Ihana pikkumies, kultamussukkani ja söpöliinini, Sergei, löysi itselleen kodin jo tovi sitten. Pikkumies pääsi todella hyvään kotiin, vaikka luopumisen tuska oli kyllä melkoinen! Jäbä otti nimittäin oman paikkansa laumasta heti ja oli niin sopeutuvainen ja reipas koiran alku, ettei toista löydy. Mutta kyllä Sergei (eli Seri) löysi arvoisensa kodin ja sitä toden totta kannatti myös odottaa. :)
Ja sitten toinen kultamussukkani (toisessa sukupolvessa) eli oman lellikkikultamussukkani jälkeläinen, Mini, lähti kuukauden agilityleirin jälkeen takaisin omaan kotiinsa Janitan luo ja oli kyllä haikeuden hetki sekin. Siinä on niin paljon samaa kuin Tempossa ja pisteenä i:n päälle myös me löydettiin tosi hyvä yhteinen sävel treeneihin heti ekasta kerrasta lähtien ja Mini oppi asioita mielettömällä tahdilla! Ja se oli kotioloissakin kuin olisi aina luonani asunut, siis kuin oma koira (paitsi, että omat koirani eivät syö kaukosäätimiä ;D ). Mahtava mimmi! Mutta parasta oli kuulla, että treenit Janitan kanssa sujuu myös hyvin, vaikka en sitä missään kohtaa epäillytkään! :)
Hurjaa tahtia etenevän kevään kunniaksi korkkasin ulkotreenikauden. Käytännössä se siis tarkoittaa minulle sitä, että saan kaivaa Tempon naftaliinista ja rallittaa menemään kaikki talvikauden aikana kertyneet menohalut. Aivan ihanaa! Kaksi treenikertaa takana ja toivottavasti todella monta edessä. Joka talvi valitan siitä, kun en pääse T:n kanssa treenaan ja kisaan, mutta joka kevät totean sen olevan odottamisen väärti. Miksi suotta rikkoa koiransa vain sen takia, että on tullut ajatelleeksi lähinnä itseään? Sääli, että joidenkin se tarvii oppia kantapään kautta. On itselläkin todella hyvä fiilis treenata takuuvarmalla hiekkapohjalla, jossa kultamussukka ei luistele kuin veivata se väkisin erinäisille hallipohjille ja sitten inistä, kun joka toinen viikko on aika osteopaatille rangan suoristukseen. Ulkokauden avajaisten kunniaksi ilmoitinkin muutaman rekun myös kisoihin. Katsotaan, kuka meistä keulii eniten ;)
Sydneynkin kanssa kävin toteamassa yhden hallin soveltumattomuuden sen rallituksille kisoissa. Samainen halli, jossa ei tarvitse Temponkaan kanssa kisailla.. Syd ei ole treenihallissamme liukastellut, joten ajattelin sen olevan kropan hallinnaltaan erityylinen kuin Tempo. Vaan ajattelu ei ole koskaan sopinut minulle ja näin ollen olin väärässä. Syd meni kisoissa hurjannäköisen kuperkeikan, joten jätin leikin sikseen. Onneksi asia näytti pahemmalta, mitä todellisuudessa oli, sillä Sipulille ei tullut kroppaan muistoja kuperkeikasta. Hyvä niin. Keskitytään senkin kanssa kivituhkapohjiin ja tutun treenihallin pohjaan. Jostain syystä kuitenkin ikiblondi Martta kykenee pitämään jäsenensä koossa ja kroppansa yhtenä kappaleena tuossa samaisessa hallissa, vaikka hitaammasta suoritustahdista sitä ei voi syyttää. Eikä sitä ole treenattu eri tavalla kuin muita koiriani. Taas se on näitä sarjassamme "on se jännä" -asioita.
Torri on toipunut mammalomastaan erinomaisesti! Sen olemuksesta ei voisi edes tietää, että se on ollut hetki sitten kahdeksan lapsen yh-äiti. No hiukan tissinahka roikkuu, mutta sekin kiinteytyy päivä päivältä meidän aamuaerobisilla ;) sen "kuntouttamisen" aloitin jo siinä kohtaa, kun pennut sen sallivat ja kyllä se on kannattanut. Se kantaa itsensä edelleen hyvässä ryhdissä, lihasmassaa alkaa jälleen kertyä ja kunto on oikeastaan läpi koko proggiksen pysynyt hyvänä ja nyt on suunta jälleen kohti erittäin hyvää. Karistettavia äitiysgrammoja on noin kolmisensataa, eli ei enää juurikaan. Mikään fattis se ei toki missään kohtaa ole ollut, mutta sellainen sopivasti paksu mammalomalainen ;) sekin on päässyt herättelemään agilitytaipumuksiaan hiljalleen jälleen. Lomailun lomassa se oppi myös tunnarin ja voittajan kaukokäskyjen alkeet. Vielä on matkaa koko voivotteluluokkaan, mutta mikäs kiire tässä - valmiissa maailmassa?
Kuvassa Torri itse pienenä mussukkana...
Löytyykö samaa näköä kuin...
Ei kyllä juurikaan ;) Tosin Naima on kuvassa hiukan nuorempi ja tottahan kuvakulmakin on hiukan toinen kuin Torrin pentukuvassa.
Viime sunnuntaina hain laumaan väliaikaisen lisävahvistuksen. Tällä kertaa vahvistusta sai bortsujengi, kun Kone tuli luokseni jalostuslainaan Elinalta. Siispä suunnitelmat sen astutuksesta aikaistui noin puolella vuodella (toivottavasti saadaan jotain aikaankin) ja tämä tiedoksiantona niille, ketkä ovat Koneen pesueesta olleet kiinnostuneita :) Konsta on alusta asti ollut laumassa kuin kotonaan, kulkee lenkeillä vapaana ja toimii kuin kone. ;) sopeutuvainen ja helppo persoona!
Vaikka kevät pitkällä onkin, niin ei sentään liioitella.. Kuva viime kesältä ;)
Olisikohan tässä taas turistu lämpimikseen toviksi?! Ehkä voisin joskus olla ahkerampi tämän blogini kanssa ja ehkä voisin taas muistaa, ettei kannata puhua paskaa, koska joskus voi joutua syömään sanansa :) siispä en puhu mitään mistään tiivistyvästä päivitystahdista eli tällä mennään, mitä on saatu. Kiitos hei!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti