viemään koirat takaisin kenneliin.
Meidän
pakussa neljä koiraa matkustaa kätevästi niin, että kaksi on koko peräosan
täyttävässä häkissä ja kaksi on sen häkin päällä. Jossain on ollut juttua
siitä, että saako koira matkustaa ns. vapaana autossa, mutta tälläkin reissulla
meidän autoon katsottiin niin tullivirkailijoiden kuin poliisienkin toimesta,
joten jos se olisi überkiellettyä, niin kai siitä sanomista ja sakot olisi
tullut. Näin ollen koirien tila on maksimoitu autossa ja mukaan mahtuu vielä
matkatavaratkin.
Kauanko taival kestää
Matkan
kesto riippuu ensinnäkin hieman kuskista, taukojen tiheydestä ja pituudesta,
muun liikenteen toimivuudesta sekä laivamatkojen sopivuudesta muihin
aikatauluihin. Meidän menomatka kesti suhteellisen kauan, lähdimme torstaina
aamulaivalla Suomesta ja saavuimme Ruotsiin iltaseitsemältä. Päätimme mennä
tuttavillemme yöksi ja seuraavana päivänä käyttää koirat ekinokäsittelyssä ja
jatkaa sen jälkeen matkaa. Siispä perjantaina päästiin oikeasti ajotaipaleelle
ja iltaseitsemän tienoihin lähti meidän laiva Tanskasta Saksaan. Saksasta
etsittiin jonkinsortin muonapaikka ja sen jälkeen sopiva huoltsikka
nukkumiseen. Lauantaina jatkettiin reissaamista Hollantiin ja jälleen illan
tullen etsimme sopivan nukkumapaikan. Laivamme Englantiin lähti vasta sunnuntai-iltana,
joten kiirettä ei tarvinnut matkan taittamiseen pitää. Hollanissahan autossa
nukkuminen on kielletty muilta kuin rekkakuskeilta, mutta me otimme tässä
kohtaa tietoisen riskin ja soluttauduimme sinne rekkaparkkiin pakun mentävään
aukkoon unille. Sunnuntaiaamuna taitettiin lopputaival satamaan ja päätettiin
nauttia kiireettömästä päivästä Hollannissa. Laiva Harwichiin lähti
siis sunnuntai-iltana ja perille päästiin maanantaiaamuna. Laiva lipui taipaleensa
yöaikaan yhdeksässä ja puolessa tunnissa.
Ajomatka lopulliseen päämäärään kesti kuutisen tuntia eli matkan kokonaiskesto
oli viisi päivää.
Paluumatka
päätettiin taittaa vähän rivakammin, tosin meidän väliaikainen määränpää oli
Ruotsissa, missä hoidettiin muutama päivä tuttaviemme maatilaa heidän
lomaillessa.
Meidän
laiva Harwichista lähti sunnuntaina klo 10 eli tähtäsimme satamaan noin
kahdeksaksi. Päätettiin kuitenkin lähteä ajamaan Nestonista jo ennen
nukkumaanmenoa, koska nukkumistunteja olisi jäänyt vain sen pari, joten
katsottiin paremmaksi lähteä ennen silmien ummistamista ja ummistaa niitä sitten
vasta lähempänä satamaa. Näin tehtiin ja puoliltaöin lähdettiin ajamaan. Näin
vältettiin myös 100%:sesti kaikki ruuhkat sekä muutenkin tientäyteinen
liikenne. Silmät meinasivat kyllä matkalla lupsua tuon tuosta, vaikka energiajuomaa
tuli vedettyä myös naamariin kiitettävää tahtia ja noin tunti ennen satamaa
piti pysähtyä huoltsikalle vetämään tirsat. Onneksi siihen oli hyvin aikaa ja
matka saattoi jatkua sitten uusilla silmillä kohti lähtöselvitystä. Lauttamatka
Hollantiin kesti 7 tuntia eli saavuttiin klo 18 paikallista aikaa Hook of
H:tiin. Navigaattori näytti saapumisajaksi Puttgardeniin noin 01:30, mutta
pysähdykset huomioiden varattiin laiva vasta 02:30, joka oli oikein
nappivalinta. Lipunvarauksen yhteydessä käy kuitenkin ilmi, että lipulla pääsee
joka tapauksessa ihan mihin tahansa laivaan tuolla välillä seuraavan
vuorokauden eli vaikka myöhästyisi, niin eipä se mitään haittaisi, kun
seuraavaan laivaan pääsee kuitenkin. Tanskaan saavuttiin 3:15 ja siitä sitten
untenmaille. Tukholman tietämille saavuttiin maanantaina klo 20 tienoilla eli
tuon välin voi halutessaan taittaa vaikka kahdessa päivässä ja siitä, jos
olisimme tulleet suoraan Suomeen niin olisi tullut se kolmas päivä. Me
pidettiin taukoja aina silloin kun tuntui sopivalta jaloitella koiria ja toki
myös itseämme. Yleensä nämä tauot yhdistettiin myös auton tankkaamiseen sekä
eväiden hankkimiseen.
Reissun kustannukset
Tämä
osio on erittäin riippuvainen siitä, millaisella autolla matkustaa, onko
peräkoukussa jotain kiinni, montako koiraa ja ihmistä matkustaa, haluaako hytin
laivassa, kuinka taloudellisesti ajaa, yöpyykö matkalla hotellissa/motellissa...jne.
Nämä kustannukset ovat karkeasti kerrottuja ja perustuvat meidän kokoonpanoon
(2 ihmistä, pakettiauto (joka menee kuitenkin henkilöauton mittoihin usealla
laivalla) ja neljä koiraa).
Suomi-Ruotsi
Viking Linellä menolippu noin 120e (sis. hytti)
Koirien
ekinokokkikäsittely (riippuu varmasti myös ell.asemasta) noin 20e/koira,
lääkkeet noin 10e/koira (, joka painaa 10-20kg) eli meidän case 120e
Juutinrauman
siltamaksu noin 50e
Tanska-Saksa
menolippu noin 100e (laivamatkan voi välttää myös ajamalla Tanskaa vähän
ylemmäksi, mutta lopunviimen se on lompakolle +-0).
Hollanti-Englanti
menolippu noin 300e (hytti kuuluu yömatkalla hintaan).
Tollin
tietulli meno noin 10e
Auton
tankkaaminen (jokainen osaa laskea oman autonsa keskikulutuksen mukaan
todellisemman summan), mutta kannattaa varautua 1,3-1,6 euron litrahintaan
(HUOM! Diesel!). Karkeasti: 250e
Meno
yhteensä: 950e
Tollin
tietulli paluu noin 5e
Eng-Hol
paluulippu noin 280e (hytti ei kuulu hintaan, mutta hytin voi varata laivasta,
halvin vaihtoehto 30e)
Saksa-Tanska
paluulippu noin 100e
Juutinrauman
siltamaksu noin 50e
Ekinokäsittely
(noin 20e/koira, lääkkeet noin 10e/koira (10-20kg)
Ruotsi-Suomi
paluulippu noin 120e (sis. hytti)
Dieselit
karkeasti: 250e
Paluu
yhteensä: 925e
Koko
reissu karkeasti yhteensä: 1875 euroa
Ja
tässä ei ollut yhtäkään yötä hotellissa (kaikki matkalla nukutut yöt nukuttiin
autossa ja Ruotsissa tuttavien luona), eikä ruokailuita, joita voi varata esim.
laivamatkalle noin 30e/hlö.
Ennen
reissuamme, kun reittejä mietittiin, kysyin myös Finnlinesilta tällaisen
konkkaronkan hintaa väille Suomi-Saksa (olisiko ollut Helsinki-Travemünde) ja
se olisi ollut noin 1300e (siis pelkkä meno), joten päätettiin ottaa ajamisen
vaiva ja näin ollen säästää pennosia aikalailla.
Koirien
ulkoilutuspaikat
Monien
huoltoasemien yhteydessä voi vaivatta käyttää koirat jalottelemassa ja
tekemässä tarpeensa. Ihan ehdottomasti kannattaa käyttää hyödyksi Hoek van
Hollandin sataman vieressä oleva ”koirapuistoalue”, joka siis ei ole mallia
suomalainen 10m x 10m aidattu koirapuisto, vaan aitaamaton alue, jossa menee
reittejä jos jonkinlaisia ja koirat saavat olla vapaana. Puistoalue jatkuu myös
yhden autotien toiselle puolelle (, mistä niitä reittejä sitten paljastuikin),
mutta pikkuisen jalottelupyrähdyksen voi tehdä myös puiston ensimmäisessä
osassa. Auton kun jättää sataman parkkiin ja kävelee tien yli metsää kohti,
niin on perillä, helppoa! Toki se oli aika suosittu ulkoilutusalue, mutta
pääsääntöisesti koirat ovat omistajiensa hallinnassa tuollaisissa maissa, jossa
koiria saa ulkoiluttaa vapaana. Meininki eroaa kyllä huomattavasti
suomalaisesta koirien kiinnipitoa koskevasta paskakulttuurista ja otimme siitäkin
asiasta kaiken ilon irti. Esim. Hollannissa ei kukaan edes katsonut, kun siellä
käveli vapaanaolevan koiran kanssa kävelytiellä autotien vieressä. Tietenkin
jätösten siivoaminen missä tahansa paikassa kuuluu oletusarvoihin, joka
osaltaan pitää yllä ”koiramyönteistä” ympäristöä.
Mikäli
ilmaantuu kysyttävää reissun teknisestä puolesta, ota yhteyttä, niin kerromme
mielellämme lisää! :)