And you're gonna hear me roar!

"Eteenpäin on elävän mieli" -Flint

On jälleen se aika vuodesta, kun jätän lukijat kokolailla rauhaan paimennushöpötyksistäni. Siis tämän päivityksen jälkeen. Se on toisaalta erittäin ikävää, mutta toisaalta sitä suo rakkaille paimenille hyvin ansaitun talviloman. Tämä kausi on jälleen ollut hyvin antoisa koko paimennusharrastusta ajatellen, jälleen parempi kuin edellinen, vaikken ikipäivänä kuvitellut sen olevan mahdollista. Ensi kautta ajatellen on toki jälleen tavoitteena parantaa sitä oppimisen kannalta, siinä onkin tavotetta kerrakseen. 

Ihan vasta kauden viimesien treenien aikana sain Flintin ymmärtämään singlen sisäisen kaiun. Siihen kullan arvoiset vinkit tuli nautatreeneistä ja niistä sitten muutaman sovelluskerran lopputuloksena sain aikaan onnistuneet treenit myös semi-klimppiintyvien lampaiden kera. Miten hyvä fiilis! Flint otti jaon välillä jopa liiankin tunteikkaasti, mutta päätin että tämän kauden se saa todella fiilistellä asiaa ja lopputulosta hiotaan sitten ensi kaudella. Hauskaahan tässä on se, että ensi kaudella emme tule tarvitsemaan edes singleä vielä yhtään mihinkään... No, eipä se suurta vääryttä ole varmaan koiralle silti jotain uuttakin opettaa. :) Jaoissa Flint ollut tänä kautena useimmiten varsin loistokas. Ja muutenkin tämä "perusrekku" on mitä mainion duunaripoika ja ikuisesti kiitollisuuden velassa sille olen siitä, että se on minut opettanut paimennuksen saloihin mitä miellyttävimmillä tavoilla. Sanat harvemmin riittää, kun Flinttiä pitäisi kuvailla. Se vain on niin... <3

Niin kimaltavaa, että oksennan kohta itsekin glitteriä. Palataan vielä kauden viimeisimpiin paimennustreeneihin (suorastaan tänne asti kuuluu lukijoiden "wau, miten mielenkiintoista"-kijlahdukset...) Koska emme tunnetusti ole kaavoihin kangistuvaa sakkia, teimme jälleen koirille uusia ja mielenkiintoisia harjoituksia. Nimittäin kadotettiin lampaat metsään ja koiran tehtävä oli hajun perusteella löytää elukat ja sitten omia aivosoluja käyttäen tuoda ne takaisin ja kuitata löytyneeksi. Aloitettiin toki helposti, pienillä "näkölähdöillä" ja kauaa ei tarvinnut koiran kirmata metsään, kun jo huomasi elukat. Hirvittävän hienosti kaikki ymmärsi jutun jujun ja niin tuli kaikki lampaat aina metsästä takaisin. Treenejä vaikeutettiin asteittain ja lopputulemaksi päästiin siihen, että lampaat oli jo melkoisen kaukana metsässä eli tarvittiin koiralta jo runsasta omatoimisuutta lähteä etsimään "ei mitään" metsään. Torrille treeni vaikeutui kieltämättä aavistuksen nopeasti, sillä sen etsintämoodi on muissakin nenänkäyttölajeissa hyvin hidastempoinen. Sitten palattiin takaisinpäin ja tehtiin jälleen helppoja treenejä. Mutta tuolle etsintämoodille me teemme kyllä jotain tässä heti, kun aikataulu antaa myöden. Koska se koskee mitä tahansa etsintäharjoitusta (esim. esineruutu). Hyvän ominaisuuden hitaudesta saa kaivettua, se on nimittäin hyvin tarkka etsiessään hyvin pieniä esineitä. Tässä vaiheessa kuitenkin ehkä aiheellista todeta, että esineruutua ollaan treenattu tasan kaksi kertaa. *tap tap tap* ...

Viime viikonloppuna saatiin nauttia jälleen hyvästä seurasta, kun Sari & Chira, Jaana & Gero sekä Vilja, Olli & Ebba tulivat viihdyttämään meitä agilityn ja paimennuksen parissa. Oli mielettömän hauskat treenit ja hauskaa seuraa! Tätä lisää, kiitos! Saimista näin uudenlaisen puolen: sitä ohjasi ihminen, joka oli ensimmäistä kertaa agilityn parissa. Saimi oli mielettömän vieraanvarainen ja yhtäkkiä sillä meni "autopilot vireenhallinta"-tila päälle. Uskomatonta! Se oli täysin erilainen, anteeksiantavainen, ei laisinkaan kuumuva, helposti ohjautuva jne. Voidaan kai sanoa, että paranee vanhetessaan :) Sydneylläkin meni treenit kivasti. Olen tehnyt sillä maltillisesti (=laiskasti) ja silti se on edennyt hyvään pisteeseen. Mitähän agilityvideoita se katselee mun koulupäivien aikana. Se on hauska vekkuli, tarjoaa paljon asioita, kiroilee mennessään ja juoksee kuin viitapiru. Rheda pääsi myös vieraan ohjaukseen, eikä puolestaan antanut mitään ilmaiseksi. Yritti kiivetä myös lähes kolmen metrin pystyseinää ihan vaan, koska ohjaus ei ollut ihan täsmällinen. Se vasta hauska vekkuli onkin. ;) 

"Tärkeintä elämässä ei ole se, että näemme sen mitä on jossain kaukana, vaan se, että teemme sen mikä on suoraan edessä." -T. Carlyle

Koskakohan päivitystiheys alkaisi vastaamaan aktiviteettitasoa? Tuskin koskaan.

Kuinkahan kauas sitä jaksaa historiassa mennäkään... No hypähdetään Rantasalmen reissulle, kun lähdettiin koettamaan SPKY:n perusratoja pienellä porukalla:
Autoon pakattiin niin Taisto, Raki, Martti kuin Nastakin ja heille ohjastajat eli minä, Virpi ja Anna. Päivän onnistumisprosentti oli hyvin tasainen; 50-50. Nuorimmat jatkavat harjoituksia vielä ensi kesänä ja vanhimmat läpäisivät kokeen ensiyrittämällä (Martti ja Taisto). Näin ollen Taistostakin tuli silmäpeilausta vailla SPKY:n jalostusuros, loistavaa! Taisto on elävä esimerkki siitä, kuinka toisen mielestä täysin turha koira voi jollekin toiselle olla juuri sitä, mitä koiralta toivoo.

Tempo ja Taisto hempeilee. Huomatkaa ennen kaikkea kenkä tuolla taustalla...

Seuraavana päivänä jatkettiin samalla teemalla, mutta keulan kurssi vain muuttui eli meitä kutsui paimennuskokeet Kiikalassa, jonne suunnattiin Flintin, Torrin ja Ebonyn kanssa ja matkaseuraneitinä toimi edelleen Anna. Hurjassa sumussa kisattiin kisan alkutaipaleet, mutta onneksi se hälveni ja ilmakin oli koko päivän varsin suotuisa! Flintin kakkosluokan startissa tehtiin pieniä kauneusvirheitä siellä sun täällä, mutta erityisen kiitollinen sain olla jaon onnistumisesta! Se tuli ekayrittämällä ja kivalla asenteella. Häkillä möhlin itse kaksi pistettä pois täysistä. Loppupisteitä kuitenkin kilahti kassaan AVO2:sen verran, joka riitti myös PAIM2-koulariin! Voi Flint! Kisassa sijoituttiinkin lopulta sitten toisiksi. :)
Torri starttasi ykkösissä toista kertaa elämässään ja sattuikin ryhmään sitten sellainen PÄSSI, joka ei kertakaikkiaan tahtonut taipua minun tai arvoisan koirani tahtoon. Se puski Torrin ketoon ties kuinka monta kertaa ja aina pikkutyttöni keräsi itsensä kedosta ja jatkoi hommia samalla intesiteetillä kuin aiemminkin. Sen sitkeys ja periksiantamattomuus sai siis täysin uuden ulottuvuuden tämän kisan myötä ja Torri ei tässäkään tapauksessa käyttänyt hampaitaan tilanteen selvittämiseksi, vaan päätään (= korvien väliä). Me saatiin kuin saatiinkin rata läpäistyä ja pisteet riittivät PPR1:seen ja kolmanteen sijaan ties kuinka monesta kilpailijasta. 
Ebonyn kanssa ei juuri treenimäärillä paukuteltu henkseleitä, kun lähdettiin kisaamaan, vaan niinpä saatiin kuitenkin rata taaplattua läpi. Omaan silmään rata näytti siis huomattavasti virheellisemmältä kuin tuomarin, koska pisteet riitti niin ikään PPR1:seen ja sijaan 5. :) Se on kyllä herttainen koira ja todella helppo ohjattava!
Näin oltiin taas taputeltu yksi antoisa päivä paimennuksen parissa ja kotiin ajeltiin väsyneenä, mutta varsin hyvillä fiiliksillä.

Vähän Jyväskyläläistä lenkkimaastoa. Ja perusmaisema näin marraskuussa! :)

Yllämainittujen tapahtumien ja tämän päivän välillä on tapahtunut paljon kaikkea. Paljon myös sellaista, mikä ei raportointia kaipaa, joten oikaistaan suoraan viime viikonloppuun:
Ajettuja kilometrejä kaikkineen torstain ja sunnuntain aikana 1500 - kaikki starttasi torstaina, kun lähdettiin Janitan kanssa Sidin astutusreissulle Haukiputaalle. Suureksi suruksemme astutus ei kuitenkaan onnistunut, joten leuka rintaan ja sama reilu neljän tunnin taival takaisin Jyväskylään. Harmittaa vietävästi, uros oli nimittäin erityisen komea ja hyväluonteinen ja yhdistelmä kaikkineen oli varsin houkutteleva. Parempi onni ensi kerralla, sitä on syytä toivoa!
Perjantaina lähdin sitten kohti Valtimoa Elinan luokse moikkaamaan ihanaa Konetta sekä tutustumaan myös uusiin, ihaniin ihmisiin. Oli mukava perjantaipäivä erinomaisessa seurassa ja hyvin nukutun yön jälkeen kelpasikin lähteä sitten kohti Kuopion tokokoetta. Siellä minua vastassa oli Sari ja oman vuoron odottelu sujuikin varsin joutusaa. Hiukan puille menneen kokeen jälkeen vietettiin ihanaa aikaa Sarin luona, ja jälleen makoisien unien jälkeen auton nokka kohti Juvaa ja nautapaimennustreenejä Hessun ja Annen kera. 
Flintin kanssa tehtiin ajoa, flankkeja sekä singleä ja sain paljon kullanarvoisia vinkkejä treenaamiseen! Ja edelleen oma käsitykseni vahvistui, että kyllä myös Flintin kanssa kehtaan jatkossakin paimentaa nautoja, se on varsin mukautuvainen koira eläinlajista toiselle! Torri tapasi kyseisen eläinlajin ensimmäistä kertaa elämässään, mutta paimensi niitä kuin olisi koko paimennushistoriansa työskennellyt niiden kanssa. Vetää hiljaiseksi neidin eläintenkäsittelytaidot ja mukautuvuus.. Myös Taisto näki naudat (tietääkseni) ekaa kertaa, hiukan tahtoi jännittää lähikontaktissa, mutta työskenteli kuitenkin kivasti. Hessu kokeili myös sen kanssa ja Taisto toimi hänenkin kanssaan (oikeasti paremmin kuin minun kanssa) ja sen jälkeen teki rauhallisemmalla ja paremmalla asenteella. Oli kaikkinensa hyvät ja opettavaiset treenit, kiitos!
Kiitos myös Elinalle & co. Valtimon kohteeseen sekä Sarille & co. Kuopioon! En tiedä, mitä hyvää olen elämässäni tehnyt, jotta minulla on oikeus tuntea tuollaisia ihmisiä :) Mahtavuutta!

Torri ja Sydney nauttivat nukkumisesta myös kotioloissa.

Niin ja se puihin mennyt tokokoe.. Ei se nyt NIIN paha ollut, mutta kuitenkin tieto siitä, mitä koira osaa ja sen jälkeen huomaan, mitä koira VIITSII tehdä. Se meni ikäänkuin keskarin näyttelyksi puolin ja toisin (harvinaisen konkreettisesti...). Pintaraapaisut liikkeistä ilman arvosanalappua:
Paikkamakuu: pysyi, vaikka vierustoveri lähti. Loppua kohti rauhattomuutta, mutta asento säilyi -> treenaamme kestoa siis jatkossa paremmaksi.
Seuraaminen: perus Torria eli hyvävireistä höystettynä pikkuruisilla kauneusvirheillä.
Liikkeestä maahanmeno: täydellinen liikkeestä seisominen.. ja vaikka annoin tuplakäskyn maahanmenoon. En käsitä - naaraat!! 
Luoksetulo: läpijuoksu, enkä edes ymmärtänyt antaa tuplaa.. Idiot.
Liikkeestä seisominen: tällä kertaa ihan oikea liike oikeassa paikassa, kiitos siitä.
Nouto: iloinen, aavistuksen jopa keuliva kera aavistuksen liian tiiviin loppupalautuksen ja inansa vajaalla sivullesiirtymisellä. Mitä siinä oli hyvää siis? No itse tykkään, kun koira näyttää siltä kuin miltä Torri näyttää noutaessaan.
Kaket: meinasi jättää alkumaahanmenon vajaaksi, en tiedä miksi. Toiseen istumaannousuun tarvittiin tupla, muuten ok.
Hyppy: ei valittamista.
Kokonaisvaikutus: ei ollut tuomarilla mitään pahaa sanottavaa meidän yhteistyöstä eli 10.

Siinä se kullanmurunen esittelee erästäkin lenkkimaastovalintaa, joka meinasi koitua hiukan..noh..oletettua pidemmäksi savotaksi.

Tulos oli siis AVO2 ja semiketutus. Hitsipilli tuota maahanmenoa, meidän yksi varmimmista liikkeistä... No tähän päivämäärään mennessä tuo asia on nyt korjattu. Siis ohjelmoinnissa oli jonkinsortin bugi kokeessa ja se on nyt poistettu. Toimii kuin junan vessa, mutta katsotaan, mihin tiedostoon se seuraavaksi iskee ;) Hirveen kivaa tämä koiraharrastus!
Muuten sisuuntuisin ja katsoisin uutta koetta aivan heti perään, mutta tuurillani neidin juoksut alkavat juuri silloin ja mikäli kaikki menisi ikäänkuin tuubiin, alkaisi siitä myös ladyn mammaloma. Katsotaan ja jännätään!

Tänään käytettiin Flint, Torri ja Taisto silmäpeilauksissa ja kaikilla moitteettomat näkimet. Siispä se tarkoittaa, että Taisto on nyt virallisesti SPKY:n jalostusuros ja Torri SPKY:n jalostusnarttu. 

Pahoitteluni - nämä Nastan ja Torrin hanurikuvat näyttä olevan oma vahvuusalueeni..

Edessämme on taas uusi viikonloppu kaikkien toimintojen kera. Lampaat viettävät kokolailla viimeisiä hetkiä seurassamme ja voitte vain kuvitella, otetaanko kauden viimeisistä treeneistäkin ilo irti sitten sen mukaan. KYLLÄ!!

On meidän yölenkeillä myös Jkl:ssä ihan nättiä :)

Ryhmäkuva bortsulaumasta (toim.huom. ihan kaikki ei onneksi ole omia... ;) )

Ryhmäkuva shelteistä (sama toim. huom. ;) )

"Do you know what is the difference between a problem and a challenge?"

Vastaus otsikon kysymykseen tulee tekstin loppuun. 

En voi olla mainitsematta ohi blogin aiheen muutamalla sanalla erästä mahtavaa tapahtumaa, nimittäin Nordic Business Forumia! Ihan mieletön kokemus, jota ei voi sanoin tarpeeksi ylistää! Sieltä sai virtaa, uusia näkökulmia ja kaikkea muuta mahdollista, jota voi hyödyntää vaikka arkielämässäkin. Tuon kokemuksen jokainen ansaitsisi!
NBForumissa vietettiin viime viikko aina tiistaista perjantaihin. Siitä sitten lähdettiin koirien kanssa perjantaina köröttämään jälleen kohti Eristä ja vkonlopunviettoa!

Perjantai-ilta sujui nopeasti, koirille varsin tylsästi, kun mitään ei sinällään tehty. Lauantai kuitenkin saapui ja ennätysmäisesti saatiin Annan kanssa itsemme kangettua ylös ihmeenkin hyvissä ajoin ja päätettiin ottaa paimennustreeni. Itse päätin treenata Double T:t eli Taiston ja Torrin. Taistolla sujui asiat varsin mallikkaasti, poispäinajoon pikkumies on saanut varsin mukiinmenevän draivin ja kaaret alkaa olla kivat. Lisäksi poika on kesän aikana saanut aimoannoksen itseluottamusta, joka huokuu sen yleisasenteesta tekemisessä. Se on hauska kundi kaikkineen! Torrin kanssa pitää ensi kerralla miettiä kahdesti, kannattaako aamulla ottaa treeniä -  siinä kun kaksi aamutorkkua narttua laitetaan samalle pellolle samaan aikaan, joista molemmat tietävät mielestään toistaan paremmin, niin eihän siitä tule muuta kuin rakentava keskustelu, kuka tietää parhaiten. Pienen neuvottelutuokion jälkeen oltiin sitten sitä mieltä, että minä tiedän ja näin oli problem solved ja treeni saateltiin päätökseen hyvällä onnistumisella. Voi nartut... must say! Miten ihmeessä voi pienessä koirassa olla noin jumalattoman runsas OMATAHTO? Ja muka ohjaajapehmeitä... Paskan marjat ja muut sekahedelmät. ;) Muistetaan kuitenkin, että nyt puhun vain tästä omasta rakkaasta naarasyksilöstäni. 

Likkojen lenkillä Eräjärven tapaan!

Treenin jälkeen oli aika lähteä hieromaan asiakas, jonka jälkeen tehtiin pieni likkojen lenkki Eriksen mettiköissä. Ja raikkaasta lenkistä kumpuaa raikkaat ideat: tullaan treenaamaan lampaat taas eri maisemiin pienen metsäosuuden taakse. Samalla saadaan vaihtelevuutta niin koirille, lampaille kuin ohjaajillekin. Siitä sitten tuumasta toimeen, lampaat matkaan ja mars kohti metsää. Mukana joukoissa siis Anna Nastan kera ja minun tovereina toimi Flint & Torri.
Meidän retkitreeni otti kestääkseen noin kaksi tuntia ja niihin tunteihin mahtu todella monipuolista harjottelua pitkistä hauista ja kuljetuksista aina lampaiden jakoon, singleen, pitoharjoituksiin ja tuplahakuun. Se oli hyvin intensiivinen lataus kaikkea paimennukseen liittyvää. Annoimme kaikki kaikkemme!
Hatunnoston arvoisia asioita:
Torrin erittäin pitkä haku, jossa lampailla oli karkusuunnitelma jo selvillä. Erityisen hatunnoston arvoisen suorituksen tästä teki kaaren loppuosassa tapahtunut Torrin omasta toimesta tehty kaaren oppikirjamainen laajentaminen, jolloin kokonaisuus oli täydellisyyttä hipova. Olin pakahtua onnesta, enkä saanut oikein riemultani ja kehuiltani kunnon ajokäskyjä edes annettua! Toinen hattujumppa Torrille oli jaetun lammaslauman itsenäinen pito noin 120+ metrin päässä, vaikka samalla ohjasin Flinttiä. Aamun keskustelutreeneistä huolimatta koin nyt samaa rakasta naarasyksilöä kohtaan niin suurta ylpeyttä, ettei moni osaa edes kuvitella. Niin se muuttuu, kun asioita potkii haluamaansa suuntaan.
Flintille suuri kiitos asenteikkaasta singlen pidosta sekä pitkän treenin jälkeen läpitaaplatusta tuplahausta, joka oli herran elämän toinen. Se ei mennyt oppikirjan mukaan, mutta yritys oli tärkein ja lopputulema oli onnistunut. 
Nasta ansaitsee mielestäni kiitokset hienosta pidennetystä hausta sekä niin ikään jaetun lauman pidosta ja hyvästä asenteesta koko treenin ajan.
Ja kerrankin me ohjaajat ansaitsemme kiitosta, että tulimme ja toteutimme ko. treenin. Ties mitä talentteja koiramme piilottelisi meiltä edelleen, ellei niille oltaisi annettu mahdollisuutta tulla esiin. Jäi hyvä mieli, joka kantaa läpi seuraavienkin epäonnistumisien.

You stay here, ok?!

Ja, jotta ei jäisi epäselväksi, mitä lajia oikeastaan hyvin pitkälti treenaamme, kävimme vielä Virpin kanssa ottamassa kahteen pekkaan muutaman haun isolla pellolla. Tai no, onneksi meillä oli koirat matkassa, muuten hakisimme niitä lampahia siellä varmaan vieläkin. Oli siis omista treenikamuistani Taiston vuoro päästä kehiin vielä. Se teki pääpiirteittäin hyvät haut, kuljetuksissa olen antanut sille hiukan siimaa, jotta se saa oman asenteensa puhkeamaan oikein kunnolla kukkaan. Harmittavasti Taisto keksi pari kertaa pienen jekkujekun, että se päättikin vaihtaa puolta minun ja lammaslauman välillä ja niin lähellä lammaslaumaa, ettei oma vaikutusalueeni riittänyt läheskään sinne saakka. Näinpä tiedämme, mitä me treenataan vielä ensi vkonloppuna. :)

Treenituokion jälkeen kutsuikin sitten synnytystoimet, kun oli aika saattaa Jerryn tyttären, Beckyn, elämän toiset pennut maailmaan. Yö meni valvoessa, mutta lopputuloksena toivotettiin Anne-Marin kanssa tervetulleeksi maailmaan kolme potraa soopelipoikaa sekä kaksi soopelityttöä. Ja mammakoira hoiti hommansa hyvin! Samalla näki minun Tomppani kolmas pesue päivänvalon. 1+1=paljon ja kuten arvata saattaa, pentue on myös minulle tunteisiinvetoava, kun siinä yhdistyy mielenkiintoisella tavalla omat koirani niin kuin se on fysiologisesti mahdollista - Tom & Jerry. Jään ilolla odottamaan tulevia viikkoja ja pentujen kehitystä!

Jottei asia olisi niin yksinkertainen, niin katsotaanpa ensimmäistä aikaansaannosta vähän päät kenossa.. (Terv. tietotekniikan ihmelapsi...)

Omia suunnitelmiani haluaisin myös päästä jo kovasti toteuttamaan, jotka koskevat Rhedaa ja sen siskoa, Sidiä. Ensi vuoden suunnitelmista maltan hädin tuskin pysytellä hiljaa!

Sunnuntaina palasin Erikselle sitten puolenpäivän jälkeen ja vuorossa olikin toimintaa sitten Saimin muutaman lapsen kanssa. Sain nähdä Vendin, Geron ja Ebban ja kyllä olikin mukavaa! Virpi piti pennuille toko- ja jälkituokion. :) Jälkituokion aikana koin itse tunnin mittaisen välikuoleman, kun tajusin, että peilikuvasta katseleekin minun kohdallani elävä zombie... Tämän jälkeen oli taas akut ladattu ja suunta otettiin vaihtelun vuoksi kohti paimennuspeltoa. ;) Torri, Flint ja Nasta näytti jälleen elämän tosiasoita, kuten että miten kuuluu olla menemättä maahan ohjaajan useista kehoituksista huolimatta, kuinka laumaa voi tuoda laukka-askelein ottamatta vastaan yhtään hidastuskäskyä ja kuinka suuntakäskyjä ei tarvitse totella, kun ollaan lauman takana. Ja niin edelleen. Flint oli kylläkin porukan kiltein, mutta hiukan meinasi senkin pysähdyksen kokea valumista. Edellämainituista asioista huolimatta treenit päätettiin jälleen hyviin onnistumisiin kaikkien kanssa. 

Nastan ja Torrin leveät perseet. Kuvakulmalla ei ollut osuutta asiaan.. Vkonlopun viimeinen treeni pian taputeltu.

Toiminnantäyteisen viikonlopun jälkeen oli aika pakata romut läjään, koirat takaloosteriin ja ottaa suunnaksi Jyväskylä ja asennoitua jälleen oppivaisin mielin uuteen kouluviikkoon!

Kiitos ihmisille kivasta vkonlopusta kaikkineen!


 By the way the answer is: Your attitude. ;)

Timantit on ikuisia.

Kiva ja kiitos Cheek tästä biisistä, joka soi radiosta yötä päivää ja näin ollen myös päässä yötä päivää. Jotenkin ne timantit vaan tahtoo yhdistää noihin omiin karvanaamoihin, vaikkei ne ikuisesti tässä fyysisesti läsnä valitettavasti olekaan, mutta muistoissa aina. Tarkoitus ei ollut kuitenkaan tehdä mitään nyyhkytarinaa tästä - tuli vaan mieleen.

Tässä nähtiin taas tämä mun "kirjoitan blogiin ahkerasti" -lupaus. Heti, kun arkeen sujahti perusmössön lisäksi vähän jotain muuta, kuten esim. muutto tänne "Valon kaupunkiin", jäi blogi rannalle ruikuttamaan. Vaikkei muutto olekaan vielä tyystin taputeltu, niin saattaa jo sanoa, että voitolla ollaan. Henkilökohtaisia erävoittoja olen tässä ottanut useamman peräjälkeen, kun Längelmäki-Jyväskylä-Längelmäki-Jyväskylä-Längelmäki-Jyväskylä -väliä vedin muutamaan kertaan eestaas. Nyt se varmaan luonnistuisi jo silmät kii ja peruutusvaihteella, unohtamatta niitä ihania kameroita, joita matkalle on myös muistettu sijoittaa noin kymmenkunta. Muutama tarjoutui jo ennen asunnon varmistumista muuttoavuksi (iso kiitos siitä!), mutta en ketään tähän juttuun värvännyt. Ja veikkaan, että vapaaehtoiset olisivat hiipineet vähin äänin pois, kun olisin ilmoittanut, että kuorma on Jkl:ssä aina noin klo 22-00 välisenä aikana. Sainpahan itse hyväksiluettua pari puntilla käyntiä ;)
Olemme kuitenkin tykänneet rekkujen kanssa täällä asustaa. Metsä on lähellä, on eri pituisia vaihtoehtoja, ei tarvitse itse tallata ja ylläpitää polkuja.. Mutta ihmiset on toki miinuspuoli. Ei siis muuten, mutta eksyvät samoille huudeille lenkkeilemään mun kanssa - siihen ei meinaa maalainen tottua. :) Mutta pelastus on siinäkin, että mitä syvemmälle metsään menee, sen vähemmän on vastaantulijoita. 
Viimeksi tänään eräs humalainen mieshenkilö jostain lähitalosta jäi kohdalleni änkyttämään ja päästämään viinalla höystettyjä sanoja peräkkäin ulos suusta typerässä järjestyksessä, kun olin lähdössä karvalasteni kanssa lenkille. Jonkin sortin itsehillinnän siemen on alkanut tekemään juurakkoa sisuksiini, koska toteamalla vain hiljaa itsekseni "älä provosoidu, ole tilanteen yläpuolella" sain tilanteen hoidettua win-win kaupoilla. Känniääliö hoippui paikalta pois luullen, että sanavalinnat osuivat täysin nappiin ja minä talsin toiseen suuntaan ilman suuttumista, huutamista (tai edes peräänhuutelua, johon usein alennun). Tämä oli kuitenkin sellainen saavutus, että kyllähän siitä nyt blogiin pitää kirjoittaa. ;)

Viime viikonloppuna treffattiin muutaman Päättymätön P-pennun kanssa. Ensin hiukan agilityn merkeissä ja sitten lauantaina paimennuksen merkeissä, kuten asiaan kuuluu. Agilityssä nähtiin huimia suorituksia, hienoja koiria sekä mahtiohjaajia. Pääasia on, että koira tietää, että siihen ollaan aina tyytyväisiä. Siihen on syytä ollakin, itseensä saa sättiä. ;) Olen ylpeä, mitä olette saaneet aikaan pentujenne kanssa!
Lauantaina kaksi viimeistäkin pentua syttyi lampaille, ketkä eivät siis ennen oleet syttyneet eli Mette (P. Puuska), joka oli nähnyt lampaat viimeksi vuosi sitten samoilla treffeillä vasta muutaman kk:n ikäisenä. Sekä Pimu (P. Puuha), jonka syttymistä ollaan tämä kesä toivottu ja odotettu. :) Kumpikin esitti mainioita luontaisia ominaisuuksia, erittäin hienoa tasapainoa, hyvää eläintenkäsittelytaitoa ja muutenkin fiksua asennetta. Unohtamatta muita paikallaolijoita, Pilkettä, Penniä ja Piitä, jotka ovat taipumuksensa jo aiemmin osoittaneet. Pilkkeellä riittää Pilkettä silmäkulmassa paimennuksessakin ;) Pennillä saattiin useiden poispäinajoa vahvistaneiden tehtävien jälkeen tasapaino kaivettua esiin, kunhan siihen saatiin mahdollisuus sekä Pii, joka jaksaa nuoresta iästään huolimatta yrittää koko ajan tehdä, kuten halutaan, kuitenkaan kohdistamatta eläimiin minkäänlaista negatiivista voimaa. Nyt on 8/8 pennuista syttynyt ja palikat vielä kaiken lisäksi oikeassa järjestyksessä pään sisällä. Hienoa!

Lauantaina lähdettiin vielä Annan ja kolmen koiran (Torri, Nasta, Säm) kanssa Kuopioon kohti Sarin täysipalveluita ja siitä sitten aikaisin aamulla vielä puolentoista tunnin rutistukselle kohti Rantasalmea ja paimennuksen Junnumestaruuksia. Säm oli neljäs radan suorittaja ja ottaen huomioon meidän huiman kisatahdin tänä kesänä (= nolla starttia plakkarissa ja viimeisin startti yli vuoden takaa), niin radan läpäisy oli sinällään jo WOW:n arvoinen saavutus. Kaiken kruunasi, kun meidät huudeltiin loppujenlopuksi sijalle kuusi, koirakoita kun oli sen kolmisenkymmentä. Jännä juttu, mitä treenaaminen saakaan aikaan ;) Mahtava fiilis. Sannalle kiitos koiran lainasta!
Torriin kohdistin ehkä turhan suuria odotuksia, vaikkakin avoimin mielin sen kanssa pellolle lompsin. Eipä ladyllekään ole suotta kisakokemusta karttunut tässä menneen kesän aikana ja viime junnumestiksissä se oli todellakin nuori tyttö, joka otti kiltisti ohjaajan avut vastaan. Nyt se oli tyttö, joka tiesi liikaa ja ohjaajan avut olivat täysin toissijaisia koko alkuradan. Suunnat oli käskytyksistä huolimatta neidin mielestä aina se, joka parhaiten tilanteeseen (hänen mielestään) sopi. Kävi mielessä, että tänkö takia me oikeasti treenataan ahkerasti? Että voidaan tulla kokeeseen toteemaan, että "ole sinä ohjaaja-akka hiljaa, kun minä tiedän kuitennii paremmin!" Tulin kuitenkin tulokseen, että kyllä siinä oli joku muu tarkoitus.. nimittäin se, että voidaan treenata vielä kauaskantoisemmin sekä intensiivisemmin. Ja jossainhan se pitää käydä mittaamassa, mitä treenattavaa sitä keksiikään. Saatiin tänäkin vuonna kuitenkin rata läpi ja tyytyväinen saan olla erityisesti meidän viimeseen kuljetusosuuteen ja häkkiin. Sitten, kun neiti ottaa käskyt vastaan, niin eihän meillä sitten ole mitään ongelmaa! Maltillinen walk-on löytyi myös ja tilanne näytti kokolailla ihan hallitulta. En jaksa väittää, että alkupätkä olisi mennyt sen enempää tunteisiin. Torri vaan päätti omaan tyypilliseen tapaansa laittaa törinää pönttöön ja sillä mentiin. Ensi kuussa uudet kujeet, sitä ennen treenaamme vielä vähän lisää nyt hiukan enemmän avatuin silmin. ;)

Tuli taas tarinoitua ihan olan takaa. Nukkumaanmenoaika on jo ohitettu tovi sitten myös.. Kääräisenpä Timanttini kainaloon ja painun pehkuihin. Hyvää yötä! Ja muistakaa kertoa myös omille timanteillenne, että tykkäätte niistä - joka päivä - monta kertaa. 

What do you want a meaning for? Life is a desire, not a meaning.

On aika alkaa lunastamaan lupauksia aktiivisemmasta blogielämästä. Miksi en siis pitkästä aikaa kirjottaisi ihan vain treenaamisesta? Sitä tehdään viikonloput läpeensä ja viikolla aina, kun aikaa on. Nyt on takana taas yksi viikonloppu ja monta treeniä.

Perjantaina koulun jälkeen pakkasin vkonloppuvarustuksen sekä koirat kyytiin ja suuntasin nokan Oriveden kautta Erikselle. Kävin noukkimassa Ebonyn treenihoitoon vkonlopuksi, kun lokakuussa mennään pitkästä aikaa yhdessä kokeeseen. Tästä innoitteen sain, kun muutama vko takaperin otin Ebsalla pienen paimennustreenin ihan vain "vanhoja muistellen". Siinä huomasin, että sehän toimii - edelleen - kuin ihmisen mieli.

Lisäksi Sanna kyyditsi Sämin ja Piin vkonloppuhoitoon ja samalla se oli Sämille treenihoitoa, koska myös meillä on edessämme koe pian. ;)

Anna ja Nasta kuuluu siis vkonlopun vakiovarusteisiin, ellen heitä muista aina kirjoituksissani mainita.
Lähdettiin siis likkavoimin naapurin isolle pellolle ottamaan treeniä. Ja siis olihan siellä sukupuolijakaumaa pitämässä balanssissa Flindeman. Torrille kaaria kumminkin puolin, hiukan ajoa, poispäinajoa ja tätä rataa. Maahanmenoista halusi kovasti tulla läpi - on nimittäin ladya paiskattu sellaisella itseluottamuksella, että siinä ei välissä ohjaajan piipitykset juuri auta. ;) Sen itseluottamuksesta on kyllä hirmuisesti myös hyötyä, sillä viimeisen treenin aikana sen piti käyä pysäyttämässä karanneet lampaat, jotka siis päätti ottaa hatkat kohti kotia. Oli vähän jännittävää lähettää juuri Torri hoitamaan aika tärkeä ja voimaa vaativa tehtävä, mutta Flint oli silloin hoitamassa taas toista tehtävää, joten vaihtoehtoja ei ollut. Hyvä näin, koska Torri hoiti homman mielettömällä vauhdilla, loistavalla pysäytysmuuvilla ja tiukalla asenteella! Lampaille ei jäänyt kahta vaihtoehtoa suuntavalinnan suhteen. Ja minun oma pikkutyttö kykeni jo isojen koirien tehtävään. 

Flint otti taas pari kunnon pitkää hakua, pitkiä poispäinajoja sekä ohjautuvuutta kaarilla. Lisäksi halusimme vaihtelevuutta joka koiran treeniin, niin Flint sai tehdä jakoa ja viedä toisen jaetun ryhmän toiselle puolen peltoa, kun Nastalle jäi treeniin toinen puolisko. Oli siinä sitten pari aputyttöä Flintillä lopputreenissä, kun Ebsa ja Torri päätti laittaa lusikkansa soppaan. Mutta hyvä soppa siitä tuli kaikkineen! Jokainen hoiti omaa sivuansa kuljetuksessa jne. ja oli kivvaa.

Ebony muisteli lähinnä kisamuuveja, kaaret kumminkin puolen, ajo, poispäinajo, tolpankierto ja peruskuljetus. Maailman hyväntahtoisin koira, joka kuitenkin saa lampaat liikkumaan, mutta osaa liikuttaa niitä nätisti, eikä ryntäile ja paimennettavat eläimet pysyy koko ajan rauhallisina. :)

Säm sai pikatreenin, joka sisälsi haun kumminkin puolin, ajon ja poispäinajon. Säm se vaan paranee vanhetessaan :)

Pikkutyttöni Torri, joka onkin jo aika iso tyttö ja ainakin omasta mielestään hyvinkin aikuinen

Äiti ja poika (= Raki). Yhdennäköisyys oli kuvaakin selkeämpi, kun ne viuhahti ohitse. Jopa itse kehaisin Rakia Ebsana ohimennen... ;)

Lauantai oli aikamoista haipakkaa. Aamulla tuli bernit (ja pari muuta vastaavaa koiraa) paimentamaan ja Flint & Nasta toimi apareina siinä aamupäivän tunnit. Hirveästi ei apukoiran tarpeita ollut, mutta joitakin pieniä tehtäviä sillon tällön.

Sen jälkeen tuli kuvaaja ja jatkettiin saman lajin parissa ja saatiin monipuolista matskua purkitettua. Myös Saimin pennut sai oman roolinsa, se oli söpöä :)

Sitten pääsi duunarit viimein levolle, kun saatiin ihmetellä pentutestausta, jonka jälkeen tulikin Suvi ja Anne-Mari Rakin ja Pilkkeen kanssa lammastelemaan. Ebony sai päiväannoksensa myös siinä samalla ja toimi taas kuin junan vessa. (Olikohan maarittelevin vertauskuva hyvälle paimenelle?!)

Iltahämärän saapuessa oli vielä Sämin vuoro näyttää taitonsa kaaritreenien merkeissä ja kyllähän ne kaaret vain joka treenin myötä paranee. On se vaan jännä, mitä se treenaaminen saakaan aikaan ;)!

Siinä ei tarvinnut illalla kitata kuin pari lasillista kuplivaa kurkkuun ja ruokkia lauma, niin jo se unikin maittoi. Nämä päivät on mielestäni varsin hauskoja, kun on aamusta iltaan kaikenlaista erilaista toimintaa!

Isä & poika 

Sunnuntaina otettiin rennommin, vaikka koirat tuli siitä huolimatta treenattua suhteellisen pitkän kaavan mukaan. Säm pääsi jälleen kaaritreeniin ja teki vallan hyvää työtä, once again. Säm on ollut yksi haastavimmista treenattavista, mutta onnistumiset sen kanssa on sitäkin palkitsevimpia. Ja tämän kesän treenit ovat hyvin rentoja ja pystyn luottamaan siihen kuin omaan koiraani. Sämpylä on intensiivinen ja näyttävä paimen sekä vahva - niin fyysisesti, henkisesti kuin psyykkisestikin, jos näin voidaan sanoa :) Hyvä koira, josta tulee vielä parempi. Pian oli taas laumakokoonpano pienentynyt, kun kaikki treenihoitolaiset olivat lähteneet omiin koteihinsa. Lähdettiin vielä Torrin, Flintin ja Nastan kanssa isolle pellolle treenailemaan. Jaettiin heti alussa lammaslauma ja vietiin F:n ja T:n kanssa eka satsi edellä ja Nasta toi loput perässä. Torri sai taas näyttää muuvinsa meidän lauman pysäytyksessä, kun rouvat halusi kovasti rynniä toisen lauman sekaan. Tortilla sai myöskin hiukan maahanmenotreeniä ja on se vaan viisas eläin. Aina, kun etukäteen ilmoitan sille, mitä meinataan treenata, niin se onnistuu suorituksessa erinomaisesti ja ottaa joka ainoan käskyn. Siispä seuraaviin kisoihin mentäessä mun pitää varmaan kertoa sille koko kokeen kulku, niin ehkä se ei keksi mitään konnankoukkuja siinä suorituksen ohella silloin ;)

Flint oli jo vkonlopun monista treeneistä selkeästi hiukan väsynyt. Eipä se muuten siitä näy, mutta se alkaa enemmän arpomaan suuntia silloin, kun käskyt eivät ole loogisia lammaslauman sijaintiin nähden. Eli jos sille olisi loogista mennä vasemmalle, jotta saisi lampaat luokseni ja vihellänkin oikealle (tällä erää varsin suunnitellusti), niin se haluaa ymmärtää väsyneempänä useammin väärin. Näin ollen on hyvä lopettaa treeni silloin, kun olen saanut sen ymmärtämään haluamani ja saan sen kehuttua onnistumisesta. 

Sitten vielä lampaiden siirto omalle pellolle ja homma hanskassa tältäkin erää. Kevennyksenä pääsi vielä Tempo heittämään paimennuskierroksen ja tehtiin ihan ehtaa tasapainotreeniä kevyessä ravissa. Tässä kohtaa liene aiheellista ilmoittaa, että sitä kevyttä ravia harrastin minä, kun Tempo painoi lampaita luokseni pentumaisella elämänilolla. ;)

Flint esittelee kivoja lenkkimaisemiaan jälleen Längelmäellä.. tuolta vain löysimme laittoman monta hirvikärpästä. Palaamme ehkä noihin maisemiin, kun hirvikset ovat talviunilla :D

Rankat työt vaatii kunnon yöunet. Täällä on eläimet nyt ketarat kohti kattoa ja taidan itsekin ottaa niistä mallia nyt ja alkaa valmistautumaan tulevaan kouluviikkoon makeilla yöunilla.
Palataan asiaan! :)

Tervetuloa opiskeluelämä

En nyt ihan vielä tovikaan sitten olisi uskonut, että minusta tosiaan tulisi opiskelija. Näin kuitenkin kävi, ja opinnot Jyväskylän ammattikorkeakoulussa starttasi reipas viikko takaperin.
Käytännössä se tarkoittaa koko elämän heittämistä taas ylösalaisin. Suurimpana ja v-mäisimpänä varmasti on muutto. TAAS. Ja koirien totuttaminen tällä erää ihan oikeasti suuren kaupungin elämään. Vaikka tällä hetkellä lupaavasti näyttääkin siltä, että saamme kämpän sopivasti kaupungin laidalta, hyvien lenkkimaastojen keskeltä. Toivotaan, että kaikki menee nappiin!

Kesällä ollaan oltu ihan mukavan aktiivisia, Torri on tottistellut, paimentanut ja hiukan agiliidellyt. Flint myös, mutta siltä vain uupu se tottispuoli. Sydney on opetellut keppejä, kontakteja ja pientä rataa. Ladylla on paras mahdollinen asenne tekemisessä - mennään niin p*rkeleesti ja palkaksi purraan ohjaajaa! ;) Sitä saa, mitä vahvistaa. Amen. Tempo, Rheda, Martta ja Tom ovat jatkaneet agsailua tuttuun tapaan. Tompan kanssa saatiin kehitettyä pieni kontaktidilemma. Treeneissä, vierailla esteillä, kaikkialla muualla kuin kisatilanteissa kontaktit onnistuu 100%:sesti. Mutta kisatilanteissa ihan suvereenisti tapahtuu BOJOING! Ei voi kuin todeta, "Houston, we've a problem!" Huoh. Korjaussarjaa siis tekemään, joka on tässä tapauksessa helpommin sanottu kuin kuitattu tehdyksi. 

Aika menee ihan tajuttoman hurjaa tahtia, Ingrid ja Sydney täyttivät kuukausi sitten jo vuoden! Siis ne pienet apinat, jotka vasta ihan tovi takaperin olivat sellaisia pieniä karvapalloja. Nyt ne on edelleen niitä pieniä apinoita, muttei enää niin karvapalloja, vaan sopusuhtaisia likkoja kera reippaan ja äänekkään elämänasenteen. Vielä tänäkään päivänä en osaisi valita niistä sitä, kumpi lähtisi sijoitukseen ja kumpi jäisi itselle. 

Pitäisi alkaa kirjailemaan taas tapahtumien jälkeen heti, koska jos näin kuukauden (tai kaksikin) takaperin alkaa käymään läpi, niin ei siinä ehkä enää ole itua. Eikä intoa. Sitten näistä päivityksistäkin tulee vain tällasia jaaritteluja sieltä täältä ja tuolta. Taidanpa siis taas huitasta tällaisen pölötyksen ja yritän skarpata. Niin ja yritän olla myös hyvä opiskelija. ;)

Kulmakunnan komeimmat jäbät! ;)

Long time no see.. long time no ABC.

Kuukaudet ovat vierineet kovaa. Ja liiallista kiirettä on pitänyt, joten siitä kärsii lähinnä blogi, joka ei saa päivityksiä osakseen.

Pikaisesti siis heivaamme itsemme ajan tasalle:
Torri suoritti taannoin BH-kokeen hyväksytysti ja teki tottiksensa hyvässä vireessä :) Hieno flikka!
Torri aloitti myös agilityuransa kahdella varsin hauskalla radalla. Ensimmäinen rata oli sellainen tutustutaan vähän kisapaikkaan ja esteisiin ja tokalla radalla tehtiin kelpotulosta viime metreille! :) Jäi hyvä fiilis!
Torri on <3

Paimennettu ollaan myös ahkerasti ja olen saanut myös kasvatteja ja kavereita omaan sakkiini treenimään! Se on aina niin palkitsevaa! :)

Tän pidemmäksi ei päivitys ikävä kyllä ehdi. Palataan toivottavasti asiaan nopeammin kuin kolmen kuukauden päästä.