Kiva ja kiitos Cheek tästä biisistä, joka soi radiosta yötä päivää ja näin ollen myös päässä yötä päivää. Jotenkin ne timantit vaan tahtoo yhdistää noihin omiin karvanaamoihin, vaikkei ne ikuisesti tässä fyysisesti läsnä valitettavasti olekaan, mutta muistoissa aina. Tarkoitus ei ollut kuitenkaan tehdä mitään nyyhkytarinaa tästä - tuli vaan mieleen.
Tässä nähtiin taas tämä mun "kirjoitan blogiin ahkerasti" -lupaus. Heti, kun arkeen sujahti perusmössön lisäksi vähän jotain muuta, kuten esim. muutto tänne "Valon kaupunkiin", jäi blogi rannalle ruikuttamaan. Vaikkei muutto olekaan vielä tyystin taputeltu, niin saattaa jo sanoa, että voitolla ollaan. Henkilökohtaisia erävoittoja olen tässä ottanut useamman peräjälkeen, kun Längelmäki-Jyväskylä-Längelmäki-Jyväskylä-Längelmäki-Jyväskylä -väliä vedin muutamaan kertaan eestaas. Nyt se varmaan luonnistuisi jo silmät kii ja peruutusvaihteella, unohtamatta niitä ihania kameroita, joita matkalle on myös muistettu sijoittaa noin kymmenkunta. Muutama tarjoutui jo ennen asunnon varmistumista muuttoavuksi (iso kiitos siitä!), mutta en ketään tähän juttuun värvännyt. Ja veikkaan, että vapaaehtoiset olisivat hiipineet vähin äänin pois, kun olisin ilmoittanut, että kuorma on Jkl:ssä aina noin klo 22-00 välisenä aikana. Sainpahan itse hyväksiluettua pari puntilla käyntiä ;)
Olemme kuitenkin tykänneet rekkujen kanssa täällä asustaa. Metsä on lähellä, on eri pituisia vaihtoehtoja, ei tarvitse itse tallata ja ylläpitää polkuja.. Mutta ihmiset on toki miinuspuoli. Ei siis muuten, mutta eksyvät samoille huudeille lenkkeilemään mun kanssa - siihen ei meinaa maalainen tottua. :) Mutta pelastus on siinäkin, että mitä syvemmälle metsään menee, sen vähemmän on vastaantulijoita.
Viimeksi tänään eräs humalainen mieshenkilö jostain lähitalosta jäi kohdalleni änkyttämään ja päästämään viinalla höystettyjä sanoja peräkkäin ulos suusta typerässä järjestyksessä, kun olin lähdössä karvalasteni kanssa lenkille. Jonkin sortin itsehillinnän siemen on alkanut tekemään juurakkoa sisuksiini, koska toteamalla vain hiljaa itsekseni "älä provosoidu, ole tilanteen yläpuolella" sain tilanteen hoidettua win-win kaupoilla. Känniääliö hoippui paikalta pois luullen, että sanavalinnat osuivat täysin nappiin ja minä talsin toiseen suuntaan ilman suuttumista, huutamista (tai edes peräänhuutelua, johon usein alennun). Tämä oli kuitenkin sellainen saavutus, että kyllähän siitä nyt blogiin pitää kirjoittaa. ;)
Viime viikonloppuna treffattiin muutaman Päättymätön P-pennun kanssa. Ensin hiukan agilityn merkeissä ja sitten lauantaina paimennuksen merkeissä, kuten asiaan kuuluu. Agilityssä nähtiin huimia suorituksia, hienoja koiria sekä mahtiohjaajia. Pääasia on, että koira tietää, että siihen ollaan aina tyytyväisiä. Siihen on syytä ollakin, itseensä saa sättiä. ;) Olen ylpeä, mitä olette saaneet aikaan pentujenne kanssa!
Lauantaina kaksi viimeistäkin pentua syttyi lampaille, ketkä eivät siis ennen oleet syttyneet eli Mette (P. Puuska), joka oli nähnyt lampaat viimeksi vuosi sitten samoilla treffeillä vasta muutaman kk:n ikäisenä. Sekä Pimu (P. Puuha), jonka syttymistä ollaan tämä kesä toivottu ja odotettu. :) Kumpikin esitti mainioita luontaisia ominaisuuksia, erittäin hienoa tasapainoa, hyvää eläintenkäsittelytaitoa ja muutenkin fiksua asennetta. Unohtamatta muita paikallaolijoita, Pilkettä, Penniä ja Piitä, jotka ovat taipumuksensa jo aiemmin osoittaneet. Pilkkeellä riittää Pilkettä silmäkulmassa paimennuksessakin ;) Pennillä saattiin useiden poispäinajoa vahvistaneiden tehtävien jälkeen tasapaino kaivettua esiin, kunhan siihen saatiin mahdollisuus sekä Pii, joka jaksaa nuoresta iästään huolimatta yrittää koko ajan tehdä, kuten halutaan, kuitenkaan kohdistamatta eläimiin minkäänlaista negatiivista voimaa. Nyt on 8/8 pennuista syttynyt ja palikat vielä kaiken lisäksi oikeassa järjestyksessä pään sisällä. Hienoa!
Lauantaina lähdettiin vielä Annan ja kolmen koiran (Torri, Nasta, Säm) kanssa Kuopioon kohti Sarin täysipalveluita ja siitä sitten aikaisin aamulla vielä puolentoista tunnin rutistukselle kohti Rantasalmea ja paimennuksen Junnumestaruuksia. Säm oli neljäs radan suorittaja ja ottaen huomioon meidän huiman kisatahdin tänä kesänä (= nolla starttia plakkarissa ja viimeisin startti yli vuoden takaa), niin radan läpäisy oli sinällään jo WOW:n arvoinen saavutus. Kaiken kruunasi, kun meidät huudeltiin loppujenlopuksi sijalle kuusi, koirakoita kun oli sen kolmisenkymmentä. Jännä juttu, mitä treenaaminen saakaan aikaan ;) Mahtava fiilis. Sannalle kiitos koiran lainasta!
Torriin kohdistin ehkä turhan suuria odotuksia, vaikkakin avoimin mielin sen kanssa pellolle lompsin. Eipä ladyllekään ole suotta kisakokemusta karttunut tässä menneen kesän aikana ja viime junnumestiksissä se oli todellakin nuori tyttö, joka otti kiltisti ohjaajan avut vastaan. Nyt se oli tyttö, joka tiesi liikaa ja ohjaajan avut olivat täysin toissijaisia koko alkuradan. Suunnat oli käskytyksistä huolimatta neidin mielestä aina se, joka parhaiten tilanteeseen (hänen mielestään) sopi. Kävi mielessä, että tänkö takia me oikeasti treenataan ahkerasti? Että voidaan tulla kokeeseen toteemaan, että "ole sinä ohjaaja-akka hiljaa, kun minä tiedän kuitennii paremmin!" Tulin kuitenkin tulokseen, että kyllä siinä oli joku muu tarkoitus.. nimittäin se, että voidaan treenata vielä kauaskantoisemmin sekä intensiivisemmin. Ja jossainhan se pitää käydä mittaamassa, mitä treenattavaa sitä keksiikään. Saatiin tänäkin vuonna kuitenkin rata läpi ja tyytyväinen saan olla erityisesti meidän viimeseen kuljetusosuuteen ja häkkiin. Sitten, kun neiti ottaa käskyt vastaan, niin eihän meillä sitten ole mitään ongelmaa! Maltillinen walk-on löytyi myös ja tilanne näytti kokolailla ihan hallitulta. En jaksa väittää, että alkupätkä olisi mennyt sen enempää tunteisiin. Torri vaan päätti omaan tyypilliseen tapaansa laittaa törinää pönttöön ja sillä mentiin. Ensi kuussa uudet kujeet, sitä ennen treenaamme vielä vähän lisää nyt hiukan enemmän avatuin silmin. ;)
Tuli taas tarinoitua ihan olan takaa. Nukkumaanmenoaika on jo ohitettu tovi sitten myös.. Kääräisenpä Timanttini kainaloon ja painun pehkuihin. Hyvää yötä! Ja muistakaa kertoa myös omille timanteillenne, että tykkäätte niistä - joka päivä - monta kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti