Siispä suuntasimme Mikkelin maille, jossa kaikille oli tarjottimella 3 starttia. Lauantaina kisasi niin Sydney, Martta, Torri kuin Flintkin. Sunnuntaina vain Tempo.
Sydney ei ollut niin raivotar kuin treeneissä, se oikeastaan helpotti ohjaamista ja ehtimistä huimasti. Kaikkein suurin ylläri tulikin siitä, että lady vetäisi ekalta radalta nollan! Sijalla 2.
Seuraavalla radalla tapahtui pieni rytmihäiriö kepeillä, josta siis femma, muuten taas aika kiva rata pikku homejuustolta! Huimasta tasosta johtuen voitimme tällä vitosella.
Viimeisellä radalla ohjasin parin esteen ohi, joten saldona kybä ja kolmas sija. Sydney on kyllä kelpo kisakaveri - vielä suhteellisen epävarma etenkään omien ratkaisujen tekemisessä, mutta sehän tarkoittaa suomeksi sitä, että kaltaiseni hidas ohjaaja ehtii myös reagoida ;)
Reagoinnista puheenollen, Martta poltteli talven karstansa kaasu pohjassa ja korvat tukossa. Tätä hiukan osasin uumoillakin, sillä ladylla kiehuu herkästi yli pitkän tauon jälkeen. Tästä todisteena nyrkin mentävä palkeenkieli hupparissa... Olin maalihypyn jälkeen ladylle myös maalitauluna ;) En voi sille mitään, oli tulos mikä tahansa, niin Martan kanssa meno on aina niin hauskaa, että radalla pitää parhaimmillaan ja pahimmillaan taistella sen kanssa, ettei vaan repeä nauramaan. Pikku blondi! :)
Bortsuenergiaa Torrin tapaan, ekalla radalla unohtui miten kepit aloitetaan, seuraavalla itse unohdin ennakoida ohjausta ja neiti painoi väärälle esteelle ja vikalla radalla hän ryssi renkaan, josta kielto, mutta rengashan oli palasina, joten uusimista ei voitu suorittaa eli hyl. Kamalan huonosti meni oikeasti, mutta ymmärrän sen mammaloman ja muutenkin piiiitkän tauon jäljiltä. ;) Kyllä se siitä, ehkä, joskus... (Huomatkaa tämä optimismin määrä!)
Ja viimeisimpänä, ei suinkaan vähäisimpänä Flint. Ekalta radalta rimavirheitä pitkästä aikaa.. Tokan radan agendana yksi säästetty askel ja loppupäivän v-tutus (siis ohjasin sen tokaan keppiväliin tämän säästetyn askeleen johdosta...) ja vikalta radalta jonkinlaista keulintaa, vaan en yhtään muista, mitä tapahtui. Ei mitään tuloksekasta kuitenkaan. :)
Jostain syystä pitkä kisapäivä aurinkoisessa säässä vei hiukan allekirjoittaneen mehuja, joten hetimiten kisapäivän päättymisen kunniaksi sammuin kuin saunalyhty autooni. Auto oli siis onneksi pysäköitynä ;) ja nukuin onnellisena aamuun saakka omien pienten lämpöpattereitteni kera. Ja uusilla silmillä kohti sunnuntain kisoja kera Tempon.
Ekalla radalla näkyi, että tauolla olin unohtanut oman ehtimiseni suhteutettuna Tempon tahtiin, joten pieniä plan B -ohjauksia tuli tehtyä ja niistä maksettiin valuneilla kaarilla. Aika kuitenkin riitti kuin riittikin ykkössijaan, vaikkei kilpakumppaneitakaan hitaudesta voinut syytellä. Tempossa on minulle jotain sellaista, mitä en ole koskaan kyennyt sanoin selittämään.
Seuraavalta radalta saatiinkin hyl aika loppumetreiltä, mutta olin tyytyväinen, kun lopun ohjauskuviot onnistuin kuitenkin suunnittelemaan Tempomaisesti eli en suinkaan rynnännyt runttaamaan jotain valsseja, vaan ihan rohkeasti annoin Tempon itse suorittaa ja niinhän se sitten onnistuikin. Hylystä huolimatta fiilis oli mahtava ja päivä tuntui varsin onnistuneelta, joten lähdettiin hyvillä mielin ajamaan kotia kohti.
Sitten tulikin aika katsastaa Tempon jumitilanne osteopaatin sormin. Talvenhan olemme keskittyneet kunnon ylläpitoon, laserointiin ja hierontaan silloin tällöin sekä kaikille jo tutuksi tulleella koko talven mittaisella agilitytauolla viitaten epäsopiviin alustoihin. Ja kyllähän se on mieltä lämmittävää kuultavaa, että talven mittainen kärvistely ei ole turhaa! Tempo oli erinomaisessa kondiksessa ja luustotasolla ei mitään moitittavaa, vain pieniä kudosjumeja, joilta ei varmaan elävän koiran kanssa pysty välttymään. Omaan näppituntumaan ei ole myöskään osunut mitään vakavampaa, joten suhteellisen hyvillä mielin myös tarkastukseen Tempon lähetin. Nyt on ainakin suunta varsin oikea näissä asioissa ja tällä toiminnalla toivon saavani nauttia Tempon kanssa agsaamisesta vielä kauan.
Tom pääsi myös osteopaatin käsittelyyn, sillä se on osoittautunut toispuoleiseksi. Tästä syystä sekin on ollut agilitytauolla pidemmän aikaa, mutta viimein alkaa poikasen liikehdintä näyttää jälleen tasaisemmalta, joten hiljalleen aloitamme myös sen kanssa treenaamisen ja jossain kohtaa taas kisaamisenkin. :)
Ex-tempore ilmoitin Tempon myös Äetsän kisoihin. Siellä ensimmäinen rata mentiin ihan unessa, huonoilla ohajusolettamuksilla ja mitä näitä nyt on. Lopetin sitten radan, kun oltiin päästy suorittamaan a-esten ja näin ollen tekemään pienen varmistuksen kontaktin ottamisesta, ei sillä, että niissä olisi ilmennyt (vielä) mitään ongelmaa, mutta on se hyvä joskus kisoissakin yllättää koira tarkkuudellaan :D Hah.
Seuraava rata mentiin suhteellisen löysästi, lopussa iiiisoilla kaarilla ja huonolla ohjauksella, mutta nollana päästiin läpi, joka vei meidät myös voittoon. :)
Sitten kolmas kerta toden sanoo, innostuin ilmoittautumaan myös Orimattilan startteihin Tempon kanssa. Radat oli mielettömän mukavan oloiset ja pitkästä aikaa kolmosille koiraystävällisillä linjoilla ja muutenkin erittäin mentävillä kokonaisuuksilla varustetut. Mikäpä sen hauskempaa kuin ryssiä tuollaiset radat itse omalla tyhmyydellään?! :) Ekalta radalta tienattiin kymppi - ihan vaan, kun en sitten viitsinyt koiralle kertoa, mihin mennään. Seuraavalta hyl, koska perseeni kertoi koiralle, mihin mennään, vaikken ihan niin ajatellutkaan! :) Nää on näitä, pääasia, että oli hauskaa. Siis niin radalla kuin katsomossakin, kiitos kanssaeläjät! Mahtava reissu! :D
Kaiken agilitytouhun välillä ehdittiin käydä myös näyttelyssä. Tällä erää Harjavaltaan lähti esiintymään vain Ingrid ja se tienasikin itselleen EH:n, joten ihan tyytyväinen saapi olla. :) Tempon tyttö, Mini sai niin ikään EH:n, Tempon ainoa poika, Tarmo, sai juurikin sen tarvittavan H:n ja Rhedan sisko Sidi jo tutuksi käyneen ERI:n. Varsin kiva päivä sekin! Minulla oli pennut maakuntamatkailulla ja näyttelystä mentiinkin katsomaan Janitalle Tiimaa eli Armia ja kyllä olikin talo täynnä pentuenergiaa, kun kaikki viisi siellä touhusi menemään!
Seuraavana päivänä vielä turistointi Tampere KV:ssä, jossa sain kuitenkin esittää Tempon tyttären, Lorun, joka tienasi itselleen myös EH:n. Päivän lopuksi taluteltiin myös Peltsun kasvattajaluokkaa BIS-kehässä, josta harmittavasti ei sijoitusta irronnut.
Olisikohan tässä ollut nyt kaunistelua kylliksi taas joksikin aikaa?! ;)
Kuva: Janita
Tällä kertaa blogiteksti päättyy uutiseen, jonka myötä toivotan julkisesti tervetulleeksi laumaan uuden miehisen shelttivahvistuksen, joka kantaa ylpeästi nimeä Pomo. Näin ollen tähänkin perheeseen saatiin ihka oikea Pomo ;) Hän on puolivuotias, peräisin Peltsuilta (kiitos kovasti jälleen) ja on suorittanut kotiutumisen uuteen elämäänsä varsin nopeasti ja mallikkaasti!
Ja kyllä, tylsää ei tule jälleenkään olemaan tulevina vuosina, mitä sitten ikinä keksitäänkään. Reipas, sosiaalinen ja hauska kuvaa tätä miehenalkua varmaankin parhaiten. Ei mikään kiiltokuvapoika, mutta sehän sopii silloin tähän laumaan paremmin kuin hyvin myös niiltä osin ;)
Otan uusia kuvia jälleen hyvien säiden vallitessa, joten siihen asti pidän jännityksessä kaikkia :P
Ja tässä vielä syy, jonka takia voi taas treeniblogi viettää "vaihtelun vuoksi" hiljaisempia aikoja ja pentublogi saa todnäk enemmän täytettä. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti