"Justice is to be found only in the imagination." -Alfred Bernhard Nobel

Paljon on aikaa kulunut ja tapahtunut. Yritetään taas kiriä tapahtumat ajan tasalle. :)

Paimennuskisat Kiikalassa

Teimme oikein kunnon kisareissun Kiikalan rotumestaruuksiin. Retkeilyhenkisyyttä kyseltiin, sillä päätimme nukkua meidän "monitoimibiilissä", josta siis on tarvittaessa myös asuntoautona ;) Yöt olivat suhteellisen kylmiä jo lokakuussa, mutta sehän on vain pukeutumiskysymys. Koirilla retkeilyhenkisyyttä löytyy kyllä aina ja ovat kaikkialla kuin kotonaan! :) Mukana kisaamassa olivat Kari, Torri, Kone, Inkeri ja Flint. Kisat olivat Helmin ja Karin ensimmäiset laatuaan, joten jännitystäpinät olivat sen mukaisia!

Lauantaina oli kuitenkin vain Flintin vuoro kisata. Ne kisat olivat puolestaan minun ja Flintin ensimmäiset kolmosluokassa,  kaikki kauhuskenaariot olivat pyörineet mielessäni jo pitkään. Lähetin Flintin kaarelle ja tunsin sykkeeni kaulavaltimossani :D en muista, koska itse olisin jännittänyt niin paljon. Yritin puhkua maahanmeno-/pysähdyskäskyä, mutta pilli vain pärisi. En myönnä, että olisin ehtinyt sen jo niin pahasti kuolaamaan. No, ei auttanut kuin puhallella lisää ja alkoihan sieltä oikeat soundit löytyä. Vähän meni noston ja ohjaajalle kuljetuksen pisteitä yleiseen säätämiseen jne., mutta saatiin kuitenkin lampaat oikeaan paikkaan. Kuljetukset ihan jees. Jako on tätä nykyä yksi mun lemppareista (etenkin Flintin kanssa), mutta harmittavasti olin niin keskittynyt itse jakamiseen, etten huomannut meidän ajautuneen ulos jakoympyrästä. Siispä jako piti suorittaa uudelleen ja sitten se menikin kuten kuuluikin - harmittavasti pisteitä ei jäänyt käteen juurikaan :D. Häkillä me vähän säädettiin, tai siis minä säädin ja koska muualla radalla meillä meni aika paljon ylimääräistä aikaa, niin meidän aika loppui häkille. Pisteitä yhteensä ei ihan kauheasti käteen jäänyt koko suorituksesta, MUTTA fiilis oli sitäkin parempi, koska kolmosen rata tuntui mahdolliselta suorittaa. Nyt tarvitaan vaan lisää kisakokemuksia v. 2016!

Sunnuntaina Karin, Inkerin, Koneen sekä Torrin vuoro. Konehan lähti mukaan ihan läpällä, parin treenin taktiikalla ja vähän sillä fiiliksellä, että otetaan Konstakin nyt vähän näkeen maailmaa. Se oli siis koiristamme ensimmäisenä suoritusvuorossa - rata meni läpi ihan kivasti. Yleisongelmana ykkösissä oli se, että lampaat halusivat erittäin vahvasti mennä varikolle, sillä olivat lauantain aikana oppineet sinne tahtomaan. Etenkin poispäinajon aloituksessa lampaat usein saivat koirista yliotteen ja pääsivät valumaan liian lähelle varikkoa ja mitä lähemmäs varikkoa lampaat valuivat, sitä vaikeammaksi koirien työ muuttui. Ykkösen koirilla ei kokemus sekä itsevarmuus vielä välttämättä riitä tuollaisten tilanteiden handlaukseen. Se olisi ollut hyvin vaikeaa myös osalle kolmosen koirista. Helmiltä ja Karilta sekä minulta ja Torrilta karkasi lampaat tolpalta varikolle. Kuten todella monelta muultakin kisaajalta. Kisat olivat myös Inkerin ensimmäiset ja me saatiin taaplattua rata lävitse, pisteet vaan eivät riittäneet tuloksiin. Olen silti tilanteet huomioonottaen Inkeriinkin hyvin tyytyväinen!

Palkintojenjaossa erittäin suurena yllätyksenä tuli Koneen voitto! Kone oli ainoa, joka sai PAIM1:sen, PPR1:siä taisi tulla viisi kappaletta jos oikein muistan. Näillä tuloksilla Kone sai kilpailuoikeuden kakkosiin ja ensi kesänä taidan ihan vaan kaikkia viihdyttääkseni kokeilla sen kanssa kakkosen rataa. :D

Perusratoja Elimäellä

Innostuimme seuraavaksi lähteä kokeilemaan perusratoja, kun sellaiset vihdoin bongattiin. Mukaan sinne lähti Kari, Inkeri, Raki ja Pilke. Pilkehän tuli paimennusleirille muutamaa päivää ennen perusratoja, koska halusin yrittää silläkin.

Inkeri ja Pilke pääsi läpi, Kari ja Raki harmittavasti eivät. Huonoa tuuria kumpaisellakin ja vielä harmittavampaa oli se, ettei uusintamahdollisuutta ollut. Eihän siitä muuta seurannut kuin uutta tahtotilaa treenille ja kiikarit silmille uusia tilaisuuksia kohti. 

 Inkeri tyytyväisenä PPR-tittelistä ;) kuva: Olli

Syksy

Syksy meni sienestellessä sekä paimentaessa niin kauan, kun lampaat olivat läsnä. Ne saatettiin viimeiselle matkalleen marraskuussa. Torri sai luvan olla kokoavana koirana ja sitä mukaa sitten sanottiin kesän treenikavereille heipat. Helmi innostui vetämään parit verijäljet koirille, kokeilemaan pääsi ensimmäistä kertaa Torri sekä Kari. Jälkien ajo meni näiltä noviiseilta paremmin kuin osattiin kuvitella! Tiedämme ainakin tulevaisuuden lajin koirille, mikäli paimennukselta, agilityltä ynnä muilta harrastuksilta meinaa jäädä liikaa luppoaikaa! ;) Syksy jatkui aina tammikuulle saakka, viimeiset sienet poimimme 24.12. :) Itsenäisyyspäivän viikonlopulle päätimme ottaa mökkiloman Juvalta ja suunnata siitä Rantasalmelle perusradalle. Kiitos Annelle jälleen vieraanvaraisuudesta ja yösijasta! Rantasalmella yritimme rataa Karilla ja Rexillä ja molemmat menivät läpi ensiyrittämällä! Ollaan hyvin tyytyväisiä, vaikka tietenkin parannettavaa jäi. Itse ohjasin myös Karin tällä kertaa ja huomasihan siitä, ettei me juurikaan työskennellä yhdessä. :D Mutta silti Kari sai hyvät pisteet sekä viimeisen silauksen saadakseen SPKY:n J-statuksen. Mukaan reissusta lähti myös Flintin ja Megin vuosikas poika, Moss(e). Hellyyttävä läskipää!

 PPR Rex ja PPR Kari - team Nuuskahuulet ;)

Talvi

Talvi saapui Suomeen vihdoin tammikuussa. Kolmenkymmenen asteen pakkasia riitti melkosen kauan, mutta kiitos sen - järvet jäätyivät ja sinnekin uskalsi vihdoin mennä. ;) Bortsuillamme on myös nyt uusi talvilaji, ne leikkivät huskyja.

Harjoittelu aloitettiin siitä, että ne ylipäätään oppivat vetämään. Ne kun osaavat sujuvasti kävellä aina vierellä, oli välissä hihna tai ei, joten vetäminen ei ole niille välttämättä se must-juttu. Treenit kuitenkin lähtivät käyntiin hyvin, onneksi ne ovat fiksuja ja nopeasti oppivia otuksia ;). Seuraavan kerran otettiin matkaan potkukelkka ja yritettiin vetoa parivaljakolla. Pieniä pätkiä, onnistumisia ja vauhdin huumaa! Ne todellakin oppivat. :)

Seuraava askel oli suhteellisen suuri: oikea reki ja neljä koiraa. En jaksanut uskoa näin nopeaan oppimiseen, mutta sain yllättyä positiivisesti. Reki liukui mainiosti ja kaikki neljä vetojuhtaa halusivat tehdä juuri sitä, mitä pitikin! Vetojuhtana toimivat Saimi, Mosse, Kari ja Kone. Mainio nelikko! Torri ja Flint fiilistelee rekiretkillämme mukana - Flintin ei tarvitse osallistua tuollaiseen ja Torri saa äitiysloman verukkeella toimia lähinnä "vieheenä". ;) Onneksemme koirat pitävät vetämisestä jo myös ilman viehettä. Nyt vain hommaamme kevyemmät vetoliinat ja jatkamme harjoituksia. ;) Pysyy mieli virkeänä, kun keksii aina jotain uutta puuhaa - niin koirille kuin meille kaksijalkaisillekin!

Ekan kerran potkurilla...
Ja sitten reellä ;)