Uudet tuulet..

...nyt ainakin näin blogin puolella. Toivottavasti nämä tuulet olisivat vallan myötäiset ja vaikuttaisivat alati pienenevään kirjoitusinspiraatioonkin positiivisesti. Optimistinen toive sinällään, mutta varmasti osittaista plussaa tähän kirjottamishalukkuuteen tuo se, että julkaistut asiat pysyy julkaistuina ja ennen kaikkea postatut kuvat pysyisi paikoillaan. Viiden vuoden vuodattelun jälkeen meni totaalisesti järki nyt, kun kaikki kuvat hävisivät - toivottavasti blogspot on rakenneltu paremmille perustuksille, ettei tapahdu sitä palvelimen kaatumista ;)
Pitkän aikaa myös puntaroin, että siirtääkkö vanhat blogitekstit tänne vai ei. Kuten penaalin terävimmät kynät jo varmasti hoksasivatkin - en siirtänyt. Ne jää sinne edelliseen blogiin (treeniblogi) ja siinä vaiheessa, kun bittiavaruus vetää blogiani puoleensa, saapi vanhatkin stoorit lähteä sen mukana.

Nyt tämän hervottoman ja kaikinpuolin järkiköyhän alustuksen jälkeen voisi vaikka alkaa tyypilliseen tapaan kertaamaan rästissä olleita päivityksiä. Suurpiirteisyys on ystäväni.

Eräänä heinäkuisena torstaina pakattiin Saijan kanssa itsemme lisäksi 4 shetlannineläintä sekä sorsan perseellinen matkatavaraa ja otettiin suunnaksi Helsingin satama päämääränämme Eestilandia. Tässä vaiheessa on varmaan ihan hyvä tarkentaa, että sorsalla tarkoitan armasta pientä hopeanuoltani, Opel Corsaa. Matkan vastoinkäymiset alkoivatkin heti ensimmäisestä check-in:stä, mutta loppujen lopuksi ja muutamien lisäjekkujen jälkeen saimme oikaista itsemme virolaisen hostellin sängylle ehjinä sekä elossa. ;)
Perjantai meni ympäristöön tutustuessa sekä shoppaillessa, kun taas lauantaina ja sunnuntaina suuntasimme sorsan nokan kohti näyttelypaikkaa. Lauantain saldo: Tom - ERI2 SERT PU2, Leija - ERI2 PN3. Sunnuntain saldo: Tom - EH, Leija - ERI1 SERT PN3 ja koska Leijasta tuli pian reissumme jälkeen myös Suomen muotovalio, pääsi Viron sertikin käyttöön ja näin ollen Leija on nykyään FI & EE MVA, onnea Peltsuille! 
Sunnuntain ja maanantain välisenä aamuyönä, noin klo. 05:00 rojahdin reissusta rähjääntyneenä omaan punkkaan taltuttamaan kerättyjä univelkoja. Oli mukava reissu!

Reissuväki kävi koettamassa, miltä merivesi tuntui. :) Kuvassa Leija, Zorro, Tom ja Koru

. Kuva: Saija

 Muutaman hetken jälkeen, mutta edelleen heinäkuussa pakkasimme Sannan ja Virpin kanssa itsemme, 5 bordercollieta ja tarpeeksi tavaraa tilaihme-farmari-Skodaan ja otimme päämääräksi Juvan. Siellä oli vuorossa paimennusstartteja kaksi lauantaina ja kaksi sunnuntaina. Juttujen taso oli erinomaisen asiallista ja koetteli toden totta naurulihaksia jälleen! ;) Tulostaso on vaihtelevan monipuolista, Flint sai kaikki radat läpi sijoituksilla 3., 2., 1. ja 7. Gere sai kolme rataa läpi ja sijoittui vain ensimmäisessä toiseksi. Sannan Säm paransi jokaista starttiaan kuin sika juoksua. Kolmesta ensimmäisestä disk, mutta koko ajan päästiin asteittain pidemmälle. Viimeinen rata saatiin läpi ja lampaat vielä häkkiin 9/10 pisteen arvoisesti. :) Sydän. 
Sunnuntai-iltana oltiin takaisin alkuperäisessä lähtöpisteessä ja itse ampaisin pikapakkauksen säveltämänä PHKP:n leirille Tempon ja Rhedan kanssa ohjaajaksi. Kerrankin olin saanut aikaan pakkauksen, että vaatteet riitti, mutta mukana ei ollut ylimääräistä. Simple. Pakkaan tästä lähtien aina viikon varustuksen viimeisen vartin aikana ennen lähtöä! Tosin se ei ehkä tee hyvää verenpainelukemille...?
Leirillä meni arkipäivät ma-pe ja siitä lauantaina sitten reippaasti ja hyvin(?!) nukutun yön jälkeen piirinmestaruuskisoihin töihin ja starttaamaan. Niistä ei jäänyt jälkipolville kerrottavaksi tulostasoisesti muita kuin synkkiä asioita. Gitte-muori kylläkin yllätti ja ansaitsi SERT-H:n uusinnan siivittämänä, joten joudun perumaan puoliksi puheeni eläköitymisestä, koska sillä oli ennestään jo yksi hyppyserti. Näin ollen se starttaa lämpimikseen vielä muutamalla hyppyradalla. Shame on me again.

Skodan perään mahtuu ;) Flint, Martti, Torri, Säm ja Gere. Kuva: Sannan iPhone

Saan siirtyä sentään jo elokuulle päivityksessäni. Toisena vkonloppuna viihdyimme Juupajoen paimennuskisoissa Jatalla. Yhteensä kaksi starttia, joista Flint voitti kummatkin. Paino sanalla Flint, koska itsehän vaan yritin sabotoida sen suoritusta parhain mahdollisin keinoin, mutta onneksi Flint tietää. Julkinen anteeksipyyntö kuitenkin koira-rakkaalleni, kun sitä paiskattu näin surkealla ohjaajalla. Mä yritän oppia! 

Viime viikonloppuna kutsui taas agilitykisat Tampereella, sieltä saatiin metrikaupalla hyllytilaa niitä edelleen odotettuja pokaaleita varten. Hypärillä Tempo sai nollan, joka riitti kolmanneksi. Giten nolla riitti sinne kympin tuntumaan. Jäi taas neideiltä sertit saamatta.. Ja meno näytti kieltämättä siltä, että taitaa jäädä jatkossakin......